Kevät kotona.

Tykkään meidän olohuoneesta tällä hetkellä ihan kamalasti. Tuntuu, että se on nyt neljän vuoden jälkeen jotenkin "löytänyt itsensä" (eli ts. asioitten järjestelijä on tajunnut tilan luonteen). Tunteen takana on luultavasti huoneen uusi järjestys, joka rajaa olohuoneen käytävästä ja keittiöstä enemmän omaksi tilakseen.

Kodikkuuteen vaikuttaa selkeästi myös viherkasvit, joita on talossa tällä hetkellä huikeat neljä kappaletta (elossa ja jotakuinkin täysissä ruumiin voimissa olevat), joista pitkäikäisin taisi viettää jo ensimmäistä vuosipäiväänsä. Toisaalta uusin vihertävä ystävä, kuukausi sitten taloon muuttanut, on alkanut heittämään henkeään, vaikka miten yritän siirrellä sitä tilasta toiseen valon perässä ja vettäkin annan. Sepä siinä sitten, että liikaa vai liian vähän, kun mieluummin luovuttaa, kuin antaa elämänsä marjatan käsiin.

Alakerran takkahuoneeseen paistaa  päivän ensimmäinen aurinko, kun yö vaihtuu aamuksi. Takkahuone on kokemassa ihan pikkusta muodonmuutosta hieman turhasta huoneesta vierashuoneeksi. Putkiremontissa tuo huone sai koristeekseen ehdottomasti talon komeimmat putket! Tykkään siitä, miten karu kupari tuo muuten valkoiseen ja pliisuun huoneeseen mukavasti rouheutta. Pintaputket ei siis aina ole lainkaan huono juttu. 

Remontin loppurutistus.

Uskomatonta mutta totta - se on totta! Yksi oma ja kolme talkooukkelia paahtaa remonttia loppuun niskat hiessä. Ei tässä voi muuta, kuin olla älyttömän kiitollinen kaikille ja kaikesta. Ehkä pikkusen hämmentynytkin. Tekemättä olevat asiat voi laskea melkeinpä kahden käden sormilla!

Käytävä on luopunut ruusuistaan ja on nyt tylsästi valkoinen. Tylsä, mutta toimiva. Seinävalaisimet odottavat vielä kytkemistä, muuten käytävä pakerrettiin viikonlopun aikana lopullisesti valmiiksi. Makuuhuoneen suihku odottelee uutta suihkukaappia ja muutama laatta vaihtoa. Pukuhuoneeseen rakentuu katto paraillaan tätä tekstiä näpytellessäni. Pora laulaa ja sirkkeli soi. Aikamoisia sulosointuja, voin kertoa! Koko taloon on vaihdettu uudet vesiputket myös heinäkuun aikana ja nyt on sekin projekti onnellisesti loppuun saateltu.

Ulkoseinälle uudet palotikkaat paikoilleen, terassiin muutama reunalauta ja laatotuksen reuna valmiiksi. Siinä se sitten taitaa ollakin! Jos en olisi hillityn perinteinen suomalainen ihminen, niin saattaisin vetästä lipun salkoon ja huutaa kitarisat lepattaen niin kovaa, että naapurikylässäkin tiedettäisiin: 

"ME TEHTIIN SE!"

Takkahuoneessa.

Silloin joskus taloon rakennettiin niin apukettiö, kuin takkahuonekin. Täytyy todeta, että järkevämminkin voisi neliöitä käyttää, sillä ainakin tässä talossa takkahuone on palvellut varsinaisessa käyttötarkoituksessaan tasan kerran. Viimeiset puolitoista vuotta se on toiminut ylimääräisen romun säilytyspaikkana ja ollut lattiasta kattoon asti täynnään erinäistä ryönää.

Tässä viikonlopun aikana on talon mies pistänyt tosissaan hihat heilumaan. Muu perhe on auttanut remontissa olemalla pois jaloista ja todettava on, että kyllä vaan näyttää remontti edistyvän pikaseen, kun aamusta iltaan makoo rannalla viinirypälerasia käden ulottuvilla ja maukas opus toisessa kourassa. Tai kiertelee rautakauppoja, fiilistelee ja antaa jälkikasvun valita omat suosikkiviherkasvinsa kotiin vietäviksi.

Takkahuone on siis pessyt pitkän tauon jälkeen kasvonsa. Ikkunalaseista rapattiin maalit siinä ohessa ja kylläpä kaverin katse kirkastuikin kummasti. Navetan pihapiiristä löytynyt iso pärekori osoitetietoineen istuu takkahuoneen ilmapiiriin ihan osimoilleen.

Tuo alakerrassa sijaitse huone on kenties talon vähiten käytössä ollut tila, mitä tähän perheeseen tulee. Aika turhanpäiväinenkin se on, kun takka nököttää talon viimeisessä nurkassa eikä varastoi lämpöä itseensä tippaakaan. Mutta näin kesähelteillä se on siitä mukava huone, että se on talon viilein paikka. Jos siis hikoilet kuin sika helteessä, niin laskeudu rappuset alakertaan ja kuivata hikikarpalosi takkahuoneessa. Loogista, mutta totta.

Oma remonttityömaa kullan kallis.

Loppuviikosta posti toi mukavan yllätyksen, kun Taulu ja tapetti muisti tätä marjattaa litteällä paketilla. Kuvissa yllä muutama maukas kortti tuosta postipojan tuomasta puketista ja todettakoot täten, että tämä emännys aikoo muistaa myös teitä tovereita piakkoin arvonnan merkeissä asian tiimoilta. Tuossa aluksi mainitussa blogissa on myös vielä muutaman päivän ajan käynnissä arpajaiset, menkäähän osallistumaan!

