Näytetään tekstit, joissa on tunniste HAASTE. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HAASTE. Näytä kaikki tekstit

9/23/2014

Päivä elämästäni.
Tavallinen tiistai. Viime viikolla sain merkillisen päähänpinttymän kuvata tavallinen tiistai alusta loppuun, aamusta iltaan. Joitain vuosia sitten harrastin keskiviikkojen kuvaamista. Näin jälkikäteen niitä on älyttömän mukava lukea. Sitä kun ei koskaan aamulla tiedä, että mitä tuleva päivä tuokaan tullessaan.

Erityisen kannattavaa päivän ylöskirjaaminen tai kuvaaminen on silloin, kun elämä jollain muotoa potkii päin naamataulua. Katsokaas, kun aivan tavallisen päivän merkitsee muistiin alusta loppuun, niin ihan vahingossa tulee taltioineeksi myös hyviä hetkiä. Ihmislapsi saattaa kätevästi huomata sellaisen tosiasian, että vaikka miten päin pläsiä monotettaisiin, niin hyviä hetkiä ja asioita tapahtuu silti, joka ikinen päivä.

Ajattelin rykäistä liikenteeseen myös haasteen, nimeltään Päivä elämästäni - tavallinen tiistai, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt yritän päänuppi sauhuten muistella myös tekstin muodossa tuota aivan tavallista, jopa tylsähköä, mutta silti kovin rikasta viikon takaista tiistaita.

8.30: Kuten kuva yllä kertoo, niin puhelin luikautti herätyskäskyn yöpöydän nurkalta. Vimmaista torkutusta seuraavat 15 minuuttia, tietenkin. Tämä marjatta ei muista, milloin olisi herännyt ilman torkuttamista ja on sitä mieltä, että torkkunapin keksijälle pitäisi ojentaa jonkin sortin hengenpelastusmitali.
8.45: Koululaisen ylöspaimentaminen ja kinkkuvoileipä kehiin. 
Pikkusisko ilahtui nukketalosta, jonka maamonsa oli edellisenä iltana tuonut kotiin pikkukuomien jo nukkuessa. Nukkekoti saapui uuteen kotiinsa kierrättämällä, toverin lasten siihen kyllästyttyä. Isoksi huoleksi nousi samantien pikkunen sänky, jonka toinen pääty oli kokonaan irronnut. Kuvitteleppa ite, että nukkuisit sängyssä, jonka jalkopääty on pudonnut ja nukkuisit yösi puoliseisovassa asennossa. Ei mahtas tuntua hyvältä, jotain oli siis tehtävä!
Sitä ennen pitää kuitenkin saada koululainen taipaleelle. Kinkkuvoileipä vedellään ääntä kohti kuitenkin kaikessa rauhassa, sillä aamupala pitää ehottomasti saada nauttia ajan kanssa, olipa kyseessä sitten lapsi tai aikuinen. 
Duudsonit-reppu selkään. Ulkona oli vielä viikko sitten hyvinkin lämmintä, eikä ulkohousuja tai paksuja takkeja vielä tarvinnut pukea päälle. Hyvää koulupäivää!

