Vesisade loman toi.

Ulkona sataa sataa ropisee mutta noin puoli minuuttia sitten huomasin, että meikämartan olkapäänahka on kyllästynyt nykyiseen olinpaikkaansa ja on mokoma alkanut muuttavalle kannalle. Tervemenoa nahka, sillä onhan se silti merkki siitä, että ainakin joskus on aurinko paistanut.

Tämän päivän lehti julistaa ensi viikolla alkavan hellejakson. Uskon lauseeseen sokeasti, sillä kesä ilman aurinkoa ei ole mitään ja kansalaiset janoavat tuota lämmittäjää talven kylmettämille ihopoimuilleen. Virratkoon hiki ja lämmetköön järven vesi. 

Satoi tai paistoi, niin tämä sivusto hiljenee. Näpyttelevät sormet lepäävät aurinkotuolissa ylikuumentuneen aivolohkareen kanssa sulassa sovussa eikä siitä hevillä nouse. Tämä sivu jää siis lomalle, joka on oleva tuntemattoman pituinen. Viikko tai kuukausi, ei sen väliä, kunhan mieli lepää.

Kesän haaste olkoot vedenalaisten kuperkeikkojen tekeminen, turvallisuuden rajoissa toki. Kekä kykenee kovimpaan kieputteluun? 

Aurinkoista ja lämmintä kesää kuomat!

Sade on ovela juoni muistuttaa meitä nauttimaan auringon lämmöstä.

Kesässä kai melkein parasta heti auringon jälkeen on valoisat illat ja yöt. Tuon vuoksi rytmi on näin juhannuksen tienoilla vähintäänkin sekaisin mutta se ei oikeastaan suuremmin haittaa. Melkein parasta elossa on istuksia kesäyönä pihamaalla, kuunnella sirkutusta ja lepuuttaa aivoja hiljaisuudessa. Vähät väliä päivärytmistä tässä vaiheessa vuotta.

Tänään sataa. Huomennakin, mikäli säätiedotusta on uskominen. Positiivisen yövieraan sanoin totean, että mitäpä me sateesta, pilvien takana paistaa kuitenkin. Eilen iltamyöhällä hytisimme nuotion ääressä tuulen viuhuessa järvellä. Leija tykkäsi eikä muitakaan suuremmin valituttanut. Ensi kerralla varataan mukaan tarpeeksi vaatetusta.

Kesä.

Pernilla and Anna G - thank you!

Keskikesä.

Viime yönä jostain kuului kolinaa. Keittiön ikkunaan oli törmännyt juhannuskuntoinen isohko lintu, joka jäi iskusta pökertyneenä hetkeksi ikkunalaudalle istumaan ja miettimään elämän tarkoitusta. Oli yötön yö ja auringonlasku järvellä mitä koreinta katseltavaa ihmislapsen silmämunille.

Juhannus on mainiota aikaa nähdä tovereita, vastaanottaa vieraita, istua nuotiolla ja mulahtaa kömpelön valaan lailla vielä varsin hyytävään veteen. Kylmät keuhkot on kuitenkin pieni paha sitä seuraavasta lämmön tunteesta mutta liian syvässä vedessä ei enää näin vanhalla iällä kuitenkaan uskalla kokeilla kuperkeikkaa. Ottaa meinaa  hiukkasen liikaa mahanpohjasta ja pinnalle pääsy ilman tukevaa pohjaa ei ole taattua.

Viimeiset neljä päivää olen imenyt itseeni kesän tuoksuja, värejä ja ääniä. Aina ei hymyilytä mutta mielenkiinto arkiseen eloon on toistaiseksi palannut. Aion ottaa tänään ja tällä hetkellä kaiken irti jokaisesta minuutista. Huomisesta kun ei ikinä tiedä.

Hyvää juhannusta!

Isännältä tyttärelle.

Se on sillä mallilla tämä elo, että on ommeltava taas. Kyllähän te tiiätte, että tämä matami on herkästi intoutuvaa ja helposti jumahtavaa sorttia. Tällä kertaa on jämähdetty varsin ankarasti kasvattamaan tyttären mekkokokoelmaa.

Tätä nykyä ei tätä marttaa näe kirpputorilla kovinkaan tiuhaan. Meinaan, että muutamia kertoja kuussa, jos sitäkään. Se on sinällään harmillista, sillä tuo kyseinen tavarataivas antaa toisinaan eteen melko meheviä löytöjä, joskus jopa aarteita. Jälkimmäiseen sarjaan lukeutuu eräs mekko, joka tänään päätyi vaatekaappiani täyttämään ja josta jaksan kaiken pinnallisuuteni voimin olla varsin onnellinen. Meheviin löytöhin taas lukeutuu tuo ripustimessa killuva miesten paita, kokoa L.

