4/28/2015

Maanantaita.
Maanantaisin meillä on yleensä varsin siistiä, jokainen kampe on siellä missä kuuluukin, koska sunnuntain talonäyttöä varten on hinkattu paikat esittelykuntoon. Siinä tiistai-iltaa kohden viimeistään alkaa kuitenkin taas näyttää siltä, kuin ei olisi hetkeen laitettu tikkua ristiin, jos tiedätte mitä tarkoitan. Sitä kutsutaan elämäksi, mutta olisihan se mukavaa, jos tuo harmonia säilyisi edes ihan hiukkasen pidempään. Vaan eipä kestä, koska koti on elämistä varten.

Sunnuntaina läväyttelin kirpparilöytöjä pitkin asuntoa, lipastojen päälliset on justiin niitä oivallisimpia paikkoja tämäntyyppiseen säilyttämiseen. Niin on kyllä nättejä nämä löydöt, että saattavat hyvinkin maastoutua paikoilleen siihen seuraavaan sunnuntaihin asti. Yksi näteimmistä on RK Designin näytekappalejuliste, joka oli saanut kylkeensä pari ruttua. Tätä marjattaa ei muutama ruttu haittaa ja niinpä Riikka ystävällisenä kansalaisena lahjoitti julisteen olohuonettamme piristämään. Arvoisensa paikka on vielä hakusessa, ai että kun se on nätti! Tuota kuvassa näkyvää ja muita RK Designin uutuusjulisteita voi ostaa täältä.

Tytär shoppaili kirpputorilta itselleen Hello Kitty-säästöpossun ja ison rasiallisen helmiä. Voi sitä iloa, kun saa itsekseen kierrellä ja tuhlata omat rahansa just siihen, mikä itseään sillä hetkellä eniten miellyttää! 

Keittiön seinällä tikittää uusi kello*, jonka takana on LifeSaverHelsinki. Suosittelen kurkkaamaan linkin taakse, sieltä löytyy jo mm. ystäväni Hanna-Riikan suunnittelemia ihania Metsä-kuosisia tuotteita, Paola Suhosen värikkään leikkisää Pietaryrttiä sekä LifeSaverin omaa, ajatonta Ruutu-kuosia ja muita tuotteita. Saanan ja Ollin suunnittelema mallisto tulee kauppaan toukokuussa. Tuotteista esimakua on näkynyt ainakin Maijun blogissa

Näin tuli näköjään lisättyä linkki poikineen! Siinähän se tiistainen aamupäivä mukavasti kuluukin sitten linkkejä availlessa. Aurinkoista päivää, tää lähtee nyt pihalle imemään energiaa ja sen jälkeen hankkimaan muutaman lasipullon, jotta eilen keitelty sima saataisiin pullotettua. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

4/27/2015

Petteri.
Viime viikonloppu yökyläiltiin toverin luona. Nelivuotiaan innostamana testattiin sormenjälkitaiteilua, jonka seuraukseni syntyikin meikämartan etusormesta rykelmä ilmapalloja, jotka kuljettavat Petterin kohti myrskyä, ja toivottavasti myös sen yli. Piristäköön tämä omin käsin taiteiltu vaatimaton teos väsyneitä aamuja suoraan sänkyä vastapäätä.

Naruissa epätoivon vimmalla roikkuvan Petterin tilanne tuntuu hyvinkin tutulta, sillä eihän kansalainen monesti itsekään tiedä mihin suuntaan tuuli on milloinkin puhaltamassa ja toisinaan saa kokea olevansa suorastaan tuuliajolla omassa elämässään! Silloin muistakaamme lause nastataulun alareunassa: Sometimes shit turns into Diamonds. Kiitos tästä muistilauseesta Riikalle.

Samaisen kuoman kirpparikasasta pelastin myös lauantaina itselleni pussukan, jonka värimaailma oli kuin suoraan tuosta Petterin vappu loppui jännästi-teoksesta, joten niistähän tuli samantien kaverit. Pussukkaan ämppäytyy kätevästi kaikki yleensä valtoimenaan seilaava ryönä työpöydältä.

Katjalta ystävänpäivälahjaksi saatu solmukoru ja pari muuta kaveria killuvat taululla enemmänkin koristeena, koska ei taida tästä marjatasta tulla korujen käyttäjää kovasta yrittämisestä huolimatta. Mutta onhan nuo niin nättejä, että niitä ilokseen kattelee ihan vain tuossa koristeenakin!