9.30: Operaatio Nukkekodin sänky kuntoon alkaa. Samalla siihen pitää tietenkin ommella petivaatteita, sillä kuka nyt paljaalla sängyllä vapaaehtoisesti nukkuisi. Tarkkaa hommaa, tässä leikataan peittoa. Siinä se rikkinäinen sänkykin rankana makoilee.
Suoraa on helppo ommella. 4-vuotias painaa kaasua ja maamo ohjaa, että saadaan nurkista suurinpiirtein terävät, vaikka eipä se niin justiin nukkekodin petivaatteissa ole. Kesken patjan ompelun tapahtuu ompelijan suurin painajainen, kun viimeinen neula katkeaa. Uutta neulaa ei löydy mistään ja loppuompelu tehdäänkin käsin. Myös katkennut neula katoaa mystisesti, eikä terävää pääosaa löydy mistään lähimaastosta ankarasta etsimisestä huolimatta.
10.30: Kauheen jännittävä puhelinhaastattelu, aiheena joulu ja sen vietto. Kävelen pihalla ympyrää puhelin korvalla ja yritän keksiä järkevää sanottavaa.
Samalla fiilistelen uutta ulko-ovea, joka saa koko talon näyttämään jotenkin ryhdikkäämmältä. Vaikka oli se vanha vihreä ovikin jotenkin sympaattinen.
Jalassa vanhat rikkinäiset turvamaiharit sekä 7-vuotiaan maamolleen valitsemat Supermies-pökät. Joskus pitää tuntea itsensä supernaiseksi, edes hetken.
11.00: Tavallisen tiistain epätavallinen osuus oli se, että perheen mies oli myös kotona. Marjatan kävellessä pihalla ympyrää oli autotallissa aloitettu sängynpäädyn kunnostus.
11.30: Liiman kuivuttua ei muuta kuin juuri valmistuneet petivaatteet sänkyyn ja leikki alkakoon!
12.00: Nelivuotiaan toiveesta lounaaksi Ikean lihapullia, perunamuussia, kermakastiketta ja puolukkahilloa. Ihan parasta ruokaa kuulema, eikä vähiten siksi, että tulee ihan sellainen olo, kuin olisi Ikealla ja ruuan jälkeen pääsisi tunniksi leikkimään Taikametsään.
12.15: No, nyt ei menty Taikametsään, vaan kerhoon! Evääksi voileipä ja omena omasta puusta. Hieman ovat mauttomia, nuo oman puun pallerot, mutta näyttää lapsille uppoavan. Isoveljelle aikoinaan tehty metsänvihreä villatakki sopii passelisti syksyn lämpimiin päiviin.
12.45: Päivän rauhallinen hetki, vain minä ja harmaa masiina. Lähes kymmenen vuotta on palvellut tämä harmaja tietokoneeni, jolle jokainen päivä on kuin lottovoitto.

Kerrottakoot, että 1) sen käynnistymiseen menee aikaa noin 15 minuuttia 2) käynnistettäessä se huutaa epätoivoaan niin kovaan ääneen, että joka päivä säälistä meinaan säästää sen käynnistämisen tuskalta 3) käynnistyttyään se jökähtää jokaisen avatun kuvan kohdalla noin puoleksi minuutiksi ja 4) meinaa lähteä lentoon! Tai ainakin siltä se kuulostaa. Hän on siis toveri, jolle jokainen päivä on voitto, mutta jonka omistaja toivoo salaa, että vielä joku päivä olisi lopullisesti sen viimeinen. Meinaan ennen totaalista lasahdusta ei tämä emännys raski edes haaveilla uudesta koneesta! 
Ehän siinä kettään, keitän päiväkahvit ja istahdan joikaavan koneeni äärelle. Avaan kuvankäsittelyohjelman ja jänskään, että mitenhän yhteistyö tänään sujuu. 
Julkaisen blogissa vaatejuttuja muutaman kuvan ja pikkasen tekstin muodossa. Sen jälkeen avaan sähköpostin ja koitan suunnata kaiken aivokapasiteetin viestien ymmärtämiseen ja niihin vastaamiseen. Vilkaisu työpöydän pikkupeiliin herättää huomaamaan jotain kiiltävää etutukassa. Kappas, sehän on päivällä hävinnyt, ompelukoneen katkennut neula! 

14.00: Koululainen pimpottaa ovikelloa ja kiirehtii nauttimaan hiljaisesta talosta legoleikkien parissa. 
Tämän jälkeen seuraa rauhaisaa yleistä säätöä kukaisellakin tahollaan, kunnes 

15.30 on aika hakea tytär kerhosta.