Eräs puoleen alennettu myyntipöytä tarjoili neljää pystyraitapaitaa eri väreissä. Kuvassa nähtävään päädyttiin, sillä tätä sävyä ei mekkovarastoista vielä löytynyt. Melkoisen helposti isännän vanhasta puserosta kuoriutui tyttärelle oiva kesäleninki. Liikoja säätämättä ja turhia purkamatta päätyi paita toimittamaan liehuhelman virkaa. Rintatasku alentui helmataskuksi, hihansuista tehtiin olkahörselöt ja nappilista käännettiin takapuolelle. Pienellä rahalla ja vaivalla sai takkutukan kesävaatekaappi täydennystä. Matami se tykkäilee, kun mekossa näkyy elämisen jäljet ja entinen elämä.

Puolenhinnan pöytään jäi vielä pusero jos toinen. Aivonystyrät rullailee, sillä niistähän saisi kätevästi melkeen ihan mitä vaan. Yksivuotiaan mekkokiintiö alkaa tämän kesän osalta olla mitä ilmeisimmin täynnä, ainakin mitä armaan sisareni sanoja on uskominen: "Mietippä. Jonakin aamuna sun tyttäres herää, kurkkaa vaatekaappiin ja ihmettelee: Äiti, miks sää et oo tehny mulle täksi aamuksi uutta mekkoa?" 

Asia ymmärretty.


Mekon kaava Mekkotehdas-kirjasta.

Sataa.

Siivo järjestys ja tämä martta eivät varsinaisesti ole luodut toisilleen. Siksi on keksittävä erinäisiä arkea ja järjestyksenpitoa helpottavia asioita elämään, jotta tavara pysyisi edes hieman paremmin paikoillaan. 

Ompelupöydällä ajelehtii valtaisasti erinäistä tarpeistoa. Erityisen paljon siinä lojuu kaavoja, sillä jostain kumman syystä kaavakansio ammottaa tyhjyyttään ja kaikki viime kuukausien aikana tarvitut paperit lojuvat pitkin poikin pöydällä, ja lattialla. Jotain pitää keksiä, sillä laiska kansalainen ei vain kertakaikkisesti kykene toimenpiteeseen, johon kuuluu kansion avaaminen ja kaavan pujotus. 

Eteisen seinälle suunniteltu muistitaulu pannunalusista vaihtuikin idea- ja pienkaavakäyttöön ompelupöydän päälle. Muutama ympyräinen jäi ylikin, palvelkoot sitten vuoroviikoin vaikka hiirimattoina. 

Minilipasto sai eräänä päivänä uutta väriä pintaan. Ainoastaan vetimet saivat armon jäädä alkuperäiseen kirpputoriasuunsa. Enää tarttee keksiä jotain mehevää ja kätevää ideaa niille jättikokoisille mekko- ja takkikaavoille. Ehkä kun tässä pari kuukautta odottelee, niin jotain valoa vilahtaa taas tässäkin päässä. Kovin hiljaista tuntuu tuolla nimittäin  tätä nykyä noin niinkuin yleisesti ottaen olevan.

Hellepäivinä tuskailin näpäköitten hattujen puuttumista tyttölasten vaatetuspuolelta. Kovin niuho jos mieleltään on, niin pian tytär auringossa pistokseen kuukahtaa. Sitä ei kuitenkaan tule tapahtuman, sillä löytyipä oiva ohje pulmaan. Ensimmäinen hattu jäi tosin hieman niukaksi, seuraavaan lisätään vähän senttejä. Hatun malli on varsin sorja ja hiostamaton. Kiitos Sanna Matilda!  

Rakastan kesää.

Hyttysiäkin. Helposti palava punanahkainen ihminen näyttää auringossa vietetyn päivän jälkeen vähemmän viehättävältä, aurinkorasvasta huolimatta. Ei se haittaaa. Tärkeintä on kävellä avojaloin ylipitkäksi päässeellä nurmikolla, poimia kukkia maljakoihin, tuunailla kauan odottanutta projektia ja katsella, kun kaksi kesästä villiintynyttä ihmislasta läträä puhallettavassa minialtaassa. Päivärytmi on jo menossa sekaisin.

Kesä on vaatekriisien aikaa. Mustavalkopainotteinen vaatekaappi sai piristystä, kun Ellos ilmoitti hurjasta alestaan. Tällä kertaa etäostokset osuivat ja upposivat. Kuinka outoa muuten on, että alennusmyynnit alkavat jo tässä vaiheessa kesää? Onko se jokavuotista ja eikö pussissa elävä matami vain ole huomannut sitä aiemmin? Kummallista kyllä mutta sinällään en valita. Säästyypä pitkä penni niistä muutamista kesävaatteista, jotka vaivaudutaan kaappiin hankkimaan.

Tarjotin-arvonta on arvottu! Voittaja on 

Rouva L

"Oi ihana! En ole moista ennen nähnyt ja tuo on kyllä ihan hienointa mitä nyt heti voin kuvitella. Eli vastaan että tarjottimen. :)"

Onnea Rouvalle! Laitappa yhteystiedot sivupalkista löytyvään sähköpostiini, niin saat tietoa jatkotoimenpiteistä. 

PosterPlease haluaa muistaa kaikkia tämän tekstin lukijoita -25% alennuskoodilla. Koodi on KP0112 ja se on voimassa 24.6 saakka.

Kiitos kaikille osallistuneille!

Kolmen kopla.

