Tiltahtanut tilli ja keittiön uudet laatat.

Pitkään on jo tehnyt mieli keksiä jotain uudistusta keittiöön. Toisaalta harmaa seinä viehättää edelleen ja on mukavan ajaton, mutta silti vaihtelunhimoissani päätin haluta koko seinään neliölaattaa tummalla saumalla. Koska meillä asuu eräs toinen järkevä ja idearikas henkilö, ehdotti hän pelkän seinän alaosan laatoittamista. Loistokas idea, näin teimme!

Pari iltaa sitten tuo pikkunen muodonmuutos sitten saatiin aluilleen ja laatat seinään. Marjattakin pääsi oikein laatoitushommiin ja vaikka pientä nurinaa olikin havaittavissa ammattilaisen puolelta, niin aion jatkaa harjoituksia! Yllättävän mukavaa puuhaa, eikä ihan niin vaikeaa kuitenkaan, kuin voisi kuvitella.

Keittiön ilme muuttui muutamalla laattarivillä ihan täysin! Tämä panostus tuli maksamaan laattojen osalta huikeat 10 euroa, joten kannatti. Laatat on vielä saumaamatta, kun oikean sävyinen saumaväri odottaa vielä kaupassa, mutta kaukaa kateltuna menee jo nyt ihan täydestä. Toinen kattovalaisin odottaa myös ripustamista kaapissa, sen lisäksi tiskialtaan vasemmalle puolelle seinälle on tulossa hylly. Kaikki aikanaan ja hiljaa hyvä tulee.

Tänään ei aurinko ole tekemässä taikojaan, joten on itse tartuttava puikkoihin; tehdään tästä hyvä päivä! Mukavaa perjantaita!

Valoa.

Joka ikinen kevät herään huomaamaan saman asian: valo on tärkeää! Onhan se huvittavaa suorastaan, miten tuo asia tuntuu kevät toisensa perään yhtä uudelta ja erikoiselta ja huomiota pitää hokea ääneen päivästä toiseen. Kuitenkin, kun tässä nyt elämän kolmattakymmenettä kevättä vietetään, niin valon lisääntymisen ei luulisi enää olevan niin yllättävää. Vaan kun on! On aina yhtä häkellyttävää herätä huomaamaan se tosiasia, että kyllä täällä pohjolassa asuva kansalainen vaan käy talviaikaan kertakaikkiaan puoliteholla, vaikka miten talvesta nauttisi. Toki puhun tässä nyt ihan vain omasta ja oman talven jumittavan pääkoppani puolesta.

Tästä semihuteraa siltaa pitkin pääsemmekin aiheeseen kevätremppa. Kuten edellisissä postauksissa on ilmennyt, niin pientä muutosta on havaittavissa niin lastenhuoneessa kuin keittiössäkin. Myös olohuoneessa on aistittavissa muutoksen tuulia, kun huonekaluja on pyöritetty ympäriinsä ja uudet hyllyt ovat löytäneet paikkansa tapettiseinältä. Koululaisen huoneen parvisängyn alus odottaa paitsi sohvaa, niin myös pelikonsolia tykötarpeineen, joka tällä hetkellä olohuoneen hyllyssä majailee. 

Innolux ilahdutti olohuonetta valolla Ihanne-valaisimen* muodossa. Valaisin on Lisa Johansson-Papen sunnittelema ja varsinainen klassikko, eikä suotta! Valaisimen muoto on ajaton ja monenlaiseen tilaan sopiva, akryylinen sisäkupu heijastaa valoa kauniisti. Hetken aikaa mietimme valkoisen ja mustan välillä. Musta kuitenkin voitti ja se tuokin mukavasti särmää tuohon pliisusävyiseen ja hailakkaan olohuoneeseen. Lisäksi se on hyvä kaveri seinän tapetille. Kiitos siis, että saamme tänä keväänä nauttia lisääntyneestä valosta myös sisätiloissa!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Korkealla.

Siellä on jännä nukkua. Jostain syystä se ei enää näin aikuisena kuitenkaan aiheuta ihan niin suuria ilonpurkauksia, kuin tuossa noin 20 vuotta sitten. Tai no mikä siinä nukkuessa, kunhan ei kuikuile alas tai unohda sitä, että nukkuu korkealla.