16.00: Päivälliseksi päädyttiin jostain syystä lättysavottaan, vaikka edellisestä kerrasta jäi vähintäänkin epätoivoiset muistot. Tälläkin kertaa marjatan lätynpaistokyvyt kyseenalaistettiin räikeästi, kun kokonaisen sijasta saatiin vain riekaletta. Kuitenkin se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa, sillä perheen toinenkaan aikuinen ei saanut kehuskelusta huolimatta yhtään sen ehjempää räiskälettä syntymään. 
Mutta kyllähän me se tiedetään, että ei se näkö, vaan maku! Ja sehän oli justiinsa sellainen kuin pitikin, se on pääasia.
17.00-19.30: Suuntana Sinelli, josta mukaan aimo kasa Fimoa. Edellisestä askartelukerrasta olikin jo hurahtanut aikaa. Fimohimoinen kansa oli tosin sukkelana vienyt kaiken mustan massan nenän edestä, joten tällä kertaa oli tyytyminen pelkkiin vaaleisiin vaihtoehtoihin.
20.00: Iltapalan jälkeen askarreltiin palleroita. Jälkikasvu taiteili itselleen taikasauvat, joihin koristeeksi melkoinen rivi muovihelmiä.
20.30: Pallerorykelmä ja taikasauvat uuniin. Tyytyväinen vilkaisu pellille - kyllä siellä nyt tuloo melkonen määrä nättiä, ai että!
21.00: Uuni piippaa. Kärynneen muovin haju ja vilkaisu tuotoksiin kertoo karua kieltään; tarkista aina lämpötila paketista, ihan varmuuden vuoksi. Parikymmentä astetta liian kuuma uuni kärtsää pilalle pallerot, joista tulee kuin superpalloja. Niistä on ihan turha uneksia vuolevansa enää yhtään mitään. Taikasauvat onneksi pelastuivat hieman sulaneista helmistä huolimatta.

21.10: Jälkikasvu taikasauvoineen sänkyyn, iltalaulut ja peitot korviin. Ei muuta kuin uusia palloja vääntämään. Onneksi tuli ostettua reilusti massaa, josta tosin tuon pilalle menneen puolikkaan saa heittää harakoille. Ensin silti uunista lämpöjä pienemmälle.

21.30: Uusi satsi palloja uuniin. Jostain syystä tässä välissä ei kauheasti natsannut kaivella kameraa esiin.

22.00: Uuni piippaa, eikä muovin käryä ole tällä kertaa havaittavissa. Lämpimiä palleroita on helppo veistellä, mutta nopea pitää olla. Myös lentopallopelistä kotiutunut perheen toinen aikuinen valjastetaan vuolentatalkoisiin.

22.30: Ärtsyllä liimalla magneetit palleroihin kiinni ja yön yli kuivumaan. 

23.00: Hampaat hohtamaan ja peitto korviin. Öitä!
(Seuraavana aamuna jääkaapin ovi koreaksi uusilla magneeteilla. Vaikeuksien kautta voittoon!)

Semmonen tiistai. Ei mitään merkittävää tai niin erikoista, että sitä olisi ollut pakottavan tarpeellista kaiken kansan nähtäville rykäistä. Aivan tavallisen ihmisen aivan tavallisia asioita, onnea ja epäonnea. Ei mitään maailmankirjoihin kirjattavaa, mutta oman elämän kirjaan kyllä. 

Vaikka luulisi, että tiistait toistuvat samankaltaisina kerhoineen ja kouluineen, niin eipä toistu! Aina torkutetaan, voidellaan voileipä, pistetään tiskikonetta pyörimään ja tehdään töitä, mutta silti jokaisessa tiistaissakin on ne omat jännittävyytensä. Ne asiat, jotka tekevät joka tiistaista aivan omanlaisensa. 

