Ihan tavallinen lauantai.

Se on tänään. Kolitsihousupäivä, silmäpussipäivä, laiskapäivä, päivä jolloin aurinko pilkisti pitkästä aikaa pilviverhon takaa. Ihan tavallinen lauantai.

Meillä asuu nykyään kaksi innokasta piirtäjää. Paperit on levällään jatkuvasti, kyniä pyörii pitkin lattioita ja värityskirjat ovat kovalla kulutuksella. Taidetta syntyy. Se on mukavaa, sillä ihmisen tulee harjoittaa luovuuttaan. Jälkikasvun maamokin on harrastunut luovuutta tavaran hävittämisen suhteen varsin reippaalla kädellä, sillä hyllyiltä ja pöydiltä ja kaapeista ja nurkista on lähtenyt kierrätykseen ja roskiin aivan älytön määrä erinäistä tavaraa. Ihan selkeä kevään merkki.

Nyt hän lähtee ostamaan tulostimeen väriä ja sen jälkeen toverin uutuuttaan hohtavaa kotia muuttosiivoamaan. Rattosaa viikonloppua hemmot!

Tammikuussa valmistui talon viimeinen makuuhuone listoja vaille valmiiksi. Lamput pääsivät tyynyn alta seinälle.

Helmikuussa koko yläkerran remontoitu osio sai ylleen viimeistelyn, kun listat nasahtivat paikoilleen. 

Maaliskuussa värit alkoivat hempeytymään ja taloon kannettiin muutama vihertäjä (hiljainen hetki tähän väliin heidän muistolleen).

Huhtikuussa työhuoneen kattolamppu sai minttua pintaan, kevät toi värit kukkiin ja tätit ottivat kuvia remppaluolasta.

Toukokuu ei unohdu.

Vakioretkipaikka vastaanotti retkeläiset kevään ensimmäiselle eväsretkelle avosylin. Valoa tulvi sisään ovista ja ikkunoista.

Kesäkuussa toverin varasto lahjoitti pyöreän pöydän. Fiilisteltiin kesälomaa. 

Heinäkuussa juhlittiin, lomailtiin ja leikittiin. Ruohonleikkuri lauloi varsin vähän.

Elokuussa nautitiin lämmöstä kotona ja muualla, hyvästeltiin retkipaikan hevoset ja rakennettiin kioski. Sisällä käytiin vain nukkumassa, välillä ei sitäkään.

Syyskuussa valmistui äkkirykäsyllä vuoden toinen remontti-innostus, joka takkahuoneen nimeä kantaa. Poimittiin omenoita yli omien tarpeitten. Maalattiin pyöreä mintuksi.

Lokakuussa leivottiin joulun ensimmäiset piparit ja intoiltiin tulevasta talvesta. Naapurin pappa antoi laatikollisen luumuja puutarhastaan. Löydettiiin vintiltä aarteita.

Marraskuussa tuskailtiin valon puutetta eikä kuvattu juuri lainkaan. Lämmiteltiin palelevia näppejä teemukin ympärillä.

Joulukuun alku piristyi kaupunkilomalla, loppukuu villatakin valmiiksi saattamisella ja lahjojen paketoimisella. Lopussa myös pakkanen paukkui.

On taas tullut aika summata yhteen kulunut vuosi.

Vuosi ei kovin kätevästi mahdu pariinkymmeneen kuvaan mutta olipahan mukava muistuttaa itseään siitä miten paljon mahtuu yhteen vuoteen. Tänne tallensin talteen sellaisen pinnallisen, joka jotakuinkin menee kategoriaan remontointi tai sisustus.

Tämän vuoden remonttiosuus oli suorastaan suppea, sillä aivan auki revitty alakerta on edelleen aivan auki. Kun ei vaan jaksa, ei vaan huvita, silloin ei tehdä. Tuokoon uusi vuosi tullessaan rutkasti remontti-intoa tähän taloon.

Tämä vuosi on ollut varsin raskas. Silti hyväkin. Menneen vuoden kuvia on hyvä selata muistutuksena itselleen kaikesta mukavasta, jota elo on mukanaan tuonut. Raskaan vastapainoksi.

Kohta on uusi vuosi. Olkoon se hyvä ja onnellinen. Tuokoon se mukanaan onnistumisia ja vastoinkäymisiä, tavallista arkea ja juhlaa. Kaikkea sopivassa suhteessa. 