4/22/2015

Kesäloma mielessä.
Tänään, kun lämpöasteita on just sen +5 ja tuulee niin, että lenkillä saa pitää päänahastaan kiinni, ettei lähde tuulen mukana, on mitä maukkain keli fiilistellä tulevaa kesää ja sen reissuja. Siksipä kaivoin ulkoisen kovalevyn kätköstään esiin ja pläräsin pitkästä aikaa viime kesän lomakansiota oikein urakalla.

Meillä on ollut tapana tehdä joka kesä viikon tai parin lomareissu, yleensä telttailun merkeissä. Parina vuonna on pysytelty Suomen puolella, kierretty rannikkoseutua ja tutustuttu aiemmin tuntemattomiin kaupunkeihin ja pikkukyliin. Toissa kesänä ajoimme Ruotsin lähes päästä päähän ja aikaa vierähti ihan kuin huomaamatta lähes kaksi viikkoa. 

Viime keväänä bongasimme muropaketin kyljestä lapsille ilmaisliput Legolandiin, ja siitä se ajatus sitten lähti! Koko kevään fiilistelyn jälkeen koitti viimeinkin loma, pakkasimme kapsäkit, teltat ja makuupussit ja matkasimme ensin Turkuun, josta laivalla yli Tukholmaan. Ruotsin puolella vietettiin matkalla muutama yö vastaan tulleilla leirintäalueilla. Sillan yli humautettiin Kööpenhaminaan, jossa vietettiin muutama yö teltassa kaupungin laitamilla. Oli muuten ehkä vähän jännittävää jopa, tuollaisen suurkaupungin kyljessä maata nurmikolla pelkkä kangas pään päällä. Siinä kuuli yön mittaan kaikenlaisia ääniä, mutta hyvin nukutti!

Kööpenhaminasta körötettiin parisataa kilometriä Billundiin, matkalla pysähdyttiin sympaattisiin maaseudun pikkukyliin syömään ja jaloittelemaan. Itse reissun pääkohde, Legoland, olikin sitten kaiken sen odottamisen arvoinen! Kuvissa hieman suppea kattaus tuohon megaisoon puistoon, joka oli legojen lisäksi samalla myös huvipuisto, vesipuisto ja ulkoilmateatteri. Aamusta iltaan ei riittänyt, että olisi ehditty kiertää koko puisto läpi. Ensi kerralla hankitaan ehdottomasti kahden päivän liput! Eli aikuinenkin viihtyi, paremmin kuin hyvin.

Suosittelen leirintäalue-elämää kaikille, joilla on rajallinen budjetti, joustava reissumieli, rauhaisa tahti ja mielenkiintoa tutustua uusiiin paikkoihin ja ihmisiin. Laivalla Ruotsin puolelle pääsee kesäaikaan hyvinkin halvalla, autonkin kanssa. Leirintäalueilla majoittuminen, erityisesti teltalla, on varsin halpaa, niin Suomessa kuin Ruotsissa ja Tanskassakin. Legolandin vieressä kohosi tietenkin hulppea leirintäalue, jossa hinnat on pilvissä, mutta 20 kilometrin päästä löytyi oikein rauhaisa ja hyvä leirintäalue, jossa yö maksoi kolme kertaa vähemmän, kuin tuossa aiemmin mainitussa turistirysässä.

Mitä tässä nyt yritän sanoa on se, että aina matkailuun ei tarvitse kuluttaa kamalasti rahaa. Majoittuminen on kohtuullisen hintaista, jos vain itsellä löytyy seikkailumieltä. Leirintäalueilla on yleensä hyvät ja siistit keittiöt ja pesutilat, joten ruokakaan ei maksa sen enempää, kuin normaalisti kotona syödessä. Pääsymaksut on tietenkin turistipaikkoihin kovat, mutta esimerkiksi juuri Legolandiin on tänäkin keväänä näkynyt ilmaislippuja monessakin eri paikassa. Eikä aina tarvitse olla mitään niin erikoista suunnitelmaa tai päämäärää, sen kuin menee sinne, minne milloinkin nokka näyttää, päivän mielialan ja tuntemusten mukaan. Rennosta asenteesta ja tarpeeksi löysästä aikataulusta on paras reissu tehty!

Ps. Jos joku on reissuideaa vailla, niin saa huikata. Esimerkiksi Ruotsiin voisi olla muutama matkavinkki jemmassa.

