Kesäloma mielessä.

Tänään, kun lämpöasteita on just sen +5 ja tuulee niin, että lenkillä saa pitää päänahastaan kiinni, ettei lähde tuulen mukana, on mitä maukkain keli fiilistellä tulevaa kesää ja sen reissuja. Siksipä kaivoin ulkoisen kovalevyn kätköstään esiin ja pläräsin pitkästä aikaa viime kesän lomakansiota oikein urakalla.

Meillä on ollut tapana tehdä joka kesä viikon tai parin lomareissu, yleensä telttailun merkeissä. Parina vuonna on pysytelty Suomen puolella, kierretty rannikkoseutua ja tutustuttu aiemmin tuntemattomiin kaupunkeihin ja pikkukyliin. Toissa kesänä ajoimme Ruotsin lähes päästä päähän ja aikaa vierähti ihan kuin huomaamatta lähes kaksi viikkoa. 

Viime keväänä bongasimme muropaketin kyljestä lapsille ilmaisliput Legolandiin, ja siitä se ajatus sitten lähti! Koko kevään fiilistelyn jälkeen koitti viimeinkin loma, pakkasimme kapsäkit, teltat ja makuupussit ja matkasimme ensin Turkuun, josta laivalla yli Tukholmaan. Ruotsin puolella vietettiin matkalla muutama yö vastaan tulleilla leirintäalueilla. Sillan yli humautettiin Kööpenhaminaan, jossa vietettiin muutama yö teltassa kaupungin laitamilla. Oli muuten ehkä vähän jännittävää jopa, tuollaisen suurkaupungin kyljessä maata nurmikolla pelkkä kangas pään päällä. Siinä kuuli yön mittaan kaikenlaisia ääniä, mutta hyvin nukutti!

Kööpenhaminasta körötettiin parisataa kilometriä Billundiin, matkalla pysähdyttiin sympaattisiin maaseudun pikkukyliin syömään ja jaloittelemaan. Itse reissun pääkohde, Legoland, olikin sitten kaiken sen odottamisen arvoinen! Kuvissa hieman suppea kattaus tuohon megaisoon puistoon, joka oli legojen lisäksi samalla myös huvipuisto, vesipuisto ja ulkoilmateatteri. Aamusta iltaan ei riittänyt, että olisi ehditty kiertää koko puisto läpi. Ensi kerralla hankitaan ehdottomasti kahden päivän liput! Eli aikuinenkin viihtyi, paremmin kuin hyvin.

Suosittelen leirintäalue-elämää kaikille, joilla on rajallinen budjetti, joustava reissumieli, rauhaisa tahti ja mielenkiintoa tutustua uusiiin paikkoihin ja ihmisiin. Laivalla Ruotsin puolelle pääsee kesäaikaan hyvinkin halvalla, autonkin kanssa. Leirintäalueilla majoittuminen, erityisesti teltalla, on varsin halpaa, niin Suomessa kuin Ruotsissa ja Tanskassakin. Legolandin vieressä kohosi tietenkin hulppea leirintäalue, jossa hinnat on pilvissä, mutta 20 kilometrin päästä löytyi oikein rauhaisa ja hyvä leirintäalue, jossa yö maksoi kolme kertaa vähemmän, kuin tuossa aiemmin mainitussa turistirysässä.

Mitä tässä nyt yritän sanoa on se, että aina matkailuun ei tarvitse kuluttaa kamalasti rahaa. Majoittuminen on kohtuullisen hintaista, jos vain itsellä löytyy seikkailumieltä. Leirintäalueilla on yleensä hyvät ja siistit keittiöt ja pesutilat, joten ruokakaan ei maksa sen enempää, kuin normaalisti kotona syödessä. Pääsymaksut on tietenkin turistipaikkoihin kovat, mutta esimerkiksi juuri Legolandiin on tänäkin keväänä näkynyt ilmaislippuja monessakin eri paikassa. Eikä aina tarvitse olla mitään niin erikoista suunnitelmaa tai päämäärää, sen kuin menee sinne, minne milloinkin nokka näyttää, päivän mielialan ja tuntemusten mukaan. Rennosta asenteesta ja tarpeeksi löysästä aikataulusta on paras reissu tehty!

Ps. Jos joku on reissuideaa vailla, niin saa huikata. Esimerkiksi Ruotsiin voisi olla muutama matkavinkki jemmassa.

