Arki on taas.

Ja joulu saa luvan poistua. Yläkerran käytävälle tönäistiin olohuoneessa aiemmin töröttänyt kaappi, kun ei parempaakaan paikkaa keksitty äkkiseltään. Siihenpä olikin tuossa joulun alla mukava rakennella pientä piparitalo- ja bambiasetelmaa, nyt siinä on karsittuna versiona enää kynttelikkö muistuttamassa joulusta. Niin, ja Kanelimaan kortti tietenkin, koska siinä on niin ihanat sävyt! Kuten Hanna-Riikan töissä aina.

Pikkusen samaa sävymaailmaa löytyy myös langasta, jonka Ruotsista kotiin kannoin. Lanka löytyi ihan paikallisesta supermarketista, Ica Maxista, toverin vinkistä. Joku tuossa monivärisessä langassa vetää puoleensa, jotenkin vain puhuttelee juuri tällä hetkellä kovasti. Samaisesta putiikista löytyi myös muut kuvissa esiintyvät langat, joskin mustavalkoruutuisiin sukkiin löytyi värkit joulupäivän iltana kaverin lankapussista ensihätää hälventämään. Nuo mainitut mustavalkoiset kaverit on tällä kertaa ihan vain omaksi iloksi, omaan jalkaan tehdyt! 

Taidankin painua päättelyhommiin.

Remontin loppurutistus.

Uskomatonta mutta totta - se on totta! Yksi oma ja kolme talkooukkelia paahtaa remonttia loppuun niskat hiessä. Ei tässä voi muuta, kuin olla älyttömän kiitollinen kaikille ja kaikesta. Ehkä pikkusen hämmentynytkin. Tekemättä olevat asiat voi laskea melkeinpä kahden käden sormilla!

Käytävä on luopunut ruusuistaan ja on nyt tylsästi valkoinen. Tylsä, mutta toimiva. Seinävalaisimet odottavat vielä kytkemistä, muuten käytävä pakerrettiin viikonlopun aikana lopullisesti valmiiksi. Makuuhuoneen suihku odottelee uutta suihkukaappia ja muutama laatta vaihtoa. Pukuhuoneeseen rakentuu katto paraillaan tätä tekstiä näpytellessäni. Pora laulaa ja sirkkeli soi. Aikamoisia sulosointuja, voin kertoa! Koko taloon on vaihdettu uudet vesiputket myös heinäkuun aikana ja nyt on sekin projekti onnellisesti loppuun saateltu.

Ulkoseinälle uudet palotikkaat paikoilleen, terassiin muutama reunalauta ja laatotuksen reuna valmiiksi. Siinä se sitten taitaa ollakin! Jos en olisi hillityn perinteinen suomalainen ihminen, niin saattaisin vetästä lipun salkoon ja huutaa kitarisat lepattaen niin kovaa, että naapurikylässäkin tiedettäisiin: 

"ME TEHTIIN SE!"

Kotipalapeli.

Kolme vuotta sitten mietin nimeä remonttiblogille. Olimme juuri muuttaneet suureen taloon, jossa jokainen nurkka kaipasi remonttia ja raikastusta. Talo oli remonttiprojekti, mutta ennen kaikkea koti. Koti levällään, kuin palapelin palaset. 

Mieli oli innostunut ja tekemisen meininki helli pääkoppaa. Tiedossa oli, että työtä olisi reilusti ja tympääntyminen tulisi takuulla vastaan moneen otteeseen. Vuosien saatossa palanen toisensa perään on kuitenkin loksahtanut paikoilleen. Toiset palat, ne selkeäreunaiset ja mielenkiintoiset, löytyivät helposti, mutta vähemmän innostavia ja sekavärisiä paloja jouduttiin etsimään välillä melkein itku kurkussa silkasta turhautumisesta ja väsymyksestä. Vuosien saatossa kuluneet palat on vaihdettu uusiin ja kirkkaampiin.

Kolme vuotta on mennyt nopeasti. Palapeli on seissyt levällään välillä pitkiäkin aikoja. Osa paloista on ollut hukassa, osa kadottanut värinsä tai sitten palapelin rakentaja on ollut levon tarpeessa. Levon jälkeen on taas rakennettu uusin voimin.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että palapeli on melkein valmis. Viimeisetkin puuttuvat palaset on löydetty ja ne odottavat melko selkeässä pinossa hetkeä, kun saavat napsahtaa osaksi valmista palapeliä. Sitten ei ole enää kotipalapeliä, on koti.

