On aika laittaa lapsuustavarat ruotuun. Tuo kyseinen rompe on melkoisen laajaa olemukseltaan mutta ihan varmaa on se, että kaikilta sitä löytyy. Sitä on vaikkapa vanhat päiväkirjat, syntymäpäiväkortit, kalenterit, koulukuvat, koulussa salaa lähetetyt kirjelipareet, nasaaliäänillä äänitetyt kasetit ja idolikuvat.

Isosta sinikeltaisesta löytyi ihan mainioita laatikoita juuri tuon tarpeiston säilömistä varten. Laatikot ovat sopivan pieniä mutta kuitenkin melkoisia tilaihmeitä. Parasta niissä on kätevästi avautuva kansi sekä hinta.

Eipä olisi meikätytsy joskus hamassa teiniydessään uskonut, että vielä joskus kirjootetaan isoolla laatikon kylkehen että päiväkirjat. Tuolloin muinoinhan ne lukittiin mahdollisimman monin lukoin mahdollisimman monen lukon taakse mahdollisimman suuren laatikon pohjalle, vaikka sisältö olikin syvällisyystasoltaan suurimmaksi osaksi tätä: Siis oikeesti, en tajuu mikä sitä vaivaa!!! Mix se ei voi puhuu mulle?! Ja sit se vaan kattoo niinku sillee oudosti ja sit vaan alkaa heittään jotain iha pimeetä läppää. Siis haloo!!!!!!!

Uuden keittiön ikkunaan on kaavailtu jo pidemmän aikaa Sienaa. Asia on ollut kaavailun tasolla, sillä valinnanvaikeus mustavalkoisen ja keltavalkoisen välillä on ollut liian haastava. Päätimmekin vetäytyä odottamaan keittiön valmistumista ja päättää asia vasta sitten mutta tänään kirppari päättikin puolestamme.

Tuo mainittu päättäjä kiikutti eteeni tänään myös oivan rivillisen maatuskoja. Ruusutapetille saamme pian sanoa hyvästit, sillä Ruutukaava on nyt pistetty tilaukseen.

Pistänpä muuten tässä illan ratoksi oikein peukalot pystyyn, sillä totisesti toivoisin tämän energiapuuskan jatkuvan vaikkapa semmoiset seuraavat pari vuotta tai jotain!