Korukätköt.

Tässä talossa on sen verran pieni ja remonttia kaipaava toiletti, että siellä ei ihminen suinkaan halua armaita helyjään säilytellä. Näin ollen korut maleksivat pitkin ja poikin työpöytää, joten tietokoneen edus on ollut väistämättä kaikenlaisen pienen tai suuremman härpäkkeen valloittama.

Vaan eipä ole enää, kun Kööpenhaminan tuliaisina kotiin kulkeutui mitä mainioin korulipas, jossa on aivan herttasesti jopa peili! Materiaaliltaan tuo harmaavalkea säilytin on ihan vain pahvia, mutta uskoisin näin aikuisen käytössä olevan kuitenkin ihan tarpeeksi kulutusta kestävä. Hintaa tälle säilyttimelle jäi huikeat kolme euroa, joten kovin suuria vaatimuksia ei liene hänen hartioilleen ole tarpeellista laskea. Vaan sielläpä säilyy lempikorut nätisti tallessa!

Yksi ehdottoman tärkeä ja ikuinen tuliainen taas oli tuo musta timantti. Materiaaliltaan se on puuta. Paras ominaisuus siinä on tietenkin äkäset magneetit, jotka pitävät osaset tiukasti kiinni toisissaan. Se saa säilöä sisäänsä jonkin oikein tärkeän esineen, sitten kun sellainen tulee vastaan. Ja onhan se nätti ihan noin vaan koristeenakin. Silkkaa timanttia.

Perjantaita.

Tänään iski siivousinnostus, kun lämpöasteet plumpsahtivat muutaman asteen alaspäin. Ihan vaan tiedoksi, että jonkun verran sitä siivottavaa oli, kun putkiremppaa on väännetty, kaappeja kasattu ja pahviromua joka paikassa! Kuvissa tietenkin aikaa siivouksen jälkeen, koska jostain syystä en halua saastuttaa sorjia verkkokalvojanne ympäriinsä levittäytyneellä ryönällä.

Kaapissa on pussillinen Fimoa odotellut sopivaa askarteluaikaa. Mieli tekisi, mutta kyllä se nyt vaan on semmonen homma, että ahkeroitavaa on siinä määrin monella muulla rintamalla, että muovailut saavat vielä odottaa. Tiedäkste, kun huikeit idiksii puskee pääkoppaan yön tunteina ja kauheesti tekisi mieli päästä toteuttamaan ideat käytännössä ja ei vaan ehi? Turhauttavaa, mutta samalla jännä lepatus rintapielessä. Sittenhän harrastelu vasta mukavalta tuntuukin, kun aikansa joutuu odottelemaan!

Rentouttavaa viikonloppua kuomat!

Ja vielä vaan ollaan makkarissa.

Tiiän tiiän, marjatalla on tapana jämähtää yhteen huoneeseen, jos siellä jonkinmoista muutosta on ollut ilmassa. Lupaan ja vannon kautta uuden työtuolini, että tämän postauksen jälkeen makuuhuone on vähäksi aikaa taputeltu. Ehkä.

Sellaistapa siis, että kirpparilta löytyi Marian pöydästä tuommonen hiemanko ihanan elämää nähnyt pyörivä työtuoli. Istumamukavuus on siinä määrin hyvä, että keskivaikeaa istumalihasten surkastumista alkaa olla ilmassa ja jotain olis tehtävä. Mutta tuolista en luovu!

Taannoin remontin yhteydessä perheen mies ahkeroi väliseinän päätyihin lokerikot, jotka ovat olleet jotenkin ylimääräiset tähän asti. Nyt kun työpöytä nojailee tuohon mainittuun seinään, on jotenkin luontevaa asettaa kolot kirjojen säilytyspaikaksi. Oikein kannattava oli tämä makuuhuoneen muutos siis tuoltakin kantilta katseltuna.

Harmaa seinä on myös enemmän kuin elementissään työpöydän takana ja mitä kauneimmin korostaa herkkien värien kauneutta. Iänikuiset Hayn laatikotkin näyttävät melkein kuin uusilta, kun tulevat niin sorjasti esille taustaseinää vasten. Makuuhuoneen muutos oli siis kovin pieni, mutta näemmä meikämarjatalle tarpeeksi iso muutos elämässä tällä hetkellä, sillä riemua on revitty aiheesta jo monta päivää. 

Yksinkertaisella ihmisellä yksinkertaiset ilot.

Tuotekuvat: Lekmer.fi

Lelukauppa netissä.

Tänä vuonna joulupukki tilasi tähän taloon joululahjat netistä. Mikäpä kiireen piinaamalle kansalaisen paremmin pelastaisi! Jälkikasvuun upposi varsin hyvin selitys, että joulupukki lähettää osan paketeista postin kautta perille odottamaan aattoa, koska porot alkavat jo olla vanhoja ja raihnaisia, eivätkä jaksa enää vetää perässään kovin suurta lahjavuorta.