Jos tänään tiistaina olisi Päivä elämästäni - tavallinen tiistai, niin siinä olisi kuvia ja tekstiä esimerkiksi sellaisista asioista, kuin ensilumi (joka ei ollutkaan mikä tahansa pikkunen hiutalekuuro, vaan oikeen kunnon isoja lumiräiskäleitä sataa taivaalta jo kolmatta tuntia!), kissa, joka karkasi pihalle neljä kertaa ja jota yritettiin houkutella pensaasta tuloksetta (ja joka jäi puskaan kun kerholaisella iski kiire kerhoon mutta kökötti aivan tyynenä penkillä oven vieressä, kun auto kaarsi takaisin pihaan), aika älyttömän maukas bataatti-kasviskeitto valkosipuli-ruisleipäkrutongeilla, edellisviikkoa enemmän työaikaa harmajan epätoivonkoneeni kanssa ja vaikka mitä muuta, jota ei vielä voi edes tietää!

Haastan teidät toverit näkemään tavallisen tiistain uusin silmin. Kuvaa tai kirjoita, pistä muistiin tavallisen tylsä, jopa ärsyttävä tiistai. Pidä tuntosarvet herkkinä, tartu hetkeen. Huomaa sellaisetkin pikkuasiat, jotka jäävät tavallisesti arjen jalkoihin. Se vaatii hieman reilusti vaivaa ja viitseliäisyyttä, mutta jälkikäteen tuntuu aika mukavalta huomata mitä erinäistä pientä tavalliseen päivään sisältyykään. Ja vaikka lopputulos jäisi ärsytyksen puolelle, niin ihan takuulla sieltä löytyy kuitenkin edes yksi hyvä ja yllättävä asia! Saarnaavaa ja kliseistä, mutta totta.

Yleinen haaste on heitetty, mutta haastan nyt varmuuden vuoksi vielä erikseen kuitenkin seuraavat henkilöt:

(koska i love u ja jonka elämä on varmasti värikästä ja takuulla ihan kauheen jännittävää!)

(jolla on niin harmooninen koti ja kauniita kuvia, että kateuden piikki on iskenyt useampaankin kertaan otsalohkoon ompelukoneesta katkeavan neulan lailla)

(jonka elämänmakuisiin kuviin on ihana upota ja joka on niin ystävällinen, että ilahduttaa virkkaavaa marjattaa hyvin marinoituneilla ylijäämälangoillaan)

(josta on ollut ilo saada ystävä, joka on lahjakas ku mikä ja joka tekee posken takaosat lommolle vievän hyvää limepiirakkaa)

(jolla on maailman kauneimmat kuvat, on mitä herttaisin ihminen ja jolle suorastaan vahingossa kerran tyrkytin taannoin erään korutekeleeni)

Tästä ny mitään ressiä kannata repiä, sanoo ihminen, joka on aivan liian laiska vastaamaan saamiinsa haasteisiin! Mutta jos ykskään tarttuu, niin pistäkääpä linkkiä tämän tavallisen tiistain kommenttilaatikkoon. 

Tänään on taas päivä elämästäni, joten lähden jatkamaan sen elämistä. Mukavaa tiistaita!

7/18/2014

Kuvat: Kamicha
Kuvat: jyyli

Suuren remppahaasteen ideana on jakaa pieniä ja isoja ideoita kodin remontoinnista. Tavallisilta suomalaisilta toisille samanmoisille. 

Remppahaasteeseen voi osallistua 10.8 saakka, joten vielä ehtii! Tämän jälkeen tuomaristo valitsee finalistit. Finalisteista kansalaiset saavat äänestää oman suosikkimuutoskohteensa, joka voittaa 1000 euroa rempparahaa! Tarkemmat ohjeet osallistumiseen löydät täältä

Ennen ja jälkeen-kansioita on luotu tähän mennessä jo 80, mutta lisää mahtuu! Eräs osallistuja kertoi yllättyneensä siitä, miten helppoa ja nopeaa StyleRoomiin on luoda uusia kansioita. Aika tai vaikeus ei siis ainakaan ole este. Osallistukaapa, on ollut hienoa päästä kurkkimaan toisten remontteihin. Janoan nähdä lisää!