Eilisen nakkipäivän vastapainoksi nujerrettiin tänään tuon inhan pölyluolan voitontanssi takkahuoneen siivouksella. Keskeneräisyydelle kun ei tällä hetkellä mitään voi, niin koitetaan sitten edes repiä riemua jo valmistuneista tiloista ja pistää aivot takaisin lepotilaan keskeneräisyyden osalta. 

Gloria Blog Awards-äänestys on käynnissä vielä muutamia päiviä. Ookko nää äänestäny? Entä sun mies tahi nainen? Entä sun mummo? Tai naapurin Anneli? Tai sun lapsi? Jos tahot nähä miten aikusella ihmisellä menee iso roska silmään, niin käy äänestämässä! Ja sehän onnistuu siis, kun klikkaat TÄSTÄ. Kiitos!

Julkinen kirje eräille veljeksille.

Tuossa taannoin menneisyydessä oli eräs talo, jonka alakertaa hallitsi ihan kelpo veljestrio. Tuolloin 17 vuotta sitten, ja vähän sen jälkeenkin, myös meikätytsy vieraili talossa useaan otteeseen. Siinä iässä oli mielessä monenlaiset asiat, joista mainittakoot vaikkapa kolmiraitaverkkarit, uimarannan koppeihin piirtely sekä muu syvällinen toiminta. 

Veljesten asuttaman talon alakerrassa sijaitsi takkahuone, jonka oli vallannut tuon oivan veljesjoukon tietokonepöydät sekä muu niihin liittyvä nörttiaineisto. Tuo mainittu huone siis suorastaan tursusi nuoruuden innokkuutta, teini-ikäisen tunnekuohua sekä runsain määrin hikeä ja finnejä. Yksi asia on, jota ei tuo meikämarjatan lapsuudenkuva huomannut. Nuo pojat olivat myös ilmeisen kovia syömään purukumia.

Takkahuone toimitti tietokonehuoneen virkaa vuosikaudet. 

Pari viikkoa sitten sai tämä martta innokkuuden iskun ja ryhtyi tuota entistä tietokoneluolaa, nykyistä takkahuonetta uudistamaan. Patterin välistä löytyi cd poikineen sekä joitain muita tärkeän oloista tarpeistoa. Tarkka maamo pisti ne tietenkin hyvään paikkaan talteen, jotta veljekset saavat ne sitten, kun seuraavan kerran tulevat ohikulkeissaan käymään kahvilla. Ensiksi maalattiin uusiksi takka, ikkunanpielet, seinät ja ovet. Sitten päästiinkin lattian kimppuun.

Kaksi iltaa kesti lattian hiominen ja ankarista peittely-yrityksistä huolimatta alakerran peitti hienon hieno pölykerros. Imuroinnin ja pesun jälkeen seurasikin purukumiosuus.

Veljekset hyvät, kuulkaa pieni sananen siitä, kuinka purukumia tulee käyttää mutustamisen jälkeen. Sen voi joko a) nielaista (jota ei tietenkään saa suositella), b) heittää pensaaseen (jota ei tietenkään saa suositella), c) paikata auton kumi (kuten pikku-Matin autossa mutta sitä ei tietenkään saa suositella), d) vetää alas vessanpöntöstä (jota ei tietenkään saa suositella) tai e) laittaa se vain kertakaikkiaan ihan yksinkertaisesti roskakoriin. Tiedättekö veljekset, että lattialankkujen korjaaminen tai jonkinsortin rakojen paikkailu purukumilla ei ole vaihtoehto?

Nyt säälikää, säälikää oikein kovasti tätä kämmenmustelmaista matamia. Pari iltaa sitten tuo mainittu hakkasi kolme tuntia purukumia pois lattialankkujen välistä. Raaputti, hakkasi, hiersi, paukutti, jyysti, raapi, monotti. Kymmenen vuoden Hubbabubat istuu meinaan melko kovassa. 

Ps. Mitään talteen niitä patterin välistä löytyneitä tavaroita laittanu. Pistin roskiin. Kosto on sulonen.

Alin kuva täältä.

Nyt mentiin alas.

Tänään istuksittiin lintutornilla syömässä lounasta muovipurkista. Olipa luksusateria oikein, kun makaroonia, jauhelihapihvejä ja ketsuppia. Päälle pientä tihkusadetta, posket punaava tuulenviri ja lämmittävä aurinko. On sitä hullumpiakin lounaita joskus syöty.

Yhtäkkiä siinä kaikessa rauhassa istuskellessa iski aivan järetön remontointi-innokkuus! Kaaheeta, meinasin samantien ryykiä rautakauppaan mutta onneksi kaapeista löytyi täysi purkki valkoista maalia ja pari pensseliä, joilla päästä alkuun. 

Talon alakerta on murheenkryyni. Siksi kai, että sille ei oltu vielä tähän päivään mennessä tehty mitään ja koko urakoinnin ajattelu vaikeutti yöunien saantia jo jonnin verran. Olipa ilo, että yhtäkkiä vain tuli olo, että nyt meinaan lähtee niin lapasesta, sillä alkuun pääseminenhän se ruukaa olla se urakan kovin koitos monesti. 

Tuo takkahuone kaipaa ainoastaan erittäin runsain määrin valkoista maalia sekä vaalean puun lämpöä. Sitten kun se on valamis, niin tämä martta aikoo hankkia ainoan Sarjattoman, johon palavasti ihastui. Vähänkö siitä olis mukava särpiä kuumaa juomaa ja katsella takassa rätisevää tulta pakkasen ulkona paukkuessa. Aika herkkää.