Leipoo leipoo.

Ja leipoo, niin on mukavaa uusien reseptien bongailu ja niiden testailu! Tuohon kuvissa näkyvään leipään liittyy runsaasti hehkutusta, eikä suotta. Se on kerrassaan makoisa, täyteläinen, ei suinkaan kevyt. Mukavan rapea päältä ja pehmeä sisältä. Gluteeniton vielä kaupan päälle, eli mahakin tykkää!

Olen saanut kuulla useammankin toverin hehkuttavan tätä leipää, mutta linkkaan täten ystäväni Piian blogiin, koska olen tätä leipää leiponut juuri tällä toverin ylöskirjaamalla tavalla. Piia otsikoi leipäohjeen kysymyksellä; Maailman parasta leipää? Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen: Maailman parasta leipää! Näin ollen kirjaan tuon ohjeen ylös myös tännekin itselleni talteen ja kenties jollekin toiselle vinkiksi. Tätä leipää on väännetty meillä jo usempaankin otteeseen ja siemenet on valittu kulloiseenkin leipään aikalailla sen mukaan, mitä on sattunut kaapissa olemaan. 

Gluteeniton herkkuleipä

2,5 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl murskattuja hasselpähkinöitä
2 rkl chia-siemeniä
3,5 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2 rkl psylliumjauhetta
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
3 rkl voita
3,5 dl vettä

Sulata voi ja hunaja vesihauteessa. Sekoita tällä välin kuivat aineet keskenään. 

Lisää vesi voi-hunaja-seokseen ja kaada neste kuivien aineiden sekaan. 

Sekoita taikinaa kunnes se alkaa jähmettyä. Kaada seos esimerkiksi leivinpaperilla voideltuun pitkulaiseen leipävuokaan. Laita jääkaappiin ja anna tekeytyä yön yli.   

Paista leipää 175 asteessa ensi vuoassa noin 20 minuutin ajan, poista tämän jälkeen vuoka ja jatka paistamista ritilällä vielä noin 45-50 minuutin ajan.

Jauhottomana kiitos!

Uudenlaista syömistä on opeteltu ja sitä myöten myös innostuttu testailemaan erinäisiä reseptejä, erityisesti leipää on väännetty monenmoista. 

On muutakin, ja onneksi on, sillä MeNaiset-lehdestä löytyi mitä mainioin lettu-ohje. Itseasiassa siinä määrin maukas, suorastaan kielen vievä, että tämä välipala/jälkiruoka tulee tähän taloon jäädäkseen! Kyseessä on siis jauhottomat banaaniletut. Tämä ohje on perinteisten kahden aineen banaani-muna-lettujen hienostueempi versio. Itselleni on vaikeaa nieleskellä banaania missään muussa kuin tuoreessa muodossa, joten nuo kahden aineen letut hieman tökkivät, koska banaanin maku puski niin tiukasti läpi. 

Jos jollain toisellakin toverilla on samanlaista makuongelmaa paistetun banaanin suhteen, niin kerronpa ilouutisen: tässä reseptissä banaanin maku on kätevästi piilotettu kanelin avulla! Aiettä kertakaikkiaan, että osaavatkin olla maukkaita nämä lätyt! Eilinen syömäkaverini valitteli ähkyä sen verran, että oli helppoa huomata, että en ole ainoa uuden jälkiruoan löytänyt. Limetti on unohtunut kauppaan joka kerta, kun näitä lättyjä on tässä talossa paistettu, joten hyvin toimii siis ilmankin, jos sitä ei satu kaapista löytymään. Kirjaan tämän runsaasti hehkutetun ohjeen nyt tännekin, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan näistä jauhottomista proteiiniherkuista.

Jauhottomat banaaniletut (Ohje MeNaiset 4/2015)
3-4 annosta 
(itse teen tämän ohjeen tuplana, jos syöjiä on neljä)

2 kypsää banaania

1 limetti

2 munaa

2tl kanelia

1/4tl leivinjauhetta

1/4tl suolaa

öljyä paistamiseen

1 päärynä

1/2 granaattiomena

paksua jogurttia

hunajaa

1. Viipaloi banaani sauvasekoittimen kulhoon. Halkaise limetti ja purista toisen puolikkaan mehu banaaneille. Lisää munat, kaneli, leivinjauhe ja suola. Soseuta sauvasekoittimella taikinaksi.