Postaus tuotettu yhteistyössä StyleRoomin kanssa

4/24/2014

Sisältää haasteen.
Piia haastoi ja samantien tartuin. Siksi, että suosituksia ja kehuja ei voi koskaan olla liikaa ja koska suositteleminen on mukavaa. Siksi suosittelen nyt erinäisiä sekalaisia asioita, jotka mielestäni ovat juuri tänään suosittelemisen arvoisia!

1. Suosittelen kasvissosekeittoa kukkalautaselta. Jos kukkalautasta ei ole, niin mikä tahansa muukin lempiastia kelpaa. Tässä keitossa on bataattia, porkkanaa ja sipulia ja sopivan potkun antaa pippurinen ruokakerma. Yksinkertaista ja älyttömän hyvää! 

2. Suosittelen kirpakkaa kaakkua. Jälkiruoaksi tai päiväkahviseuralaiselle tarjottavaksi suosittelen tämän hetken ehdotonta suosikkitorttua - Lime Pie, jonka ohje löytyy kaakun nimeä napauttamalla. Sopivan keväisen kirpakkaa, mutta lapsillekin maistui.
3. Suosittelen omien varastojen läpikäyntiä ja tutkimusretkiä. Omista nurkista saattaa löytyä yllättäviäkin asioita, jotka ovat aikojen saatossa a) unohtuneet, b) hävinneet tai c) kyllästyttäneet. Mieti, miksi tavara on levännyt nurkassa/kaapissa/piilossa ja onko se tarpeellinen. Maalilla, kankaalla, teipillä, langalla tai vaikka tapetilla saa monesta vanhasta ja kulahtaneesta tarpeistosta kuin uuden. Eipä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan ja kolikoitakin saattaa säästyä pitkä penni!
4. Suosittelen eväsretkiä. Tämän kesän retket ovat vasta alkamassa ja vaikka kevätretket ovatkin jääneet varsin vähäisiksi, niin parasta on tieto, että kesä on vielä edessä! Pakkaa eväät mukaan hartaudella tai nappaa matkalla kaupasta mukaan pillimehut, banaanit ja suolakeksit. Tärkeintä on fiilis! Keväinen metsä sirkutuksineen on parasta terapiaa.
5. Suosittelen ompelemista. Pipon ompelemiseen ei suuria taitoja tarvita. Jos oma ompelukone uupuu, niin lainaa kaverilta tai äitiltä. Suosittelen myös ottamaan yhteyttä oman paikkakunnan kansalaisopistoon, josta varmasti saa lisäinfoa ompelukoneen lainaamisesta. Pipoon riittää materiaaliksi vanha t-paita tai legginssit ja tupsun voi pyöritellä haarukan tai puukauhan avustuksella. Haasteita kaipaavalle suosittelen tietenkin takin ompelemista. Valmistunutta tekelettä on varsinkin mukava katsella silloin, kun siihen kätkeytyy salattuja tai kovaäänisiäkin tunteita toisensa perään: innostusta, epäröintiä, epätoivoa, kiukkua, pettymystä, itsensäkeräämistä ja voittajafiilistä!
6. Suosittelen tarttumaan maalitelaan ja ruuvimeisseliin. Suosittelen tähän myös suosituslistan kohtaa 3, sillä suurehkoonkaan muodonmuutokseen ei välttämättä tarvitse laittaa isoja kasoja rahaa. Tämän talon keväiseen muodonmuutokseen kului rahaa kokonaiset 38 euroa (sohvan värjäykseen 8 euroa, seinän maaliin 15 euroa ja verhoon 15 euroa). Loput tavarat seikkailivat olohuoneeseen talon muista huoneista tai paikoista ja tuntuvat melkein kuin uusilta nekin.
7. Suosittelen lenkkareita. Ei muuta lisättävää kuin se, että jos hinta kirpaisee, niin suosittelen myymään muutaman parin vanhoja kenkiä eteenpäin. Eipä se yhteiskunta nimittäin sillätavalla pyöri, että ylimääräisiä kenkiä kannattaisi omissa kaapeissaan säilöä. Suosittelen kierrättämään ja näin ilahduttamaan jotain toista kenkäintoilevaa kansalaista!