On koti, josta tulee toivon mukaan jonkun toisen perheen koti. Jonkun, joka ei kasaa palapeliä. Jonkun toisen, joka osaa nähdä uusien palojen alle. Työmäärän, unettomat yöt, ilot ja onnistumiset, jotka tätä palapeliä kasatessa on koettu. Jonkun, joka tähän kotiin on tarkoitettu. Yksi vaihe elämässä on päättymässä.

Viimeiset palat loksahtavat vielä kohdilleen, sitten huokaistaan. Uppoamme Marilynin tsemppaavaan katseeseen, joka sanoo: Kyllä se siitä!

Hehkeinä helmikuussa.

Ihmeellinen kuukausi tämä helmikuu kun aurinkokin paistaa ties monettako päivää putkeen. Pakkanen paukkaa ennätyslukemissa ja eilen illalla tehtiin se legendaarinen, kun auton lämmityskaapeli ynnä jatkoroikka lähtivät mukaan kauppareissulle. Toinen tyynenä perässä roikkuen ja toinen paniikissa oven takana jyskyttäen. Tuolloin olisin toivonut olevani mies.

Remontti on siinä vaiheessa, että mietimme, josko yläkerta jätettäisiin hetkeksi rauhaan ja  laskeuduttaisiin remonttivermeitten kanssa alakertaan. Eteisen suunnitelmat ovat hyvällä mallilla eikä tiedossa pitäisi olla mitään kovin suurta, ainakaan rahallisesti. Suunnitelmissa on lähinnä repimistä ja paljaan pinnan käsittelyä, tuolla alhaalla näet majailee kaksi ihan mukavaa ystävää, betoni ja tiili. Lisäksi eteisen suunnitelmiin kuuluu muun muassa tällä hetkellä lumikasojen alla majaileva matonhakkuuteline, jonka uusi elämä alkaa tuossa mainitussa tilassa kun aika on kypsä.

Kylpyhuoneen ja saunan remontti kolkuttelee myös ihan nurkan takana ja se onkin sitten isompi projekti. Tuon osion materiaalivalinnat ja suunnitelmat on langetettu talon toisen aikuisen iloksi, joten meikämartta pääsee siinä asiassa vähän niinkuin kuin koira veräjästä. Vaikka tiedäppä häntä miten matami saa nasaaliäänensä pysymään kurissa ja suun supussa jonkin mehevän idean pulpahtaessa pääkoppaan. Aika näyttää.

Elokuun ensimmäinen, sekalaisten ajatusten päivä.

Muutama päivä sitten postilaatikkoon kolahti Kotivinkki-lehti ja kuulkaa, tämä martta ihastui ihan kertarysäyksellä! Syynä tähän tuntemukseen oli tuo ylimmässä kuvassa näkyvä herttaisa talo, joka oli suurella hartaudella remontoitu kierrätysmateriaalien suotuisalla avustuksella. Tuossa talossa on kotoisat oltavat, se välittyi jopa lehden sivuilta. Kuvat ja teksti jäivät mieleen. Tämän jutun leikkaan säilöön muistikirjaan.

Taannoin raahasin Norjan matkalta tuliaisina raitamattoja peräkontin täydeltä. Kävi sitten niin, että nykyään niitä saa ihan täältä omasta kotomaastakin mutta onhan noissa naapurimaan matoissa se ulkomaanfiilis. Eräs teistä tovereista vinkkasi pikkumatoista, ja niinpä tämä matami kävi ostamassa kolme kappaletta noita herttaisia raidallisia käytävää piristämään. Lyhyitä olivat ja vähän eriparilevyisiäkin mutta tirvaisin ne kätevästi yhtenäiseksi putkeksi virkkuulangan ja silmäneulan voimin. Seuraavaksi haeskellaan yksivärisiä ja paksuraitaisia mattoja, joista voisi pakertaa kasaan mukavan kollaasimaton olohuoneen lattiaa lämmittämään.

Eräs urheiluliike myi puoleen hintaan tennareita, joten meikämarttakin sai vihdoin omansa. Menkäähän kuomat äkkiä ostamaan ne loputkin, kun kerrankin halvalla saa.