Muistan, kun eräällä toverillani oli peruskouluaikaan parvisänky. Ai että, siellä olikin mukava maata yökylässä vieretyksin, lukea Aku Ankkaa (jonka lukemisessa tuo mainittu kuoma oli erityisen eläytyväistä sorttia) ja maata ketarat ojossa, jalkapohjat kattoa vasten. Niin on kuulkaa herttasia muistoja päässyt kertymään tuosta korkealla nukkumisesta, että en lainkaan ihmetellyt, kun oma lapsoseni alkoi hinkumaan parvisängyn perään tuossa joku tovi sitten.

Ekaluokkalainen alkaa olla kohtuullisen tarkka omasta tilastaan, ymmärrettävää kyllä. Voiko mikään sylettää niin pahasti, kuin se, että nuorempi sisarus tai  kylässä ollut pikkukersa on käynyt vaikkapa syömässä joulukalenteristasi salaa sisällön useammasta luukusta? Tai parhaassa tapauksessa vain osan siitä. Tai lähminyt tahmaisilla pikkukäpälillään hartaasti varjelemiasi barbeja ja rikkonut ankaralla työllä kasatun legolinnan? Kyllä mää sanon, että aivan meinaa niskavillat nousta pystyyn noita lapsuustraumoja muistellessa!

Näin ollen parven omistaja ja isänsä mittailivat ja tekivät eräänä iltana yhteisvoimin tuon hartaasti himoitun korkean sängyn. Seuraavana päivänä se kasattiin jännityksen vallitessa. Maaliahan se kaipaa, se taitaa jäädä meikämartan harteille. Sängyn alle on suunnitelmissa laverisohva, johon on kätevästi jo vanhasta sohvasta olemassa sisätyynyt, nekin tarttee vaan päällystää. Huone on siis kesken niin sängyn kuin sohvankin osalta, jonka lisäksi huoneessa vallitsee suoranainen kaaos, kun kaikki ylimääräinen tavara on tungettu yhteen nurkkaan odottamaan. Mutta hyvin nukuttaa kuulema jo nyt, sehän se on pääasia.

Ihanne.

Kasvojenkohotusta olohuoneeseen, sitä on täälläpäin ollut ilmassa. Suoraan sanottuna on syyhyttänyt melko pahasti alkaa tapetinpoistohommiin, mutta toistaiseksi tunne on jossain määrin onnistuttu nujertamaan ihan vain huonekalurallilla. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että olkapäällä istuu edelleen pikkunen kaveri, joka tasaisin väliajoin huutelee korvaan: "Tee se! Pistä Ruutukaava matalaksi!" 

Ruutukaava on nyt komeillut olohuoneen seinässä melkolailla neljä vuotta. Edelleen se on kovasti mieleinen, mutta silti, vaihtelu virkistää. Ei tämä nyt elämän suurimpiin ongelmakohtiin kuulu, tämä seinän kohtalo, mutta joskus joutuu tämmönen äkkipikanen ja kaikkitänneheti-ihminen näemmä oikein puntaroimaan tällaistakin tapettiasiaa. Ja hyvä niin, useamminkin pitäisi ehkä ajatella kaksi kertaa, eikä vain heti hönkäistä tekemään. Vaikka toisaalta, hyvät puolet siinä äkki-innostumisessakin on, tuleepahan tehtyä asioita, eikä vain jappastua.

Seinän kanssa kylläkin oikein hyvin yhteen soppii Innoluxilta saatu Ihanne-valaisin*, joka kuvissa vielä majailee juuri postin tuomana laatikossaan. Olohuone on ollut ilman kattovalaisinta jo useamman vuoden ajan ja erityisesti talviaikaan huoneen hämäryys on herättänyt kevyttä ärsytystä, kun pienen seinävalaisimen valo ei ole kovinkaan kauas yltänyt. Ilmeisesti ei ole kuitenkaan ärsyttänyt tarpeeksi, kun asialle ei ole tehty mitään. Nyt olen kuitenkin kovin iloinen, että valoa piisaa. Niin sisällä, kuin ulkonakin.

*Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Ystävänpäivä.

No, sehän oli ja meni, vähän kuin huomaamatta oikeastaan. Jo pidemmän aikaa olen potenut melkoisen huonoa omaatuntoa siitä, että muistanko ystäviäni tarpeeksi? Muistanko sanoa, näyttää ja olla niin, että he tietävät olevansa tärkeitä? Että ystävyytemme olisi sellaista, että kumpikin saisi, eikä vain toinen. Että yhdessä vietetty aika antaisi, eikä ottaisi.

Toisaalta, ei ystävyydestä voi mitään yleisiä sääntöjä kirjata. Parhaimmillaanhan se on sitä, että voi vaikka maata reporankana sanomatta mitään, tai sitten suoltaa suustaan tunti tolkulla kaikkea sisäänsä kertynyttä kuonaa. Tietäen, että toinen on ja pysyy siinä. Kuuntelee vain, ei edes välttämättä sano mitään. Ja tietää myös, että ei tarvitsekaan sanoa. Tai jos sanoo, niin sen ei tarvitse olla mitään järkevää. 

Ystävänpäivän vietimme laskettelurinteessä märän loskan piiskatessa hartioita. Illan istuin ystävän luona kahvipöydässä, söin sitruunapiirasta, läksin kotiin Jalpaikka olkapäällä, ystävänpäivälahjaksi saatu kaulakoru kaulassa roikkuen. Itse vein mukanani ulkoilun uuvuttaman pääkopan ja keskiraskaasti valittavan mielen. Vastakahvittelua odotellessa toivon, että tuo mainittu kuoma keräisi sisäänsä mahdollisimman runsaasti vuodatusta odottavaa matskua, jotka voi sitten kahvittelun lomassa kaataa meikämartan niskaan oikein urakalla! Vuoroin vieraissa.

Jalpaikka-matto on ystäväni Susannan suunnittelema, laajalti tunnettu ja runsaasti täysin ansaittua huomiota ja kehuja saanut. Tämä herttaisa matto päätyi meille, kun maton alkuperäisen omistajan perheessä alkoi esiintymään silmämunien kuivumista. Se ei tietenkään käy päinsä, sillä näin sorjan maton tulee aiheuttaa kuivumisen sijaan silkkaa silmän kirkastumista! Allergia ei ole mukava asia, joten näin kätevästi matto päätyi varastosta tämän talon olohuonetta koristamaan ja saimme vihdoin kärrätä aiemman pölynkerääjämaton vähemmän pölyttävään paikkaan tehtäväänsä suorittamaan. 

Aurinkoista alkanutta viikkoa ja hyvää ystävänpäivää!

Kiitos hyvää ja keittiölle myös.

Alimmassa kuvassa kasan päällimmäisenä oleva kirja on Virpi Mikkosen Kiitos hyvää, herkkuja ilman sokeria ja gluteenia. Testaukseen on ehtinyt vasta pari reseptiä, joista erityisesti on mainittava maanmainio toffee, joka koukuttaa kyllä ensimmäisestä suupalasta aika tehokkaasti. Suosittelen! Kirja on herkkua myös verkkokalvoille, Virpin itsensä ottamat kuvat on kovin kauniita.

Pientä muutosta ja tavarain liikuttelua on tapahtunut olohuoneessa. Ja koska on kevät, niin pikkasen samaa on tapahtumassa myös keittiössä, jonka vuoksi tänään muutaman kuvan karsitusta köökistä näppäisin, ennen kuin se pääsee muutoksen kouriin. Keittiön keltaiset lamput ovat löytäneet uuden kodin ja tilalle on tulossa tuo ylimmässä kuvassa näkyvä sekä kaverinsa.