2. Kuumenna öljyä pannussa keskilämmöllä. Paista pieniä lettuja (helpompaa paistaa) tai pari isoa lettua. Levitä taikinaa pannussa niin, ettei letusta tule liian paksuja.

3. Kuori päärynä ja leikkaa se viipaleiksi. Purista toisen limetinpuolikkaan mehu päärynöille tummumisen estämiseksi. Irrota granaattiomenasta siemenet. 

4. Letut nautitaan päärynöiden ja granaattiomenan siementen kanssa. Tarjoa lisänä paksua jogurttia ja hunajaa.

Naama näkkärillä.

Tämä marjatta täällä on joutunut nyt pakon sanelemana totuttelemaan osittain uuteen ruokavalioon. Leipä on sellainen, että se on niin kamalan helppoa tehdä itse ja silti sen lähes aina ostaa kaupasta. Ihme homma! Nyt kuitenkin tämän gluteenittomamman elämän opettelemisen kanssa olen törmännyt, testannut ja hyväksi todennut useita leipäohjeita, joista tässä ohessa yksi. Tämän gluteenittoman näkkileivän ohjeen sain ystävältäni ja se kyllä kertakaikkiaan vei kielen mennessään samantien!

Gluteeniton näkkäri

2 dl maissijauhoja

3/4 dl auringonkukansiemeniä

1/2 dl pellavansiemeniä

1/2 dl seesaminsiemeniä

1/2 dl kurpitsansiemeniä

2 1/2 dl kiehuvaa vettä

1/2 dl öljyä

sormisuolaa/suolahiutaleita

Lämmitä uuni 150-asteeseen (kiertoilma). 

Sekoita kaikki kuivat ainekset kuhossa.

Kaada kiehuva vesi ja öljy kulhoon kuivien aineitten sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Kaada massa pellille leivinpaperin päälle. 

Laita käsi muovipussiin ja ja tasoita kädellä taikina mahdollisimman ohueksi. Määrästä pitäisi tulla pellillinen näkkäriä.

Sirottele viimeisenä sormisuola taikinan pinnalle. Paista uunissa noin tunti.

Joulukalenteri, luukku 22.

Kiitos ystävälle. Sain rakkaalta toveriltani joululahjaksi purkillisen itsetehtyä mysliä. Onhan se niin, että ei perusmarketin myslistä voi puhua samana päivänä itse tehdyn kanssa! 

Tuota kuoman valmistamaa mysliä nautiskellessani muistui mieleeni erääseen keittiön kaapinoveen taannoin teippaamani mysliohje. Ohje on peräisin Kotoliving-lehdestä ja tuolloin sivun irti repäistyäni tein mysliä juuri tuolla mainitulla ohjeella hyvinkin aktiivisesti, kunnes se yllättäen unohtui ja katosi niinkin näkyvälle paikalle, kuin kaapin oveen!

Tämä Kotoliving-lehden mysliohje on hyväksi havaittu, joten kirjaan sen tähän ylös. Mysli on siis oiva lahjaidea, jonka ehtii vielä ennen aattoa kätevästi tehdä ja purkittaa. Myslin tekeminen on meinaan erihelppoa!

Rapea herkkumysli

8 dl 4-viljan hiutaleita

2 dl kauraleseitä

1 dl auringonkukan siemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

2 dl karkeasti murskattuja pähkinöitä

200g kuivattuja hedelmiä ja marjoja

2 dl vettä

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

1/2 dl intiaanisokeria

1 dl vaahterasiirappia

1 dl rypsiöljyä

2 rkl hunajaa

Kuumenna uuni 175-asteeseen. Sekoita kuiva aineet keskenään (paitsi hedelmät ja marjat). Kaada vesi, siirappi, öljy, hunaja ja mausteet pannulle ja lämmitä, kunnes sokerit sulavat. Älä kiehauta.

