Vyyhti, Kuusi ja pari muuta.

Jokunen viikko takaperin tässä talossa kaivettiin ompelukone pitkästä aikaa esiin ja olihan se mukava kartuttaa tyttären vaatekaappia muutamalla uudella vaateparrella. Tuolloin uskaltauduin ensimmäistä kertaa eläissäni kokeilemaan joustavien kankaiden ompelua ompelukoneella ja sen verran on todettava, että yllättävän helppoa oli ja ainakin tähän päivään asti ovat pysyneet kasassa! Eli jos siellä joku toinenkin kansalainen jännittää tuota mainittua asiaa, niin kannustan täten, että rohkeasti vaan yrittämään. Tykkään siitä, kun saa värkätä. Aina ei ihan kaavat tai muut osu kohilleen, mutta väliäkö tuolla, seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella.

Sain tuon ompelupostauksen jälkeen Rocking´skidi designin Elisa Tuohimaalta viestiä, josko olisin mahollisesti kiinnostunut ompelemaan jotain hänen suunnittelemistaan kankaista. No terve vaan sitten, eipä tarvinnut kuvien vilkaisun jälkeen kauan miettiä, kun alkoi uudet ompelusuunnitelmat vilistä pääkopassa! Niinpä sain postia, josta löytyi melkoinen pino mitä herttasimpia, Elisan suunnittelemia kankaita*; mustavalkoinen Mummolan tuntu (Verson puoti), Kuusi (Verson puoti), Vyyhti (Ainola), Tytöt ja pojat (Majapuu, Pehemiä ja Verson puoti) sekä Kaverukset (Selia). Viimeksi mainitusta kuosista syntyi jo samana päivänä housut ja pipo tuona päivänä tätin luona hoidossa olleelle veljenpojalle, Vyyhti ja Kuusi taas päätyi oman nelivuotiaan ylle. 

Pikkupojan haaremihousuihin löytyi kaava uusimmasta Ottobre-lehdestä, pipo ja tupsu tehtiin täysin leikkaa, liimaa, askartele-tekniikalla, eli vanhasta piposta kaavaa ja muutaman kavennuksen kautta löytyi oikea koko. Kuusi-mekkoon otin myös kaavan tuoreimmasta Ottobre-lehdestä, joskin muokkasin peplum-helmaisen paidan kaavan mekkoversioksi. Vyyhti-housuihin tein kaavat vanhoista lempihousuista, joihin tuli polviin reikä. Samoin toppiin ratkoin auki nelivuotiaan isoveljen vanhan ja kulahtaneen paidan, joka oli malliltaan hyväksi todettu. 


* Kankaat saatu blogiyhteistyön kautta

Pehmeet touhuu.

Ompelukone on kaivettu naftaliinista pitkästä aikaa. Pitkä aika on tietenkin laaja käsite, riippuu aivan sanojasta, mutta tällä suulla ja näillä sormilla kirjailtuna pitkäksi ajaksi luokitellaan lähes puoli vuotta kestänyt ompelematon aika ihmisen elämässä. Katsokaas, kun ei oikein ole natsannut ja silloin kun ei innosta, niin kannattaa tehdä jotain ihan muuta.

Niin iski ompeluinnostus kuitenkin tähän taloon tämän viikon aikana ja jos keittiöltä kysyttäisiin niin se vastaisi, että "ja sen kyllä huomaa". Emme kysy, koska olkoot levällään kankaat, langat ja riekaleet silloin, kun on tekemisen meininki! Ja siitä on oltava iloinen, että vihdoin meillä on niin iso pöytä, että konetta ei tarvitse olla raahaamassa pois jaloista joka välissä!

Päätin uhkarohkeasti ommella vaatetusta nuorimmaiselleni lötköistä kankaista, vaikka en saumuria omistakaan. Kireät housut on parasta jättää odottamaan sitä aikaa, kun ruikutan toveriltani saumuria lainaksi. Uskon kuitenkin, että yllänähtävän kaltaiset löysät mekot ja muut pysyvät koossa, vaikka ovatkin ihan vain ompelukoneella kasatut. Niin alkaa olla taas nelivuotiaan vaatekaappi sillä mallilla, että kehtaa kerhoon viedä ilman reikiä polvissa tai kyynärpäihin loppuvia hihoja. Jos kasvaa pituutta 10cm vuodessa, niin onko tuo nyt niin kumma, jos tuntuu, että kaapista loppuu vaatteet kesken?