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi on täällä ja toivon vain, että edes hiukan lempeämpänä kuin tuo edellinen, joka juuri raketein ja hyvässä seurassa hyvästeltiin. Viime vuodesta sen verran, että ei tule ikävä. Oikeasti pitäisi selata viime vuoden kuvia ja muistoja läpiä, jotta muistaisi, että varmasti siinä oli myös paljon hyvääkin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Sen aika on sitten, kun siltä tuntuu.

Tämän perheen joulu kului Ruotsissa, jossa saimme tavata pitkästä aikaa tovereita ja sukulaisia ihan ajan kanssa. Instagram on aloittelijan innokkuudella päivittynyt ahkerasti, mutta tietokone ja pitempikestoiset näpyttelytoimet on ihan tarkoituksella pidetty pannassa loman ajan.

Ruotsintuliaisina puupalloja sekä erinäisiä ruoka-aineksia, eikä vähiten kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Kööpenhaminasta tarttui joulukuun alussa mukaan kahvimotti, joka on kätevä ottaa mukaan, jos kiire tulee. Sen pehmeän kuminen pinta tuntuu käpälässä mukavalta, pohjassa lukee Nicolas Vahe´.

Tänä aamuna tein kolmen raaka-aineen pikkuleipiä Vaneljan ohjeen mukaan sunnuntai-aamun iloksi. Näitä on testattava vielä kookoshiutaleilla!

Kun käy vähän aikaa pois omista nurkistaan, niin jopa iskee hinku päivittää kotiaan uuteen uskoon. Täällä ahkeroitiin vihdoin, monen vuoden aikomisen jälkeen, uusi ruokapöytä kierrätyslankuista! Aikaa pöydän tekemiseen meni taitavalla tekijällä pari tuntia. Jalat on vielä väliaikaiset ja penkit puuttuu, mutta kauhean iloinen olen tuosta pöydästä nyt jo. Kaunisteen Kuma-karhu pääsi pöydän päähän keittiön vartijaksi.

Kööpenhamina.

Itsenäisyyspäiväviikonloppua vietettiin kavereitten kanssa Tanskassa nyt kolmatta kertaa putkeen. Melkein perinne jo. Kamera vietti rauhalliset neljä päivää repussa hotellilla, joten ainoat todistusaineistot tuosta matkasta löytyy rakeisten puhelinkuvien muodossa Instagramista. 

Vettä satoi useampana päivänä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joulumieli syntyy onneksi litisevistä kengistä huolimatta monesta muustakin asiasta, erityisesti totaalisesta aivojen nollauksesta, nauramisesta ja hyvästä seurasta. 

Joku kumma tuossa kaupungissa vaan viehättää, kerta toisensa perään! Pienet kivijalkaputiikit, jouluvalot, havut, hunajamanteleitten tuoksu ja tivoli, joka jouluvalaistuksessaan pisti sanattomaksi jälleen kerran! Salmiakkipopcornit, vuoristorata-ajelu vesisateessa, maailman paras lakritsi-valkosuklaa ja ilmapallopilvi. Sanon sen nyt taas; menkää Kööpenhaminaan!

Tänään ja syyskuussa.

Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä on tänään avautunut #SNAPSHOT-näyttely. 

"Koskaan aiemmin ihminen ei ole tuottanut yhtä paljon valokuvia ja saanut niille välittömästi niin suurta yleisöä kuin nyt. Koskaan aiemmin myöskään jokamiehen tai -naisen yksittäinen näppäys ei ole voinut saada aikaan yhtä suuria maailmapoliittisia vaikutuksia kuin nykyään. Valokuvien jakaminen on tänä päivänä yhtä tärkeää kuin niiden ottaminen.

Suomen valokuvataiteen museon #snapshot-näyttely päivittää näppäilyvalokuvan käsitteen. Näyttely koostuu pääosin tavallisten ihmisten kuvaamista valokuvista, internetkuvista, historiallisista näppäilykuvista, selfieitä ja niiden historiaa unohtamatta."

Näyttely vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta. Takavuosina Suomen valokuvataiteen museossa rampanneen valokuvauksenopiskelijan on oikeastaan ihan pakko päästä katsomaan ja kokemaan näyttely! Onneksi aikaa on tammikuuhun asti. Erikoisen jännittäväksi näyttelyn tekee se, että pikkunen kirjani, jolla alkuvuonna osallistuin Ifolorin Vuoden kuvakirja-kilpailuun, on myös näyttelyssä nähtävillä! Siellä on meidän perheen tarina viime vuodesta isossa museossa ihan tuosta noin vaan, yksikseen ja kaiken kansan nähtävillä. Pikkunen hellyydenpuuskakin saattaa iskeä tähän väliin.

