Ompelukone laulaa ja taivaalla paistaa kuu.

Semmostakin meinaan tapahtuu, että ompelukärpänen purasee kipiästi, eikä sitten hevillä hellitäkään. En valita. Kun kerran purasee, niin puraskoon sitten kunnolla.

On kauheen mukavaa ja onnellista, että saa yllättävän kierrätyskeskuskutsun, kun on aivan tyytyväisenä kastelemassa hartaasti varrottuja kukkasia omalla kotopihallaan. Mikäpä sen maukkaampaa, kuin hypätä toverin auton kyytiin ja hurahuttaa penkomaan aarteita tuon mainitun putiikin koreista ja hyllyiltä.

Joskus onnistaa, kuten vaikka nyt, kun löytyi keittiöön monta mukavaa purnukkaa ja erityisen sydäntä lämmittävästi tyttären kesäleninkejä ajatellen melkonen määrä kangasta. Kangaskorista vaaleaa farkkua, raitasta pitkä pätkä, pirteää keltaista ja lakanalaarista vielä herttasen persikkaisia ja haalean keltaisia tyynyliinoja. Vinoraitainen lakana on auliilta kuomalta saatu aikaisemmin. Kanttinauhat, vetoketjut ja napit on myös kierrätyskeskushankintoja.

Ostosreissun jälkeen ommeltiin ystävän kauniissa kodissa kahden koneen voimin yömyöhäiseen. Kolme mekkoa ja yhtä monta tupsuhattua kaksivuotiaalle, kolikoita tuhlaantui noin kolmen euron verran. Kierrätyskeskus on ystävä.