Kaada siirappiseos kuivien ainesten joukkoon ja sekoita. Levitä seos tasaisesti kahdelle uunipellille. Nosta pellit uuniin 30 minuutiksi. Anna myslien jäähtyä. Sekoita joukkoon kuivatut, silputut marjat ja hedelmät ja kaada purkkiin.

Mysli on täten todistettu oikein oivalliseksi joululahjaksi, niin antaa kuin saada! Kiitos <3

Päivän alku.

Markkinoinnin uhri tässä terve! Ehkä joku onkin saattanut tätä blogia lukiessa huomata, että tämä marjatta arvostaa päivässä erityisen suuresti sitä osaa, kun päivä on vielä nuori. Jos aamu alkaa hyvin, niin päivästäkään ei voi tulla kovin huono! Paitsi joskus voi, mutta ei pistetä sitä aamun syyksi.

Tuommosiin Alku-hiutaleisiin törmäsin kuulkaa kaupassa. Ensinnäkin ne oli pistetty esille ihan kauheen himottavasti ja toisekseen oli pakattu niin herttasiin bokseihin, että lankesin siinä sitten oikein kahden paketin verran! Pahempiinkin asioihin ihminen voi tietenkin langeta, kuin kaurahiutaleisiin, joten olen antanut itselleni jo anteeksi tämän lipsahduksen.

Ja tuosta päivästä lähtien aamu on startannut maukkaasti puuron voimalla. Näistä kahdesta ehdoton suosikki on tuo sadonkorjuupuuro, jossa on mukana siemeniä. Purutuntumaa pitää olla, tai ainakin se on iso plussa. 

Toinen plussa on kätevä kaatonokka. Ja iso plussa onkin! Pieni mutta suuri asia aamusta nauttivan ihmisen elämässä. Hieman jäi vaivaamaan ne kaikki muut tuoteperheen puuroputelit. Eri makuja oli meinaan niin reilusti, että oikein valinnanvaikeus iski! Kyllä puuro on iloinen asia.

Tuhnuinen tiistai.

Tänään taitaa olla se perinteisin marraskuinen keli, mitä kuvaamiseen tulee. Niin on harmajaa ja kolakkaa. Väriä tarvitaan tähän vuodenaikaan erityisen reilusti, joten makkarahuivin kaveriksi piti tietenkin neuloa sukat. Viime vuotiset mustavalkoiset saivat näin haastajat ja pääsevät myös välillä lepäämään, jotta eivät aivan kuluisi loppuun. Tänä talvena tosin soisin, että sukkaintoilu pysyisi pikkuisen paremmin hanskassa, kuin viime vuonna. Tai toisaalta, jos lähtee lapasesta tai sukasta, niin lähteköön! Tärkeintähän tässä elämässä on kuitenkin se, että on jostakin innoissaan. Olipa se sitten vaikka villasukkatehtailu.

Aamupalapöydän leipä antakoon anteeksi kuvan, joka ei anna lainkaan houkuttelevaa kuvaa tuosta mitä mainioimmasta aamunaloittajasta. Tämä marjatta täällä yrittää nimittäin olla hellä vatsalleen, joka ei nykyään ole lainkaan vehnän ystävä. Näin ollen olin suorastaan onnellinen, kun törmäsin siskon luona tähän mainioon kauraleipään. Ohjeen sisar oli bongannut instagramista ja se tähänkin nyt ylös kirjattakoon, jotta joku muukin pääsisi ihastumaan tähän helposti valmistuvaan ja maukkaaseen leipään.

Kauraleivät

5 dl kaurahiutaleita

1 dl kauralesettä 

(tai 6 dl kaurahiutaleita)

1 tl suolaa

1 tl soodaa

2 dl maitoa

1 prk maitorahkaa

1,5 dl raejuustoa

0,5 dl öljyä

Sekoita aineet keskenään ja levitä pellille haluamasi kokoisiksi leiviksi. Paista 250 - asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Pakasta ylimääräiset leivät. Kauraleipähingun iskiessä sulata leivänpaahtimen avulla kätevästi yksi tai kaksi leipää kerrallaan. Nauti lämpimänä. 

Kesäpitsaa.