Vaan nyt on sitten taas. Ompelukone kannetaan vanhalle tutulle paikalleen lepäämään hetkeksi. Pahasti kuitenkin tuntuu siltä, että tämä ei jää tähän...

Joulukalenteri, luukku 15.

Kyllä lapsella pitää maja olla. Tätä mieltä on ainakin tämän talon ekaluokkalainen, joka vonkui viikkotolkulla, että maamo pistäisi ompelukoneen laulamaan ja ompelisi tuon kaverin huoneeseen tiipiin. No tottahan jälkikasvun toivetta on kuunneltava ja ilomiellä majantekoon olisikin ryhdytty vaikka samantien, mutta kun ei ollut kangasta ja autokin oli tuolloin lasahtanut niin totaalisesti, että lopulta oli alettava luovaksi!

Varastosta löytyi kaksi taannoin Ikealta ostettua muutaman euron aluslakanaa. Materiaaliltaan tämä mainittu kangas on hyvinkin ohutta, mutta tähän tarkoitukseen sentään riittävän tukevaa. Pelkkä valkoinen maja on kuulemma tylsä, joten niin kaivettiin perunapussi ja kangasvärit esiin, ja alettiin painamaan!

Jaoimme kangaskaistaleet niin, että jokainen sai yhden, johon sai painaa tai maalata mitä vain, loput kaksi kaistaletta oli yhteisiä. Tiipiihin tulee siis yhteensä viisi kaistaletta, joista maja muodostuu. Ympyröistä tuli luovia ja kolmioista vähän sinnepäin, mutta se ei ole tärkeintä. Saatiinpa majaan kankaat omasta kaapista!

Värin kuivuttua se silitettiin kiinni kankaaseen, jonka jälkeen kaistaleet ommeltiin majaksi. Majan tukikepit ostettiin Mini Manista ja ne tulivat kustantamaan yhteensä 7,50 euroa, joten tämän majan kokonaishinnaksi tuli kankaineen päivineen noin kymmenisen euroa. Pikkusen on lerpattavan olosta tuo kangas, mutta ei se taskarin lukemiseen vaikuta! Koululainen itse on majaansa ja omaan kädenjälkeensä oikein tyytyväinen. Myös eräs pieni ja mustavalkoinen on vähän liiankin innoissaan majasta, sillä tuo meneväinen kuoma yrittää toisinaan kiivetä kangasta pitkin majan huipulle. Sanottasko näin, että siitähän ei maja ja sen tekijä välttämättä kauheasti tykkää!

Tämän päivän kalenterin luukussa siis tiipii muistutuksena siitä, että myös maja voi olla mukava joululahja! Toisena muistutuksena se, että perunapainantaa ei parane unohtaa, sillä kun voi painella ihan mitä vain. Kolmantena muistutuksena semmoinen, että muistakaamme, että tekeminen on yhtä tärkeää kuin lopputulos!

Joulukalenteri, luukku 8.

Lämpöä jomotukseen. Jokunen vuosi sitten tähän taloon ilmaantui ensimmäinen kauralla täytetty lämpöpussi, kauratyynyksikin kutsutaan. Siitä lähtien tuo pötkylä on ollut ahkerassa käytössä, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. Se on ollut lievittämässä niin kasvukipuisia jalkoja, kuin myös mahajomotusta, joka erityisesti naisille saattaa olla tietyin väliajoin tuttu tunne. Niskajumiakin helpottaa niin mukavasti, kun lämpimän pötkön hartioilleen asettaa!

Koska tuommoiset pussit ovat kovakäyttöistä tavaraa, niin siinä tarttee ehdottomasti olla irrotettava päällinen jonka voi näpäkästi ottaa irti ja heittää koneeseen, kun sen aika on. Täten ja tässä siis pienimuotoista ohjetta tuon hyvin yksinkertaisen, lämmittävän kaverin tekemiseen!

Leikkaa kankaat. Sisäpussin koko on noin 20x40cm. Leikkaa päällyskankaasta* myös pitkulan mallinen pala, leveys sama kuin sisäpussissa mutta pituutta kankaassa saa olla enemmän. Sanottasko, että semmoiset 5-10cm lisää sisäpussin pituuteen nähden. Ompele sisäkankaasta pitkät saumat kiinni, jotta syntyy pussi.

Täytä sisäpussi kauranjyvillä tai riisillä. Meikämartta on käyttänyt itsetekemiinsä pusseihin puuroriisiä, toimii oikein hyvin. Sopiva määrä on noin 1-1,5kg. Käännä avoimesta reunasta sisäänpäin noin sentti ja ompele reuna kiinni. Sitten päällyspussin kimppuun käy tiemme!