4/17/2015

Koululaisen huone.
Jos joku huone tässä talossa on viimeisen neljän vuoden aikana kokenut erinäisiä uudistumisia, niin se on tuo nykyinen koululaisen huone. Parvisängyn ilmaantuessa taloon oli aika päivittää huonetta muutenkin pikkuisen uuteen uskoon, niinpä huoneen kovia kokenut musta seinä maalattiin valkoiseksi ja askarreltiin uusi koulupöytä.

Pihiä porukkaa kun olemme, niin hyötykäytimme jälleen kerran pihavaraston antimia. Kansi löytyi ensimmäisestä varastosta ja pöytään jalat toisesta, kun ylimääräiset harjanvarret saateltiin hyötykäyttöön. Oikein hyvä kuulema on ja kaverikin mahtuu pöydän ääreen yhtä aikaa leikkimään, nehän ne tärkeimmät kriteerit. 

Parvisängyn alaosa on vielä hieman keskeneräinen ja sinne kaavailtu laverisohva vaiheessa. Eräs toveri totesi tyttärensä parvisängyn alaosan toimivan oivana paikkana riippumatolle ja olevan kovassa suosiossa, joten pikkuisen tekisi mieli yllättää tuo omakin koululaiseni syntymäpäivänään omalla riippumatolla. Jos miettii itseään 7-vuotiaana, niin oma riippumatto on oikeastaan ehkä parasta mitä tuon ikäiselle ihmiselle voi tapahtua! Koulun jälkeen kellahtaa riippumattoon taskari kainalossa, maha täynnä välipalavoileipää ja kaakaota. Aijai, melkein kateeksi pistää! Kyllä se varmaan on hankittava.

4/15/2015

Sika ja nauta lentoretkellä.
Oheisten otosten levollisesta tunnelmasta oltiin hyvin kaukana tässä talossa viime viikolla, kun oli aika pestä ikkunat loppuun sekä siinä ohessa puunata koko muukin talo esittelykuntoon. 

Kävi nimittäin niin, niin kuin toisinaan käy ihmisen elämässä, että useampi huonohkosti nukuttu yö, tekemättä olevat työt ja kevyesti stressaantunut mieli synnyttivät tunteen, että kukaan muu ei tässä talossa tee ikinä mitään! Tuohon soppaan kun vielä lisätään liian alas hulahtanut verensokeri, nälkä ja se, että kukaan muu ei tässä talossa tee ikinä ruokaa!, niin tiiätte kyllä mitä siitä seuraa.

Rohkenen muistella tuota suurta lentopäivää näin julkisesti, sillä epäilen, että yllämainittu tunne ei suinkaan ole pelkästään tässä pääkopassa viihtyvä. Se tunne, kun olet ihan varma siitä, että olet koko maailmankaikkeuden väärinymmärretyin, epäkiitetyin ja muutenkin raukoin olento, joka ponnistelee aamusta iltaan toisten vuoksi saamatta koskaan itse mitään takaisin.

Kun kansalainen vajoaa tuohon marttyyriyden tilaan, hänelle saattaa ilmaantua yllättävä tarve osoittaa mielipiteensä seinälle tai lattialle, yleensä jonkin viattoman käyttöesineen tai ruoka-aineen avulla. Suurin ongelma on, että ei raski heittää mitään kallista tai särkyvää tai sellaista, josta jää jälkiä seinään, koska varastossa ei ole seinämaalia enempää eikä sitä tämän yhden päähänpiston takia jaksa lähteä ostamaan lisää. Se ei myöskään saa olla mitään sellaista, joka vahingoittaa lähiympäristöä, kuten vaikkapa tekstiileitä, eikä siitä saa koitua lisää työtä kaiken jo valmiiksi tekemättä olevan lisäksi. Tämän ankaran ajatustyön suorittamisen jälkeen erinäiset esineet onkin tässä vuosien saatossa jäänyt heittämättä. Muutamaa kertaa lukuunottamatta.

Vuonna 2006 heitin tuikkukupin seinään. Kuppi oli ihan muutaman euron arvoinen, hankittu Hemtexistä, mutta siivottavaahan siitä syntyi. Muistan erään toverin taannoin muistelleen, kuinka oli ajattelemattomuuksissaan pistänyt arvokkaimman Muumimukinsa taipaleelle ja siinä lentoa hidastetusti katsellessaan tajunnut kauhuissaan tuon faktan euron kuvien vilistessä silmissä.

Melkein 10 vuotta näemmä sitten menikin, että ei lentänyt yhtään mitään. Lähinnä siitä syystä, että olen pihi ja laiska siivoamaan, ei niinkään siitä, etteikö olisi tehnyt mieli viskellä. Tyynyjä olen potkinut silloin tällöin, viskaissutkin. Mutta tuolloin  lauantaina, ikkunanpesumaratoonin ja vähän kaiken muunkin mainingeissa, silloin lensi. 