Ilmoitusta seuraa: Tänään on viimeinen päivä osallistua Sinä ja koti-haasteeseen. On jo aikakin saada matami pois sivupalkkia tukkimasta. Rohkeasti mukaan kansalaiset! Toistan vielä itseäni, että kasvojen ei tarvitse näkyä kuvassa. Olen vastaanottanut muutamankin kuvan, joissa ollaan oikein ovelasti piileskeltu kirjan taikka lapsen takana. Tukkiutukoot sähköpostini valtaisasta kuvien virrasta! Rattosaa viikkoa kamut!

Eilen vähän kuin vahingossa saimme käytävän listoja vaille valmiiksi.

Talossa oli ostohetkellä porraskuilua suojaamassa mustat koukeroiset takorautakaiteet. Nuo mustat kaiteet lähtivät pari kuukautta sitten autuaimmille suojaamismaille ja viime kuukaudet kaiteen virkaa toimitti vanerilevyt.

Tapetin raaputus on kuulunut tässä remontissa hyvin vahvasti meikämatamin toimenkuvaan. Kerrottakoot, että olin viimeiset viikot kerännyt voimia, jotta saisin raavittua porraskuilun puhtaaksi viimeisistäkin tapeteista, se kun oli ottanut ja imaissut itsensä kiinni seinään kuin purkka tukkaan.

Mutta kuulkaa, kyllä kannatti kerätä voimia, sillä vapauduin piinasta kuin vahingossa kun huomattavasti ahkerampi mieheni oli ottanut ja rykäissyt tapetit seinältä ja liipannut seinään siihen suunnitellun betoninkin pintaan. Tuo mainittu seinä on vielä kuivumisasteella mutta eihän tämmöinen innokas emakko jaksa mitään kuivumisia odotella, kun kuvaa on jo rävellettävä kasaan. Nyt on siis seinä valmis, ja kaiteetkin!

Kaiteet on valmistanut Caava, joka valmistaa teräsportaita ja - kaiteita sekä sisä- että ulkokäyttöön. Lopulta päädyimme varsin runsaasta valikoimasta valkoiseen teräkseen, kirkkaaseen lasiin ja lattian kanssa samansävyiseksi sävytettyyn käsijohteeseen. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä!

Portaat menettivät niitä vuosikymmenet suojanneet muovimattonsa ja ovat tällä hetkellä ihan raakabetonipinnalla. Tällä hetkellä olemme päätymässä maalaamaan portaat valkoisiksi ja päällystämään askelmat samaisella valkolakatulla saarnilla, kuin on parketti ja kaiteen käsijohdekin. Eteisen valmistuessa tilaamme Caavalta kaiteet myös portaitten alaosioon.

Suolasirotintakin hymyilyttää, sillä tänään saimme uudet kaiteet kotiin.

Eilinen kirpparirundi antoi köökkiin yhden pätevän pannunalusen lisää. Meikämartta sitten tykkää tuosta materiaalista! Himoitsin palavasti sitä myös työhuoneen lattiaksi (hivenen käsiteltynä toki) mutta perheemme toinen aikuinen ei liiemmin innostunut asiasta. Kuuleman mukaan tuo materiaali näyttäisi lattiassa ihan siltä, että siitä olisi unohtunut pinta. Kaamea julmuri tuo mieheni. Näin jälkikäteen ajateltuna kuoma pakisi totuuden sanoja ja sitäpaitsi tuo materiaali on lattiana melko hinnakasta.

Kuten huomaatte, niin matami on päässyt jo yli tuosta mainitusta asiasta, eikä äänensävystä voi päätellä katkeruuden häivääkään. Siispä hamsteroin korkkia muissa muodoissa lattiankin edestä. Tähän pannunaluseen oli joku nerokas lisännyt kätevän kahvan.

Tällä hetkellä porraskuilusta kuuluu ärhäkän pakerruksen ääniä. Mieheni siellä tempoo tapettia seiniltä ja muovimattoa portaista. Ahkera sälli. Kaiteet asennetaan, kun seinä on valmis. Odotan ihan lievästi.

Portaikossa oli ennen musta takorautakaide ja tilaukseen pistettiin jotain ihan muuta; puhdasta valkoista, kirkasta lasia ja valkolakattua saarnia. Saatiin vaneria.

Luonteillemme on hyvin tyypillistä viimetingassa oleminen. Erääseen tosiasiaan heräsimme, kun uusi lattia alkoi hipoa porraskuilun reunaa: Hetkinen, mites ne kaiteet! Pitäisköhän niitä alkaa jo tilaamaan?