"Lekmer on lelukauppa netissä. Lekmer tarjoaa korkean käytettävyyden, nopeat toimitukset, laadukasta palvelua ja turvallisia, luotettavia ja suosittuja leluja lapsille oikeaan hintaan. Lekmerin pyrkimys on nousta lelumarkkinointen johtavaan rooliin ja olla Pohjoismaiden suurin lelukauppa netissä. "

Lekmerin nettikaupasta löytyy monenlaista herttasuutta juuri remontoitua lastenhuonetta pehmentämään. Kuusivuotiaan sänky odottelee päälleen vielä kesken olevaa päiväpeittoa, joten somat pussilakanat ovat vähintäänkin suotavat. Lekmerin sivuilta löytyykin mehevä valikoima mm. Majvillanin ja Färg & formin lastenhuoneen tekstiilejä ja Littlephantin persoonallisia kuoseja monessa muodossa. Lekmerin valikoima on todella laaja ja yltää sisustuksesta leluihin, huonekaluihin, valaistukseen, vaatteisiin ja jopa turvaistuimiin saakka. 

Arvonta! Ostatko tuotteita netistä ja jos, niin mitä? Jätä vastauksesi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja voita 50 euron lahjakortti Lekmer.fi-nettikauppaan! Arvontaan voi osallistua perjantain 24.1 iltaan saakka, voittaja ilmoitetaan seuraavana päivänä. Onnea arvontaan!

Lekmerissä on toki nyt myös ale, käykäätte katsomassa!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Lekmerin kanssa

Pimeää remontointia.

Tämän talon remontti aloitettiin aikalailla tasan kolme vuotta sitten. Ensimmäinen remontoitava huone oli lastenhuone, jonka jälkeen myrsky kävi kovin ruusuisen työhuoneen kimppuun. Niin se vain aika vierii, maku muuttuu ja seinät kolhiintuu. Kävipä niin, että vähän kuin vahingossa remontti piiri pieni pyörii ja kaksi ensin remontoitua huonetta on nyt saanut toiseen kertaan pintaansa uutta elämää.

Ensin väriä sai kolmevuotiaan huone. Maamo innostui tämän vuoden ensimmäisenä iltana siihen malliin, että ideasta valmiiksi kesti noin kaksi tuntia. Siitä todistusaineistoa kuitenkin tuonnempana. Seuraavana iltana oli pistettävä kuusivuotiaan huone uuteen kuosiin, sillä tokihan kaveri tarvitsi huoneeseensa uuden ilmeen, kun kerran siskokin sai.

Ja muuttuihan se, pienellä vaivalla ja halvallakin. Maalina käytettiin alakerran remontista ylijäänyttä harmaata maalia, sillä innokas marjatta ei tietenkään malta odottaa inspiraation kourissa seuraavan päivän rautakauppareissuun asti, vaan valmista pitää saada heti! Ihan hyvähän tuo vain, eipä tarvitse pohdiskella maalin sävyä ja säästää silkkaa rahaa. 

Tämän huoneen pikaremontti hoitui siis ilman kolikoiden tuhlausta. Seinälle maalattiin eskarilaisen toiveesta vuoria. Sen ylle ilmaantui hyvinkin pirtsakan värinen tähtitaivas pinkeillä tarroilla ja kartongista leikattujen beigen väristen ympyröiden avulla. Sänky vaihtoi paikkaa, pyllynaluseksi päätyi ympäri taloa pyörinyt penkki. Matto hilautui huoneeseen salista, musta seinä hyllyineen pysyi lähes ennallaan. 

Huoneen asukki säilyttää lelujaan navetan vintiltä löytyneessä ja uuden värin saaneessa kannellisessa pärekorissa, joka imeekin sisälleen melkoisen määrän epämääräistä sälää. Pelit, akkarit ja kirjat majaavat pelikoneen alla valkoisissa laatikoissa, pienet tärkeät tavarat hyllyllä harmaassa lootassa. Joulupukin tuomat Angry Birds-tossut asustavat maamon ihan ihte virkkaamassa kahvallisessa pussukassa sängyn vieressä.

Kuten huomata saattaa, niin syntymäepäsiivo marjatta yrittää opetella järjestyksen saloja ja samalla kuin ohimennen opastaa myös jälkikasvua oikeaan suuntaan tällä tavaran viitoittamalla tiellä. Yksi etappi on taas saavutettu. 

Epävirallisen virallinen jouluintoilijanne tässä terve!