Ompele pitkulan kumpaankin päähän taitokset, jotta reunoista tulee siistit.

Aseta täytetty sisäpussi päällikankaan päälle, suurinpiirtein keskikohtaan. Käännä lipareet reunoilta pussin päälle.

Asettele takasauma hyvälle kohdalle, keskikohta on yleensä aika hyvä. Perussuorittaja ei lähde liikaa katsokaas tällaisissa asioissa taktikoimaan! Muista asettaa päät siis reilusti päällekkäin, jotta sisäpussi ei solahda pois päällisen sisältä. Poista sisäpussi ja neulaa reunat kiinni oikeille kohdilleen. Ompele reunat kiinni ja käännä pussi oikein päin. Suorista ja silitä, ujuta sisäpussi täytteineen päällisen sisään. Valmis!

Tämä lienee helpoin mahdollinen tapa tehdä päällinen, olipa kyseessä sitten tämä tällainen lämmöntuoja tai vaikkapa tyyny. 

Tukalan olotilan iskiessä ja helpotusta kaivatessa lämmitä pussia mikrossa noin 1,5-2 minuuttia, riippuen mikron tehoista. Pussi saa olla reilusti lämmin, mutta ei tietenkään polttava, joten tarkkana on oltava. Tämä lahjaidea siis omaan tai kaverin käyttöön, kipua ja kolotusta helpottamaan!

* Kangas saatu Kaunisteelta

Joulukalenteri, luukku 1.

Se on joulukuu! Uskomatonta mutta totta, niin se vain tuli tänäkin vuonna. Yllättäen ja mustana kuin mikä. Siitä emme kuitenkaan välitä, vaan ympäri somemaailmaa on tänään auennut luukku jos toinenkin, joten auetkoon se myös täällä. Ehkä se musta ja pimeäkin siitä unohtuu, kun saa tarpeeksi nyherrellä joulukoristetta ja lahjaa tässä joulukuun mittaan!

Ensimmäisestä tämän blogin joulukalenterin luukusta putkahti joululahjaidea pienemmille lapsille. Armas toverini teki eräänä jouluna lastensa joulukalenteriin joka päivälle erilaisen (tai vähintään erikuosisen) hernepussin ja jouluna niitä olikin kasassa aikamoinen läjä! Siitä intoutuneena väännettiin tässäkin talossa hernepusseja pienille kummilapsille joululahjaksi ja täytyy todeta, että hernepussien suuri suosio omien lasten keskuudessa yllätti tämän maamon kyllä ihan täysin!

Niillä on pelattu lattialla ristinollaa, keilattu limsapulloja, heitetty tarkkuutta kattilaan, tasapainoteltu pään päällä tai ihan vain kopiteltu - monta iltaa putkeen! Hernepussi pistää nykyajan koneriippuvaisen kansan mielikuvituksen ja kehon liikkumaan aivan yllättävänkin vilkkaana, kyllä näin on nyt todettava!

Nämä hernepussit ovat hauskan malliset; kolmiulotteiset, mukavalta tuntuvat kädessä, tarkasti kohteeseen osuvat ja helpot ommella. Kankaiksi sopii mikä tahansa ja parasta on, että kaappien pohjalla lojuvat kangastilkut saa näin kätevästi valjastettua hyötykäyttöön! Nämä marjatan hernepussit on ommeltu Kaunisteelta taannoin saaduista kankaista*, joista oli vielä sopivat pikkupalat jäljellä. 

Aloita pussin tekeminen leikkaamalla kankaasta haluamasi kokoinen pala. Tämä kuvan ommeltu pussukka on kooltaan noin 10 x 10cm, joten ennen ompelua kangaspitkula on ollut kooltaan 10 x 20cm. Ompele neliöksi ompelemalla kiinni kaksi avointa reunaa.

Käännä ompelun jälkeen kangas oikein päin, töki kulmat teräviksi saksien avustuksella ja täytä herneillä. Kuivatut herneethän on halpoja kuin mitkä, yksi pussi maksaa noin 70 senttiä ja siitä saa lähes kymmenkunta valmista hernepussia! Älä täytä pussia liian täyteen, koska ompelusta tulee vaikeaa ja leikkiessä ei tunnu mukavalta, jos oikein tiukaksi viritetty hernepussi läsähtää päin näköä.