Parin päivän päästä saapui suunnittelija taloon ja toivoaksemme omaamme uuden kaiteet tässä lähiviikkoina.

Jotain oli porraskuilun suojaksi kuitenkin keksittävä, jotta lattia saatiin tehtyä loppuun. Nyt käytävää koristaa erittäin viehättävä vanerikaide.

Tahdon toivottaa näihin käytäväkuviin, näihin vaneritunnelmiin oikein rattoisaa viikonloppua. Se on kuulkaa meikämaamolla tiedossa ensimmäinen vapaaviikonloppu vuoteen! Wuhuu!

Keittiöön on vihdoin saatu lamput paikoilleen. Tokihan ne ovat vielä sähköttömät mutta kuitenkin yksi askel lähempänä valmiin suuntaan.

Myös käytävä on saanut lamppunsa. Kattoon päädyimme sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen hankkimaan jotain mahdollisimman yksinkertaista ja aikaakestävää. Toivokaamme, että valituksi tulleet plafondit ajavat asiansa.

Seinälle oli tarkoitus tulla taannoin kuvassa nähty kellarivalaisin mutta koska toinen osapuoli vierasti tuota ajatusta niin suuresti, niin päädyimme muuhun. Kellarilampuillekin kyllä löytyy paikkansa, se on vissi!

Jos meikätäti jotain suuresti himoaa, niin kaikenmaailman purkkeja ja purnukoita. Tyhjinä, sillä mikäpä sen mukavampaa kuin täytellä purnukoita kaikella tarpeellisella. Teimme kolmevuotiaan kanssa diilin, että keittiön hyllyköstä alin hylly on pojun ja loput maamon. Sen kyllä huomaa.

Ilta-aurinko kuikkii koivujen takaa, hyvää yötä.

Kylä mää sanon, että on tässä viimeisen viikon aikana ottanut enemmän ja vähemmän ylänuppiin tämä jatkuva pöly ja muru.

Toisaalta tässä hermoilussa on myös positiivinen puoli: ollaan loppusuoralla. Melkoisen ahkerasti meikämartta onkin taputellut itseään olkapäälle hyvästä jaksamisesta mutta mitta se näyttää olevan siivottomankin hermoilla.

Loppusuora on tiettävästi monesti se haastavin paikka. On pidettävä hyvästi mielessä suoran päässä pilkottava palkinto. Tällä kertaa se palkinto on totisesti suuri ja hartaasti pakerrettu, tämän remontin suurin osuus on sitten takanapäin! Valmistumisen lisäksi mielessä pidetään myös se, että loppusuoran päässä häämöttää myös kesäloma remontista.

Koko kesänä ei tehdä mitään r-sanalla alkavaa. Paitsi rillataan.

Voi pojat minkä tekivät! Jos remontti ei vie sormenpäitä niin sitten sen tekee tuo maaginen musta kumilätkä. Se on kuulkaa kynsi per maali.

Kumilätkän lisäksi on tänään ollut mielenpäällä remontoinnin korkein osuus, eli kattolamput. 

Tänään meikätäti on jälkikasvunsa keralla taas kiertänyt läpi suurimman osan lähimaaston rautakaupoista ja etsinyt kuumeisesti kattolamppuja käytävälle. Käytävän seinään on tulossa nuo vasemmassa kuvassa näkyvät kellarivalot ja jotain samansuuntaista suunnittelin kattoonkin, mutta siinä vaiheessa tuli talon toisella aikuisella raja vastaan.

Hakusessa on siis jotain joka ikäänkuin olisi ihan itsekseen, eikä tekisi itsestään liian suurta numeroa mutta silti siinä saisi olla sitä jotain. Se voisi olla joka rouhea taikka toisaalta huomaamattoman siloinen. Kyllä vain, jos tahdot elämääsi vaikeuksia, niin lähdepä kattolamppukaupoille!

Johonkin olisi kuitenkin päädyttävä, joten kuulkaa toverit! Mikäli sattuisit tietämään jotain oikein nohevaa käytävälamppua, jonka uskoisit tekevän meikämatamiin vaikutuksen, niin vinkkejä otetaan ilosta kiljuen vastaan!

Perjantai hujahtaa pian viikonlopun puolelle, joten toivotan teille kuomille kauniita unia ja Granlundin Miksun kuvia! Hyvää yötä.