Tässä talossa asuu eräs naispuoleinen henkilö, jonka ruoanlaittoitsetunto ei ole koskaan juoksennellut kovinkaan korkealla. Tuo mainittu hemmo on pikemminkin sitä tyyppiä, joka kovasti haluaisi tuosta nuin vaan tehä maukasta apetta, mutta jonka tuotokset monestikin ovat liian suolaisia tai kummallisia, joskus jopa niin kuivia, että appeentekijä itse on meinannut tukehtua, kun mainioksi suunniteltu eväs on jäänyt kuivuuttaan kurkkua tukkimaan.

Viime aikoina on kuitenkin ryhdistäydytty sillä rintamalla jossain määrin. Arkipäivinä väännetään nakkikeittoa ja tonnikalakiusausta, mutta välillä tekee mieli uskaltautua yrittämään jotain pikkusen enemmän aivoja vaativaa. Sellaisena hetkenä syntyi oikein maukas vuohenjuusto-basilikapitsa, joka kieltämättä nostattaa marjatan itsetunnon pikkasen korkeammalle, mitä sapuskan vääntöön tulee.

Tänään teki mieli lisätä pitsaan mansikoita kesän kunniaksi. Siitä tulikin oikein herttaisa, makean suolainen Kesäpitsa. Hikisen selkärangan ja kesän kunniaksi pistettäköön tällä kertaa ohjettakin jakoon.

Kesäpitsa

Pohja: 

(määrästä tulee kaksi pyöreää pitsapohjaa)

2 dl vettä

30 g hiivaa

1/2 tl suolaa

4 rkl oliiviöljyä

5 dl vehnäjauhoja

Täyte:

2 punasipulia

2 prk (a´150g) creme fraichea tai smetanaa

noin 100 g pestoa

basilikaa

minitomaatteja

pehmeää vuohenjuustoa

mansikoita

balsamikastiketta

oliiviöljyä

sormisuolaa

pippuria

1. Liuota kädenlämpöiseen veteen hiiva. Sekoita joukkoon suola, öljy ja vehnäjauhot. Alusta taikina tasaiseksi ja anna kohota hetken. Kauli taikinasta kaksi pyöreää ohutta levyä. Mitä ohuempi pohja, sitä rapeampi pitsa.

2. Sekoita creme fraiche tai smetana ja pesto keskenään sekaisin. Pilko punasipulit.

3. Levitä ranskankerma-pesto-seos pohjan päälle, ripottele päälle punasipulit. Paista 250-asteessa uunin keskitasolla noin 7-10 minuuttia.

4. Lisää huuhdeltu basilika, halkaistut minitomaatit ja mansikat sekä pehmeä vuohenjuusto lämpimän pohjan päälle. Lorauta varovasti oliiviöljyä ja balsamikastiketta täytteen päälle. Viimeistele pippurilla ja sormisuolalla.

Carpe diem.

Hetkeen tarttuminen on joskus kiven takana. Välillä hetkeen tarttuu aivan itekseen ilman sen suurempia yrityksiä, silloin arki rullailee mukavasti ja pienet vastoinkäymiset eivät pahemmin pistä kapuloita rattaisiin. Sitten on sitä toisenlaistakin hetkeen tarttumista. Semmoista, että tarttuu liikaa huonoihin hetkiin, ajatukset pyörivät kehää ja pienistä vastoinkäymisestä muovautuu iso harmaahko pilvi, joka uhkaa viedä hukkaan yhden kokonaisen päivän ihmisen elämästä.

Se kuuluu elämään, että tarttuu monenlaisiin hetkiin. Ero on kuitenkin siinä, että hyvissä hetkissä kannattaa roikkua kiinni, ehkä välillä jopa kynsin ja hampain, mutta kannattaa kuitenkin. Huonoihin jos takertuu, niin siinähän sitä sitten ollaan, eikä irti pääse vaikka miten rimpuilisi.