8. Suosittelen mielipiteitä jakavia aurinkolaseja. Joskus joutuu miettimään, että valitako aurinkolasit vai laseja vihaava mies. Suosittelen valitsemaan molemmat.

9. Suosittelen sukeltamaan sisään seuraavien kuomien blogeihin. Haaste lähtee täten siis Minnalle, jonka sisukkuutta ja luovuutta ei voi kuin ihailla, Wikelle, joka ei varmana valitse rumia aurinkolaseja ja joka hurmaa tyylillään ja iloisuudellaan, Susannalle, jonka ammattitaito on ihan omaa luokkaansa ja jonka ystävällisyys ja herttaisuus lämmittää kainoa sydäntä, Annikalle, jonka vihreä talo vei jalat alta ja jota ilman tätä blogia ei olisi,  Katjalle, joka on taitava, hauska ja jonka seurassa saa haukotella vapaasti, sekä Marikalle, joka teki niin ihanan laukun

Suosittelen suosittelemaan, aurinkoista päivää!

5/10/2012

Takkihaaste on haasteltu ja kilpa käyty. Jännittäväksi kävi leikkimielinen taisto takkien välillä mutta eniten ääniä saanut takki ei jäänyt epäilyksen varaan, sillä se rykäisi itselleen melkoisen etumatkan verrattuna tovereihinsa. Eikä suotta!

Ehdottomasti eniten ääniä keräsi takki nimeltä Ilon pisaroita. Takin tekijä itse kertoo takistaan näin:

"Ilon pisaroita - takki on sininen takki, jossa on hupun sisäpuoli punapohjallista pilvikangasta. Halusin että takissa olisi jokin juju, joten tein pari pisaraa, joista isompi on tasku ja pienempi valkoinen pisara on heijastin. Taskuun mahtuu sopivasti tumput tai vaikkapa nenäliina.
Nutussa on hiippahuppu, jolloin koko takista tuli pisaranmallinen. Hihansuissa käännettävät resorit, jotka on aiemmin käteviksi todetut. Takin kaava on itse piirtämäni. Takki on tehty amatööripohjalta, se on toinen koskaan ompelemani takki."

Taitavaa työtä, en muuta virka. Onnea voitosta nimimerkille miniE!

Tämän blogin pitäjä lupasi pulittaa voittajalle omasta pussistaan lahjakortin Marimekolle. Tämän lisäksi voittajaa ovat lahjomassa seuraavat tahot:

Marissa tekee uniikkeja koruja käsityönä suurella rakkaudella ja tahtoo lahjoittaa voittajalle hopeisen rannekorun. 
Boutique Lillis myy lasten- ja nuortenvaatteita.  Syksyllä yritys laajentaa myös sisustuspuolelle. Putiikissa on huomiseen asti voimassa -25% alennus tämän kevään sisävaatteista alekoodilla kaksviis. Lillis tahtoo muistaa voittajaa lahjakortilla.
Perhonen korvanlehdellä-nettikaupasta löytyy mitä herkullisimpia kankaita ja lastenvaatteita. Myös tämä yritys tahtoo muistaa voittajaa lahjakortilla.
Soma Ainoo tarjoaa  tarjoaa suunnittelupalvelua yksityisille ja yrityksille etäsuunnitelmasta koko talon sisustukseen asti. Tämä yritys muistaa voittajaa osallistumalla Marimekon lahjakorttiin pienellä summalla.

Kiitos kaikille yrityksille, että lähditte mukaan lahjoittamaan! Palkinnot toimitetaan suoraan voittajalle.