Sinänsä kuulostaa viattomalta, että sika ja nauta ovat viime viikonloppuna lähteneet lentoretkelle. Viatonta se olikin, koska ainoa joka tilanteesta kärsi, oli nuo kaksi sorkkaeläintä plus kolmas sarvipää, joka jauhelihan heitti. Paketti oli nimittäin auki ja jotenkin ihminen ei välttämättä tajua marttyyriyden alhossaan ajatella, että mitä mahtaa jauhelihalle tapahtua, jos  se tekee avonaisessa paketissa erinäisiä äkkinäisiä liikkeitä. Sanottasko näin, että juttu levis niinkuin jauheliha parketille. Ja vähän muuallekin.

Jauhelihan lentoa hidastetusti katsellessa katoaa ihmiseltä kaikenlaiset ylivertaiset ajatukset omasta ylivoimaisuudestaan sen siliän tien. Ehkä vähän hävettääkin.

Sinä päivänä lounaaksi syötiin nakkikeittoa.

4/12/2015

Niin se vaan elämä kirkastuu.
Kuvissa yllä viime päivien paras ystäväni; vihreä saavi, jolla ei valitettavasti ole nimeä. Ehdotuksia otetaan vastaan. 

Aloitin ikkunanpesu-urakoinnin jo kuukausi sitten, kun oli se yllättävä etukevät, aurinko paisteli nätisti ja innosti ikkunanpesuun. Etukevät meni ja takatalvi tuli, joten ikkunat jäivät odottamaan taas uusia aurinkoisia päiviä, jotta ne ehdittäisiin kuurata valmiiksi ennen talonäyttöjen alkamista. Perjantaina oli kertakaikkiaan otettava härkää sarvista, jatkettava urakkaa ja näytettävä lialle kuka tässä talossa määrää! 

Puhun urakoinnista koska: tässä talossa on 25 ikkunaa, joissa yhteensä 116 pestävää pintaa. Päädyin tekemään tämän laskutoimituksen tilanteen ollessa 13/25,  vain todetakseni sen, että tuon asian tajuaminen teki puuhasta vielä entistäkin puuduttavampaa.

Ihan kevyesti saatoin viikonlopun aikana pari kertaa huomauttaa vähän ympäriinsä, että pesen tässä nyt ikkunoita. Ihan tosi hyvällä mielellä siis, eikä yhtään säälipisteitä keräillen. Eräs toveri kehotti hankkimaan ikkunanpesuun tarkoitetun vempeleen, jotta urakka tuntuisi edes hieman pienemmältä. Kiitos vinkistä mutta anteeksi vain; tosisuomalainen vääntää sisulla ja ärräpäitten kanssa loppuun sen minkä on aloittanut! Siihen mitään teknisiä vimpaimia tarvita, ei ne antisajan martatkaan tarvinneet tekniikkaa avuksi. Jos ikkuna jäi sameaksi, niin sanomalehdellä hinkattiin ja niin tuli vain tuli puhtosta ihan ilman uudenmaailman härpäkkeitä. Ehoton ei tähän väliin myös sille, että palkkaisin ulkopuolista apua ikkunanpesuun! Minä oon ikkunani kuolannut, niin minä ne myös pesen! 

Sitäpaitsi, ikkunoita pestessä kokee monenlaisia asioita. Eräänkin ikkunan aukaiseminen oli jo itsessään kokemus, mutta toisesta ikkunasta syntyi jo suorastaan elämys, niin monenlaista kyönää oli lasin pintaan ehtinyt kertyä. Lisäksi tuon mainitun elämysikkunan välistä lähti lentoon mitä kaunein perhonen. Nämä kokemuksetko olisin lahjoittanut ulkopuoliselle? Tai huristanut teknisellä laitteella tuon perhosparan hermot riekaleiksi?

Tiedättekö mitä, ikkunanpesu synnyttää myös toisenlaisia elämyksiä, mutta niistä lisää sitten, kun häpeän pilvi on pääni päältä poistunut ja pystyn taas katsomaan jauhelihaa silmiin. Ja kyllä kiitos, ensi vuonna aion pestä ikkunani tekniselle vempeleellä. Se on yksi asia, joka on aivan varma!