Syyskuussa järjestetään myös Sisustusbloggaajien myyjäiset ja kirpputori. Keväällä ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma sai niin suuren suosion, että uusintakierros on otettava! Tällä kertaa isommissa tiloissa, jotte viime kertaiselta tungokselta vältyttäisiin. Kirpputorin ajan on avoinna myös kahvio, josta saa pientä makeaa ja suolaista purtavaa. Päivän päätteeksi Veturitalleilla pidetään lavatanssit klo 18.00 alkaen. 

Sen minä tiiän, että remontille uhrattu kesä saa nyt urakan valmistuttua jatkua syyskuun puoliväliin saakka - silloin lähtee nimittäin tämä perhe isollekirkolle viikonloppua viettämään! Tiedossa ainakin kirpputori, valokuvanäyttely ja Habitare. Ja ilta Linnanmäellä!

Lähikaupunkimatkailua.

Viime lauantaina tuli taas lähtö pois remontin jaloista, joten päätimme jälkikasvun kanssa lähteä oikein kunnolla lähikaupunkia könyämään. Edellisenä yönä meikämarjatta vietti oikein kerrassaan mukavan illan ja alkuyön Asuntomessujen Messujen yössä, joten siitä oli hyvä jatkaa tutkailemaan tätä tuttua mutta silti niin tuntematonta kaupunkia hieman tarkemmin.

Ihminen tuppaa olemaan sellainen, että oma lähikaupunki saattaa jäädä hyvinkin vieraaksi ja paikkoja lähdetään koluamaan kaukaisempiin kaupunkeihin. Ruoho on muka jotenkin vihreämpää kuntarajan toisella puolella. Tällä tavalla on ainakin käynyt tälle marjatalle ja siksi oli oikein hyvä lähteä tutkimusretkelle, kun vielä on kesää jäljellä.

Ensimmäiseksi suuntasimme Alvar Aalto -museoon, joka sijaitsee tietenkin osoitteessa Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä. Edellisestä vierailusta oli hurahtanut jo parisen vuotta, eikä kumpikaan lapsista muistanut aiemmin paikassa edes vierailleensa. Koulutaipaleensa juuri aloittanut 7-vuotias oli suorastaan hämmästyttävän innoissaan paikasta, tavasi seiniltä kuvatekstejä ja ihmetteli pienoismalleja suurella mielenkiinnolla. Lähtiessä halusi jättää asiakaspalautteeksi seuraavaa: "Tykkäsin tooooooooooosi paljon!" Pikkusiskonsa piirsi lipunmyynnin ystävälliselle tädille muistoksi piirustuksen. 

Seuraavaksi suunnattiin satamaan jätskille. Venekuljetus asuntomessuille lähti aivan vierestä. Nyt on tietenkin jo myöhäistä himota matkaavansa venekuljetuksella messuille, mutta ehkä kevyesti harmittaa, että ei tullut testattua.

Sataman jälkeen suunnaksi otettiin Toivolan Vanha Piha.  Tätä on jo suorastaan noloa myöntää, mutta tämä käynti oli tälle marjatalle ihka ensimmäinen ihan kunnon tutustuminen tuohon herttaisaan paikkaan kesäaikaan. Talvella kävimme tovereitten kanssa Kahvila Muistossa brunssilla, joka oli oikein suositeltava kokemus. Iloisin yllätys oli Salaputiikki, josta löytyy nuorten suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita, sekä kierrätystarpeistoa. Tuo sympaattinen puoti on auki enää tämän viikon, joten suosittelen käymään vilkaisemassa! Sitten onkin jo niin syksy, että suurin osa pihapiirin pikkupuodeista pistää pillit pusseihin kesän jäljiltä. 

Historian havinan jälkeen suuntasimme ystäviä tapaamaan Mäki-Matin perhepuistoon. Kadusta löytyi taidetta metritolkulla. Liukumäkien ja karusellien jälkeen suunnattiin kaupunkiin syömään ja siitä vielä sujuvasti tovereitten luokse iltateelle.

Mukavan päivän kruunasi iltauinti ja aurinko sekä kotona rutkasti edistynyt remontti. Kyllä elokuu on aina elokuu ja lähikaupunkimatkailu avartaa! Paikallisille tässä vielä huutelen, että olisko vinkkejä antaa tulevia viikonloppuja ajatellen? Velipoika vinkkasi Keski-Suomen luontomuseosta sekä Harjun Vesilinnasta. Sinne suunnataan siis ainakin seuraavaksi!