Asiahan on sillä tavalla, että tämä talo etsii uutta omistajaa edelleen, kevään edetessä putkahtaa taas julkiseen myyntiin. Talvi on hyvää aikaa hengitellä rauhassa, keväällä aloitetaan sitten taas viikottainen siivousurakointi. Ja vaikka äkkiseltään luulisi, että myynnissä olevaa taloa ei juuri huvita remontoida tai tehdä pientäkään pintamuutosta, niin kyllä huvittaa! Ja silloin jos huvittaa niin sitä tehdään, koska omaksi iloksihan se on. Asuipa talossa sitten tulevan vuoden tai viikon, kodissaan tulee kansalaisen viihtyä.

Pesuhuoneen muodonmuutos jatkuu.

Viikko sitten kirjoitin pesutiloista, jotka ennen-kuvissa näyttivät kovin kolkoilta ja ankeilta. Ja sitä ne olikin kyllä, tuona tavallisena maanantaina, kun yritin jonkunlaisia otoksia noista tiloista saada muistikortille tallennettua.

Kuten kuvista yllä saattaa huomata, niin pientä pintastailausta on noissa tiloissa harrastettu sitten edellisten kuvien. Ja olipa se mukavaa, nuo tilat kun ovat olleet kovin vähällä huolenpidolla sitten valmistumisensa jälkeen. Oikein iski hinku tehdä pikkusta stailinkia muuallekin taloon, kun kerran vauhtiin päästiin!

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin, niin olen mukana kannustamassa ihmisiä stailaamaan kylppäreitään ja täten osallistumaan IKEA muodonmuutos-kilpailuun. Laitan osallistumisohjeet vielä kerran tähän: 

Ota kuva kylpyhuoneestasi ennen ja jälkeen pintastailauksen. Kyseessä ei siis tarvitse olla mikään massiivinen remontti, vaan pelkkä pintastailaus riittää. Muutos voi olla myös aiemmin toteutettu, kunhan siitä on todisteena ennen  ja jälkeen-kuvat. Julkaise kuvat peräkkäin Instagramissa. Olet mukana kilpailussa käyttämällä kuvien yhteydessä tageja #IKEAmuodonmuutos ja @IKEAsuomi. Kilpailuun voi osallistua  2.2-23.2.2015, jonka jälkeen IKEA-asiantuntija valitsee kymmenen parasta kylpyhuoneen muodonmuutosta. Näiden joukosta arvotaan kolme voittajaa, jotka saavat palkinnoksi 500 euron IKEA-lahjakortin! Tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät täältä.

Täytyy sanoa, että sekä pesuhuoneesta että pukuhuoneesta tuli paitsi toimivampi, niin myös vähintään triplasti kotoisampi! Vaalea puu tuo kaivattua pehmeyttä kolkkoon kellariin, kaiken mustavalkoisen ja harmaan keskelle. Erityisesti ihastuttaa pukuhuoneen IVAR-hylly, joka on ajaton ja kätevä, ja tarpeeksi kapea, että mahtui tuohon melko pitkulaiseen tilaan tukkimatta sitä. Tätä samaista hyllyä pystyy varioimaan jatkossa vaikka miten paljon jos tarve vaatii, sillä päätytikkaita, hyllyjä ja kaappeja pystyy ostamaan lisää ja liittämään kätevästi jo olemassaoleviin. 

Pesuhuoneen NORNÄS-penkki on käyttöä kestävää ja kaunista mäntypuuta, jonka voi halutessaan myös käsitellä maalilla, petsillä tai öljyllä. Pesuhuoneessa se on toki järkevää suojata vähintään saunasuojalla, jotta veden käytön kanssa ei tarvitse alkaa nipottamaan. BEKVÄM-jakkara on klassikkoainesta, sitä on näkynyt tässäkin talossa useammassa eri kuosissa jo vuosien ajan. STUGVIK-pyyhetanko ja imukuppilaatikko olivat oikein mukava löytö myös, sillä laattoihin ei meinaa millään raaskia ja uskaltaa tehdä reikiä. Ovat myös varsin kätevät ja miellyttävän vähäeleiset.

Instagramista löytyy #IKEAmuodonmuutos-tunnisteen alta jo reilusti kylpyhuoneita suuren tai pienemmän stailauksen jälkeen. Vielä ehtii kilpailuun mukaan, vain osallistumalla voi voittaa!

Postaus tuotettu yhteistyössä IKEAn kanssa