4/09/2015

Pientä pintaremonttia.
Sitä on nyt liikkeellä. Koululaisen huoneeseen tehtiin parvisänky tuossa vajaa kaksi kuukautta sitten. Siitä lähtien huone on ollut ikäänkuin odottavassa tilassa, sillä säilytystila ja varsinkin työpöytä on antanut odottaa itseään.

Neljä vuotta sitten maalasin huoneesta yhden seinän mustaksi. Tässä vuosien saatossa tuo väri on osoittautunut vähintäänkin mielenkiintoiseksi, sillä siinähän näkyy joka ainoa raapaisu samantien! Seinässä on siis kätevästi ollut nähtävissä kaikki sen lähettyvillä näiden neljän vuoden sisällä majailleet eriväriset tuolit ja muutkin kalusteet. Viikko sitten paklasin seinän ja hioinkin, mutta jotenkin tuo ulkona killittävä mielenpiristäjä on kaikessa valoisuudessaan vienyt maalaushalut ihan totaalisesti. Tänään kuitenkin päätin tarttua härkää sarvista, satoi tai paistoi! 

Mustasta seinästä tulee siis valkoinen, koska valkoista maalia sattui olemaan varastossa. Seinälle on tarkoitus rykäistä hylly, joka jäi vessasta ylimääräiseksi, sekä sen alle koulupöytä. Peetalta kotiutui meille se ensimmäinen raidallinen the blogimatto, joka tuokin mukavasti elämää tuohon vaaleaan huoneeseen. 

Ehän tässä sen kummempaa, lähen pihalle hankkimaan pisaman tai pari!

Ps. Ainiin, huvitti tuo tiikeri, joka roikkuu suustaan hengaritangossa! Katse on kieltämättä aika anova. Parasta vapauttaa ensin tuo raukka piinasta.

4/01/2015

Unelmien täyttymys.
Meinasin ensin kirjoittaa tämän toilettikatsauksen otsikoksi Tavallisen ihmisen tavallinen vessa. Sitten päädyin katselemaan kuvia vessasta ennen remonttia ja tajusin, että eihän tämä ole mikään tavallinen vessa! Tämä on vessa, joka on ollut se vihoviimeinen vaihe tämän talon remonttia, jota on kuitenkin väännetty viimeiset neljä vuotta koko ajan enemmän tai vähemmän. Tuon vessan muutama neliö on tämän reilun kahdensadan neliön kokoisen talon viimeinen remonttikohde, joten se ei tässä talossa asuville kansalaisille tottavie ole mikään ihan tavallinen toiletti! Tekemisen iloa ja onnistumisia mutta myös stressiä ja unettomia öitäkin aiheuttanut monivuotinen remontti on vessan myötä valmis. On siis selvääkin selvempää: se on unelmien täyttymys.

Ja loppujen lopuksi se on kuitenkin vain ihan tavallinen vessa. Aika pieni, mutta kuitenkin ihan riittävän kokoinen, pöntöllä ei tarvitse könöttää polvet suussa. Ainoa kirvelevä tekijä on säilytystila, vaikkakaan meillä ei kyllä kauheasti purkkeja ja purnukoita harrasteta, joten eiköhän senkin kanssa selvitä. Seinälle kaavailin hyllyä, johon eilen jo materiaalit hankin ja maalasinkin. Tänään paikalleen mallaillessa iski tajuaminen, että toiletti on aivan liian pieni kyseisenlaiselle hyllylle. Tuo mainittu lisäsäilytystila päätyy siis koululaisen huoneeseen työpöydän päälle, joten ei onneksi kuitenkaan mene hukkaan.

Tulin hankkineeksi myös kolme murattia, kun olivat alennuksessa, kolme vitosella. Koska tiedän oman taipumukseni aiheuttaa vihertäjille nopea (joskin tahaton) kuolema, niin olen ääneen näille kolmelle eilen taloon muuttaneelle vannonut tekeväni kaikkeni, jotta saisivat elää mahdollisimman pitkän elämän. Googlaan, kastelen, pöyhin, kannan valosta varjoon, otan mukaan etelänlomalle, laskettelurinteeseen ja uimahalliin. Mitä tahansa, jotta pysyvät tyytyväisinä! Tai edes hengissä

Prismasta löytyi kivan rouhean tuntuinen saippuakuppi ja hammasharjamuki. Kaisan kirpparikasasta taas pelastin kultaiset vetimet, joita en omin lupineni uskaltanut vielä mennä paikalleen asentamaan, mutta tulevat antamaan mukavasti säihkettä toilettiin sitten, kun paikalleen pääsevät.