Käännä neliön yläreunaa sisäänpäin noin sentti, jonka jälkeen litistä äkisti avoin reuna aivan eri suuntaan kuin yleensä, eli entisaikasen pillimehupurkin muotoon. Näin syntyy tämä jänskä, mutta kovin yksinkertainen muoto.

Ompele reuna kiinni näpäkästi. Jos herneitä on liikaa, niin juuri tässä vaiheessa ne lähtevät liikekannalle. 

Näin kätevästi samaa toistaen syntyy iso korillinen hernepusseja leikkejä piristämään ja mielikuvitusta virkistämään! Pussukoitten tekeminen on myös oikein mukavaa yhteistä tekemistä. Meillä työnjako meni niin, että yksi ompeli reunat kiinni, toinen käänsi, kolmas terävöitti nurkat ja neljäs lusikoi herneet sisään, jonka jälkeen ensiksi mainittu ompeli viimeisenkin reunan kiinni. Ei kuulkaa kauan nokka tuhissut ja lapsistakin oli mukavaa olla yhdessä tekemässä.

Mukavaa ja inspiroivaa joulukuuta kaverit!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Kässänopen painajaisen ompelukoulu jatkuu.

Kaunisteelta saamastani pinkasta löytyi pala ihanaista kangasta, joka oli kuin tehty keinutuolin kaunistautumista ajatellen. Näin ollen otettiin tuolin selkäosiosta hieman mittaa ja saksittiin kankaasta oikean kokoinen pala niskatyynyä varten. Mikäänhän ei meinaan ole niin nuivaa, kuin huono niskan asento virkatessa! Tuo sympaattinen kangas on Matti Pikkujämsän suunnittelema ja sen nimi on Sunnuntai*. Mitä passelein kangas siis virkkuutuolia ajatellen!

Tyynyyn tarvitaan kaksi palaa kangasta, kooltaan 25 x 38 cm, sekä neljä 37cm pitkää pötkylää, joista tulee tyynylle kiinnitysnarut.

Ensiksi pötkylät ommellaan naruiksi, tähän hommaan tuskin tarvii sen tarkempaa ohjetta väsätä. Sen jälkeen mitataan tyynykankaasta kummastakin pitkästä reunasta sopivan matkan päähän paikat, joihin narut kiinnitetään.

Kun kiinnitysnarujen paikat on löydetty ja pötkylät neulattu kiinni kumpaankin kappaleeseen, on aika ommella puoliskot kiinni toisiinsa, oikeat puolet vastakkain tottakai. Jätä yksi lyhyempi reuna auki, eli ompele vain kolme sivua. Varo, ettet vahingossa ompele vapaina roikkuvia pötkylänauhoja kiinni vääriin paikkoihin!

Kolme reunaa ommeltuasi käännä työ oikeinpäin. Täytä tyyny esimerkiksi kulahtaneesta sohvatyynystä ylijääneellä vanulla, tai mitä ikinä haluatkaan käyttää. Aivan ihte saa valita, että haluaako tyynystä muhevan vaiko vähän lörtsymmän. Käännä ompelematon reuna sisään (jopa pari senttiä, yksi vähintäänkin) ja neulaa reuna kiinni. 

Ompele reuna kiinni paininjalan leveydeltä ja jatka samalla vauhdilla koko tyyny ympäri, koko ajan saman matkan päästä reunasta. 

Näin kätevästi niskasi on taas osa sinua, kun saat virkkuutyösi lomassa lepuuttaa päänuppiasi tyynyn lempeyttä vasten. 

Kuten kuvasta yllä näkyy, niin kiinnitysnarut ovat siinä kätevästi vierekkäin, eivät päällekkäin. Näin ollen ompelukoneesi neula ei sano itseään leikistä irti kesken kaiken. Sitäkin kun saattaa tapahtua, jos liian ison kangasmäärän päältä menee vahingossa ajelemaan.

Narut rusetille. Kun kiinnitysnarut on tarpeeksi pitkät, niin tyynyt paikkaa voi kätevästi siirrellä kulloisenkin istujan niskan korkeudelle sopivaksi.

Nyt kelpaa marjatan vinguttaa virkkuutaan menemään! Se onkin muuten edistynyt aimo harppauksen ja lähes kaikki pikkuneliöt on uhrattu ja purettu tätä peittoa palvelemaan. Traagista mutta totta. Näin joutuu pieni ison eteen uhrautumaan.

* Kangas saatu blogiyhteistyön kautta