Elokuuta.
Vielä on kesää jäljellä. Näin oli todettava, kun saimme yhden kesän parhaista päivistä viettää rannalla runsaalla joukolla. UImme, kiisimme pitkin pintaa vesiskootterilla tukka tuulessa hulmuten ja huulet lerpattaen, roikuimme viimeisillä voimillamme kumirenkaassa samaisen masiinan perässä, maistoimme toverin paistamaa muurinpohjalättyä ja osa hurjista kaarsi pitkin järvenselkää vesisuksien siivittäminä.
Pari viimeistä päivää tässä talossa on taiteltu paperia ja pahvia siihen malliin, että pientä taitteluähkyä alkaa olla ilmassa. Tulostakin tulee parhaillaan ja siitä enemmän sitten, kun sen aika on. Eilisen aikana nautittiin myös tämän kesän ensimmäistä kertaa ite keitettyä kinuskia, jäisiä karpaloita ja vaniljajäätelöä. Kesän makuja.
Vielä on kesää jäljellä.
6 kommenttia:
Kuulostaa hauskalle! :)
Itsetehty kinuski (fariinisokeriin) on kyllä parasta! Namskis! Ja juurikin jäisten marjojen kanssa. Meillä tuo kinuskin tekeminen painottuu yleensä talvisaikaan joulun tienoille, kun pitää ruveta pakastinta tyhjentelemään uutta satoa varten.
Pieni Lintu: Oivoi, se oli! :)
Ane: Niinkö! Hauskaa, että itse yhdistän tuon makuparin ehottomasti kesään just. :)
Nams minkä näkönen annos! Astia tuo varmasti puoli makua ;)
Memma: Astia on todellakin puoli makua! Aamukahvikupillakin on merkitystä siihen minkälainen päivästä on tulossa. :)
Joo! Totta turiset! Mä toisinaan harrastan vetkuttelua kahvikuppikaapilla, ku en osaa päättää millanen tuuli olis eli minkälaisen kupin ottais. Perus NAINEN :P
Lähetä kommentti