Tiukkoja rajauksia kaaoksen keskeltä.
Tässä talossa eletään muuttoviikkoa. Se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että ihan kaikki on enemmän tai vähemmän levällään. Käsittämättömän paljon tavaraa voi upota näin suureen taloon, sen voin sanoa. Onkin ollut vähintäänkin puhdistavaa päästä eroon painolastista myös tavaran muodossa, kun tarpeisto toisensa perään on päätynyt uusiin koteihin. Paljosta pitääkin luopua, kun muuttaa asuntoon, jossa on neliöitä 1/3 verrattuna nykyiseen. Luopuminen tekee vain hyvää, kun tavarasta puhutaan, mutta töitä sen eteen pitää tehdä.
En tiedä onko tämä viimeinen postaus tästä talosta. Pyrin, että ehtisin vielä muutamat kuulumiset tässä viikon mittaan julkaista, mutta saattaa hyvinkin olla, että aika ei anna periksi. Työpöytäkin on jo kappaleina pitkin taloa, joten ergonomia ei ole huipussaan, kun jakkaran päällä koittaa työskennellä. Saimme talon entisen asukin kylään viikonloppuna ja olipa mukava muistella talon vanhoja aikoja, ruusutapetteineen kaikkineen. Muutama entisen asukkaan puumerkkikin löytyi vielä pannuhuoneen ovesta ja parvekkeen kaiteesta, vaikka suurin osa vanhasta onkin hävinnyt tässä neljän vuoden aikana.
Ulkona istutuslaatikko leviää käsiin, kun kaikki on muka niin kiireisiä, että kukaan ei ehdi perkaamaan. Raukat retiisit ovat aivan hunningolla. Tänään sataa ja ropisee oikein urakalla. "Taivaalla pitäs kans tänään näkyä salamia", totesi pikkuveljeni juuri. Makkarasadetta odotellessa!