Onhan meitä neljä mutta vain kolme kriiseilee. Yksi potee yltiövarhaista teini-ikää ja ylikorostunutta jankuttamisen tarvetta, toinen kahlaa ankarassa uhmaiässä ja vaihtaa mielipidettä lennossa viisi kertaa sekunnissa, kolmas on kolmikon ainoa aikuinen mutta siitä huolimatta tai juuri siitä syystä erityisen jankuttava ja helposti hermonsa menettävä yksilö. Kaiken tämän elämöinnin keskellä asuu onneksi myös toinen varsin tasapainoinen ja rauhaisan mielen omaava aikuinen, joka ei tottamaar ole tätä tekstiä kirjoittava henkilö.

Silti on kesä. Tänään on pulikoitu pihalla ja nautittu lämmöstä. On oltu nahistelemattakin välillä ja juotu limonaatia. 

Tänään tarvoin tonttia ympäri ja kaavailin jonkin pienkoneen vuokraamista, sillä jotain olisi tehtävä. Piha on ollut vuosia oman onnensa nojassa ja tekemistä riittäisi siinä määrin, että aloittaminen on varsin hankalaa. Vajan kulmat on järjestetty kuntoon, oleskelualue on kutakuinkin hallinnassa mutta muuten kaikki ympäröivä vihreä on vähintäänkin retuperällä. Vihreää peukaloa ei valitettavasti kutita sitten pätkän vertaa, joten luultavasti ravutan jatkossakin nahkaa aurinkotuolissa ja teen suunnitelmia. 

Tyhjän päällä.

Maailma, jossa elämme. Kuulkaa toverit, se on nätti paikka! On täällä kotomaassa nättiä ja vihertävääkin näin kesäisin, mutta toisinaan aidan toisella puolella saattaa ruoho olla  vieläkin vihreämpää.

Meikämarjatta on ollut lomalla. Ajatellut vain itseään, mennyt nukkumaan silloin kun siltä on tuntunut, herännyt keskellä päivää, syönyt silloin kun on viitsinyt ja lontustanut ympäri kauniita kyliä. Kotomaamo tarvitsee välillä omaa aikaa, jotta jaksaisi olla edes suurimman osan ajasta hyvällä mielellä ja kiristämättömin hermoin. Aivot on nollattu, loma tuli tarpeeseen.

Lentopelko on noussut korkeuksiin. Tyhjän päällä matkaaminen on näin vanhoina päivinä muuttunut arveluttavaksi matkailumuodoksi, vaikka faktat onkin tiedossa. Maisemat ja mielen lepo voittavat kuitenkin pelon tuntemukset mennen tullen. Jotkut pelot on vain kohdattava. 

Loma tyhjensi tämän martan ylikuormittuneen pääkopan. Se antoi kauneutta verkkokalvoille, lepoa hermoille, luovuutta mieleen ja sitä myötä toivottavasti myös uutta innostusta harrastamiseen. Ehkä tämäkin sivu saadaan pelastettua pois tyhjän päältä ja taas voimaa remontointiin ja sisustamiseen. Toisinaan on hyvä käydä vähän aikaa tyhjän päällä.

Joka päivä retkimielellä.

Postipoika on mukava kaveri, paitsi laskunkantopäivinä. Tänään saimme kuitenkin rattosaa postia ja yhdessä paketissa monta asiaa: valokuvan, tarjottimen ja taulun. 

Päivän piristyksen takana on PosterPlease, joka lahjoitti kuvatarjottimen muistoksi jälkeläisilleni. 

Viilupuristettu ja Suomessa valmistettu tarjotin on kestävä tuote ja oiva lahjaidea joko itselle, naapurin Markulle (ehkä joku muistaa sen ajatuksen lakanoista, johon on painettu kuva naapurin Markusta ajamassa ruohoa uimahoususillaan), Markun vaimolle tai ihan kenelle tahansa. Tämä marjatta ainakin on tuosta tarjottimestaan kauhian ilonen! 

Kuvan valinta tuotti tosin jonkin verran harmaita hiuksia. Lopulta päädyin kuvaan, johon tiivistyy tämän vaikean vuodenalun ensimmäisen kesäpäivän tunnelma. Sen päivän, kun taas muistin eläväni. Tämä tarjotin ilahduttaa kotona niin tauluna kuin tarjottimenakin siihen asti, kun se joskus päätyy tyttäreni omistukseen muistoksi lapsuuden kesistä ja metsäretkistä.

PosterPlease haluaa lahjoittaa tarjottimen omasta kuvasta myös jollekin tämän tekstin lukijalle. Valittavana on neljä eri kokoa ja kuvavalinnassa vain taivas on rajana.

Vastaappa toveri siis kysymykseen "Minkä kuvatuotteen haluaisit tehdä omasta kuvastasi perinteisten suurennosten, mukien ja hiirimattojen sijaan?" ja jätä nimesi kommenttilaatikkoon. Olet näin kätevästi mukana arvonnassa, jossa voit voittaa itsellesi kuvatarjottimen omasta kuvasta haluamassasi koossa. Arvontaan voi osallistua aina tiistain 12.6 iltaan saakka.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! KIITOS OSALLISTUNEILLE!