Haluan nostaa esiin myös seuraavaksi eniten ääniä saaneet takit. Toiseksi ja kolmanneksi eniten ääniä saaneet takit saavat palkinnoksi pientä sorjaa meikämarjatan ompelukoneesta.

Toiseksi eniten ääniä sai takki nimeltä Jätski.

Jätski-takin tekijä kertoo takistaan seuraavaa:
"Ostin viime kesänä ruokapöydälle palan Marimekon kangasta mutta se ei sitten kuitenkaan ollut hyvä pöytäliinana tuohon tilaan. Niinpä päätin tehdä kankaasta itselleni sadetakin. Enää ei pieni tihkusade haittaa eikä kauppareissulle tarvitse käydä vaihtamassa siistimpää takkia päälle."

Jätski on kyllä herkullinen, siitä ei pääse mihinkään.
 Kolmanneksi eniten ääniä sai takki nimeltä Sinipiika.


"Vanhoista verhoista uudeksi takiksi. Takin ompeleminen on pitkään kutkuttanut mieltä, mutta aiemmin en ole tohtinut ryhtyä urakkaan. Luonteestani kun ei tahdo löytyä tarpeeksi pitkäjänteisyyttä toteuttamaan ompelun kaikkia käänteitä sopivan kaavan löytämisestä takin napitukseen. Viikko tässä vierähti ja koti on kuin myrskyn jäljiltä, kun kotityöt vaihtuivat takin vääntämiseen. Nyt on kuitenkin hyvä mieli! Jo huomenna pikkutyttö tepastelee silmät loistaen uusi takki päällä. Äiti ihastelee ja hämmästelee takkia (ja isä on onnellinen kun se on nyt ohi). Takki sai juuri tällä hetkellä nimekseen Sinipiika", kertoo takin tekijä Tiina.

Takki on kuin kesäpäivä, puotapilvineen. Kyllä tyttösen kelpaa!

Jätski ja Sinipiika, laittakaapa yhteystiedot sähköpostiini! Tiedossa jotain pientä ja toivottavasti piristävää postipojan tuomana.

Erityismaininnan ja virtuaalisen kädenpuristuksen saavat neljänneksi ja viidenneksi eniten ääniä kahmineet takit.

Neljänneksi eniten ääniä sai takki nimeltä Räsymatto.

Takin tekijä muistelee Räsymatto-takin syntymistä näin:
"Krooninen  asuntokuumeilija haaveilee lisähuoneista, jotta pääsisi sisustamaan tyttärelleen musta-kelta-valko-harmaan huoneen. Lisähuoneita  odotellessa ei auta muu kuin keksiä kaikkea muuta  noista väreistä. Takissa on ohut tikkivuori, hiippahuppu  sekä pieniä aarteita varten rakkaudella ja kirosanoilla luodut taskut. Takin valmistumisen on mahdollistanut akkain ompelukerhon suoma  ompeluaika, toimiva kone ja taitavan opettajamme ompeluope Orvokin  neuvot."
Viidenneksi eniten ääniä sai takki nimeltä Puutarhurin parhaat.

Tämän takin tarina on seuraava:
"Takin tekemiseen idea syntyi siitä kun kaupasta ei löytynyt mieleistä sellaista. Marimekon "puutarhurin parhaat" on aivan ihana kangas, ei tarvinnut kauan miettiä mistä kankaasta takin teen. Halusin takkiin ehdottomasti hiippahupun, jota ei kuvassa juurikaan näy. Takissa on musta tikkikangas toisella puolella ja sen voi halutessaan kääntää. Eli takin saa myös mustaksi ja sitten hupussa ja käännetyissä hihoissa näkyy tuo kelta-musta-valkoinen kangas. Jotta takkiin tulisi vähän lisää tyttömäisyytta ompelin mustan pitsin raglanhihojen saumoihin."