Tänään marjatta on tarttunut huonoihin hetkiin. Pieniin, mutta muka-isoihin asioihin. Roikkunut niissä, suorastaan kieriskellyt. Edes pilven takaa pilkahtanut aurinko ei saanut osakseen kuin vihaisen mulkaisun. Mutta tässä näin, juuri ja nyt päätän, että vielä on päivää jäljellä ja tartun hyviin hetkiin! Tartun tänään postin yllärinä tuomaan, Tiinan tekemään ihanaan tauluun. Tartun eiliseen, siskon ja miehensä kanssa nautittuun päärynä-kinuskikakkuun. Tartun imuriin ja imuroin pahan hengen talosta pois. Tartun kolikkopussukkaan, suuntaan kauppaan ja ostan vuohenjuustoa ja tomaattia. Tartun itseäni niskasta ja käyttäydyn kuin nainen!

Olen puhunut.

Pitsatorstai.

Eilen oli tylsänpuoleinen ja sateinen torstai, joten jotain oli keksittävä. Kaupan kautta kotiin ja viesti lähipiirin ystäville: Pitseria on auki, tervetuloa! Niin sai tuokin sateinen päivä uuden merkityksen, kun ovikello soi moneen otteeseen ja saimme aamusta iltaan saakka nauttia mitä mielikuvituksellisemmista pitsoista yhteensä neljän aikuisen ja kuudentoista lapsen voimin. Pitsaakin hävisi parempiin suihin seitsemän pellillistä.

Kirpputorilta löytynyt radio on laulanut siihen käytetyt kolikot takaisin jo moneen otteeseen ja pitsanteossa apuna hääri aina yhtä innokas kolmevuotias leipuri. Lauantaille suunniteltu betonipäivä siirretään suosiolla vähemmän kosteille keleille. Ehtiihän tässä, kesä on vasta aluillaan!

Uusimmassa MeNaiset-lehdessä oli haastateltu taiteilija Meiju Niskalaa, jolta irtosi pari ainakin tähän marjattaan kovasti kolahtanutta vinkkiä vähemmän tylsään arkeen:

1. Heitä noppaa. Etkö osaa päättää, mitä söisit tai pukisit? Tee valinnat arpakuution avulla, jolloin sinulla on aina kuusi eri vaihtoehtoa. Rohkeimmat antavat nopan päättään päivän keskustelunaiheet ja seuraavan yön nukkumapaikan: sänky, sängyn alus, riippumatto vai naapuri...

2. Tee ostokset löytämäsi kauppalapun mukaan.

3. Kulje kontrolloimatta. Tähän harjoitukseen tarvitse 0,5-2 tuntia. Valitse, että kuljet kohti kauneutta tai hyvää tai vaikka oranssia väriä. "Seuraamalla oranssia päädyin kerran Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden lautamiesten koulutustilaisuuteen", Meiju kertoo.

Vinkki nro 2 on suorastaan pakko laittaa kokeiluun! Kontrolloimatta kulkeminen on ajatuksena houkutteleva, joskin Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden lautamiesten koulutustilaisuuden sijaan tällä kylällä saattaa päätyä korkeintaan Keski-Suomen rakennusliiton lautamiesten vapaa-illan viettoa ihmettelemään.

No onko vähän kesä!

Eilen meille putkahti ihania yllärivieraita naapurimaasta, joten oli pistettävä grilli tulille. Sorjempaa keliä tuskin olisi grillikauden virallisille avajaisille voinut toivoakaan, sillä päivällä helle helli ja illallakin vielä terassilla viltin alla tarkeni. Tänäänkin on nautiskellen hikoiltu auringossa ja jälkikasvu korkkasi vesipyssy- ja uikkarikauden.

Yksi ongelmakin on toki ilmennyt, tuo jok´ainoa kesä yhtä puskasta tuleva ja yllättävä. Juuri se, että tarttis jotain kesäistä, jota päälleen nykäistä! Edellisten kesien leningit on joko pieniä, isoja, kulahtaneita, myyty tai hukassa. Sama laulu joka kesä! Jospa vielä joskus hoksaisi ajatella kevyempää vaatetusta ennen helteitä. Villapaidat on toki kivoja ja lenkkarit kevyet, mutta selkärangassa vuolaana virtaava niagara ei niinkään nautinnollista.

Vaan emmepä valita, nyt nautitaan! Grillataan tuoretta, maustetaan suolalla ja pippurilla ja nautitaan hyvässä seurassa. Tästä kesä voi alkaa!