Tämä loppuvuosi on kummallinen. Tänään lontsin kumppareissa hakemaan eskarilaista koulusta. Vettä tuli taivaalta ihan reippaaseen tahtiin ja mietin, että onpa merkillistä, että on tällainen olo. Nautin sateesta, sitä kun ei ole kuitenkaan tänä syksynä ole riesaksi asti ollut. Sade saa olon, että kesä jatkuu vielä. Kummallisen tästä asiasta tekee se, että tämän marjatan mieli on vielä hitusen kesäfiiliksissä mutta yhtä aikaa tapahtuu hyvin vahvasti erinäisiä tuntemuksia aivojen jouluosiossa. Enpä valita, kaksinkertainen fiilistely tuntuu mukavalta!

Kanelimaan Hanna-Riikka on semmonen vekkuli tätönen, että ihan sama mitä sen kynästä tai pensselistä paperille piirtyy, niin aina se pitää saada omaksi! Ei ole yksi eikä kaksi postia, jotka on meikämartan sähköpostista lähtenyt kohti Kanelimaata. Lähes aina aiheena on ollut "Haluun!" tai "Tilaus!" Tällä kertaa oli ihan pakko saada joulukalenteri ja se on aivan varma, että meikkiksen lisäksi kukaan muu ei saa hipaistakaan tähän kalendaariin. Tää on mu! Hanna-Riikan joulukortit tuo joulumielen tuplana, ne on niin sympaattisen herkkiä. Teippirullasta riittää vaikka talon kaikkien joululahjojen paketoimiseen.

Gummeruskin huomasi jouluintoilijan ja muisti kirppareita rakastavaa näpertäjää Karin Lindroosin ja Kajsa Wikmanin kirjalla Jouluiloa kierrätysmateriaaleista*. Karinin blogi onkin ollut lukulistalla jo pitkään, kuviin ei voi olla rakastumatta. Tästä kirjasta sain innostuksen jo pariinkin eri jouluiseen näpertelyyn, joten palataan niihin päivinä tulevina.

Syksy jo saa, harmaa on maa... ei vaan, tule joulu!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Olipa viikonloppu.

Ensiksikin perjantaina askartelukaupasta ostettiin kolme kangasväriä, vaaleanpunainen, sinappinen ja musta. Sitten tehtiin jälkikasvun kanssa perunoista leimasimia ja painettiin kuvioita ja muuten vaan vapaalla kädellä pensselin kanssa taiteiltiin kankaita ja peruspaitoja uuteen uskoon. Kaiteella roikkuva harmaa kangas sai mustat kolmionsa ja odottelee siinä nätisti inspiraatiota ja ompeluintoa.

Sitten lauantaina hypättiin tyttären kanssa autoon ja köröteltiin joitain tunteja etelämmäksi maisemista nauttien. Matkasimme kutsun saaneina kohti Vihreää taloa ja sehän oli ihan tosielämässäkin rakkautta ensisilmäyksellä, sillä Annikan piilopirtti on justiinsa se täydellinen kesämökki! Vihreän talon kynnyksen yli kun räpylänsä ujutti, niin tuntui aivan kuin olisi kauneimpaan päiväuneensa astunut. Talossa ja pihalla kelpasi viettää aurinkoista päivää mitä herttasimmassa seurassa. Kiitos Annikalle!

Sunnuntaina ajettiin joitain tunteja ihan toiseen suuntaan armasta kotomaatamme, kun vanhojen kuomien kanssa suunnattiin remonttitarpeita ja muuta pientä hankkimaan. Eteinen sai plafondinsa, käytävä uudet kaapit ja tämän tekstin kirjoittaja siinä ohessa kesän lemppareimman villapaidan kalseita kelejä lämmittämään.

Ulkona sataa. Mukissa haalenee pari tuntia keittimessä seissyt kitkerä kahvi ja minä ajattelen, että kyllä se on ihmeellisen mukavaa tämä elämä.

Mustavalkoinen lintu toi kesän.

Kaikkihan sen tietää, että Kanelikauppa on ihana kauppa ja että se maalari-täti Hanna-Riikka vasta herttaisa onkin! Sekään ei liene uutena asiana kenellekään tule näin vuosien jälkeen, että mihin suuntaan tämän talon kolikot lähtevät silloin, kun kaivataan seinälle tahi paketin päälle piristettä.

Pikkunen lintu puun juurella toi tämän kesän. Pitkän aikaa nuupahtaneena ollut sisustusinto palasi aiemmin keväällä, kun tuo mainittu tirppa ilmaantui verkkokalvoille. Oli niinku ihan pakko pistää kolikot kiertoon! Ja kyllä se on soma. Siinä se majailee pöllön ja talon isännän lapsuudenkodistaan roudaamien jenkkilasien liepeillä eikä ole moksiskaan. Tärkeän näköisenä istuksii siinä ja muistuttaa, että vaikka elämä kuinka tuntuisi välillä olevan pelkästään mustaa ja valkoista, niin aivan siinä ympärillä on kuitenkin se hubbabuban värinen ilon kupla, jonka sisältä löytyy kaikki ne oikeasti tärkeät asiat.  

Aika hyvin noin pieneltä linnulta.