Onnea kaikille viidelle ääniharavalle! Kiitos kaikille osallistuneille! Jokainen takki olisi ansainnut paikan kärkiviisikossa mutta vaikka taisto olikin leikkimielinen niin tasapelin ajatus on kuitenkin mahdoton. Antakaamme aplodit kaikille takkikilpaan osallistuneille takeille ja varsinkin sitkeille tekijöille!

Takkikilpaa äänestäneen kansanjoukon seasta on arvottu luvattu voittaja. Arvontakone ja onnetar suosivat äänestäjää numero 91, joka on ankaran laskemisen jälkeen henkilö nimeltä 

Memma, 
joka kirjoitti
"Äänestän takkia nro 2 Räsymatto."

Myös Memma voisi laittaa osoitetietonsa sähköpostiini, niin saadaan sinnekin suuntaan postipojalle vähän liikettä niveliin.

Kiitos kaikille äänestäneille ja onnea voittajille!

5/01/2012

On aika äänestää!
Viime yönä sain vihdoin käytyä läpi koko takkihaasteen teksti- ja kuvatulvan ja vaikka kuin olenkin jokaisen takin yksitellen nähnyt, niin voi pojat miten mukavalta tuntuu nähdä nuo kaikki herttaset takit yhdessä koossa vihdoin ja viimein! Tiirasin sähköpostin läpi moneen otteeseen millin tarkasti mutta jos jostain kaameasta syystä joku takki on jäänyt ulos kilvasta, niin ottakoon takin tekijä mitä pikimmiten yhteyttä tämän tekstin kirjoittajaan!

Takkeja päätyi kilpailuun kaikenkaikkiaan 38 kappaletta. Suurinosa takin tekijöistä kertoi olevansa ensikertalaisia, jotka tämän haasteen rohkaisemina uskalsivat selättää kässäntuntien traumaattiset ompelumuistot. Ja se on hienoa! Sen toteaa tämä matami kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä varsin tuoreessa muistissa on oma parin kuukauden takainen ensitakin vääntö.

Sinä toveri, äänestä suosikkitakkiasi näin:
Kirjaudu sisään omilla tunnuksillasi ja jätä tämän postauksen kommenttilaatikkoon lempitakkisi numero JA nimi. Äänestämällä olet mukana arvonnassa, jossa onnettaren suosikki saa pientä keväistä postia meikämartan ompelukoneelta.

Eniten ääniä saanut takki ja sen tekijä palkitaan Marimekon lahjakortilla, joka tämän maamon pussista pulitetaan.

Jotta eniten ääniä saaneen takin tekijä saisi itselleen mukavan kesän alotuksen, niin kuulkaa! Sinä tai yrityksesi voitte halutessanne olla myös osallistumassa palkintoon ja samalla mainostaa itseänne tällä sivustolla. Mahdollisen lahjoitushalun herääminen on mainio asia ja siitä voi ilmoitella sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteseen. Kasataan ahkeroijille kunnon palkinto, sen verran makonen on tämän haasteen takkisato!

Takkeja voi äänestää aina tiistain 8.5 puoleen yöhön saakka. Onnea takkikilpaan kaikille, yhdessä ja erikseen!

EDIT. Muokkaan palkintoasiaa selkeämmäksi:
Takkeja äänestäneiden kesken arvotaan jotain pientä keväistä tämän marjatan ompelukoneesta. Kyseessä on viirinauha, tyynynpäällinen, keittiöpyyhkeitä tai muuta pientä ompelusta.

Kilpailussa mukana olevien takkien osalta eniten ääniä saanut takki saa Marimekon lahjakortin (takkiasian poistin alkuperäisestä tekstistä kun aiheutti sekaannusta enkä usko takkikilvan voittajatakin tekijän haluavan itselleen takkia) SEKÄ yritysten lahjoittamia tuotteita. Toivottavasti asia on nyt selkeämmin ilmaistu.

ÄÄNESTYS ON PÄÄTTYNYT! Kiitos kaikille äänestäneille!