Onnellista uutta vuotta 2013!

Oli joulu.

Terveisiä pohjoisesta, jossa nähtiin lunta ja varsinkin pakkasta sekä yksi poro. Lisäksi aattona mökkiin asteli eräs punatakkinen herra, jonka varmasti kaikki tunnemme. Se oli sellainen joulu, ihan hyvä joulu lievästä hermojen kiristelystä huolimatta.

Pakkanen paukkui koko loman ajan huikeissa lukemissa, joten rinteet ja poroajelut jäi suurilta osin haaveeksi mutta onneksi sisällä oli lämmintä ja mukavaa. Sauna lämpeni hartaudella, sillä kotona odotti edelleen remontissa oleva saunatila.

Pentik-arvonta on suoritettu täten joulusta jälkijunassa. Äänestyksen ehdottomaksi suosikiksi nousi Retro-rottinkituoli mutta hyvää perää pitivät myös muun muassa Evita-torkkupeitto ja Sienna-tarjotin. Arvontakone arpoi voittajiksi seuraavat kolme onnekasta:

Joska

"Evita-torkkupeitto."

Paevi

"Juventus-lyhty on mun valinta. :)"

Salla Kivioja

"Ehdottomasti tuo Sienna-tarjotin <3"

Voittajat olkoot ystävälliset ja ilmoittakoot osoitetietonsa sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen, jotta saadaan lahjakortit toimitettua oikeaan osoitteeseen.

Kiitos kaikille osallistumisesta! Kuullaan!

Sukkaoppilas tässä terve!

Noo, kun ensimmäiset sukat on uskaltauduttu vääntämään, niin tottahan tiiätte, että putki jää herkästi päälle. On varsin hyvin tiedossa, että jos tämä maamo jotain oppii, niin siitä ilosta ei kovin herkästi päästetäkään irti, vaan samantien on tehtävä tusinan verran samanmoisia ja nautiskeltava tuosta oppimisen tunteesta.

Vaan eihän se nyt niin yksinkertaista ole. Kantapää menee tätä nykyä kuin vettä vaan mutta tyttären kaksiväriset sukat jouduttiin purkamaan päistään pariin otteeseen, sillä vasta kolmannella kerralla uskaltauduttiin tekemään sukan jalkateräosiosta niin pitkä, että se oli sopivan kokoinen. Aina ei pääse helpointa reittiä ja oikeastaan, miksi pitäisikään? Tarpeeksi kun taistelee, niin varmasti oppii.

Joulahjapaja, joka myös ompelupöydän nimeä kantaa, on totaalisen räjähdyksen kourissa. Kesken on vähintäänkin kymmenen asiaa mutta onneksi myös monta valmista. Ja onhan se vaan mukavaa, tuommonen lahjan vääntö. Siitä nyt ei mihinkään pääse.

Viisivuotias huokaili viikko sitten PAPU-paidan nähtyään siihen malliin, että olihan se ostettava. Ja kyllä se vaan onkin nätti!

Kööpenhamina.

Menkää sinne! Reilu viikko sitten siellä käpytellessä ei voinut kuin huokailla, jotta mitenkä mahtaakaan näin sorjaa kaupunkia maapallo päällään kantaa. Onhan tämä martta sentään nähnyt aiemminkin muita kulmia, kuin oman kotikuntansa k-marketit ja ärrät mutta kyllä tuo kaupunki nyt silti iski jotenkin aivan erityisen maukkaasti makuhermoon.

Reissun tarkoitus oli hiveltää mahollisimman paljon kaikkea kaunista, sekä silmän verkkokalvoille että ihan käsin kopeloimalla. Tarkoitus tuli täytettyä hyvin hartaasti ja varsinkin onnistunut oli se tunne, kun kaikki arkeen ja työhön kuuluva syvällinenkin stressimonsteri hiljeni pinnallisuuden ja huokailun aaltoihin. Kyllä silmänruoka ja hyvä seura tekeekin ihmeitä.

Yksi ihmeteltävä asia kauniin päiväkaupungin lisäksi oli tivoli, joka sijaitsee aivan herttasten pikkuputiikkien kyljessä. Näin joulun alla varsinkin valomeri oli ihmeellinen, pienten kojujen lakritsien ja polkkakarkkien tuoksu varsin viehko, pimeässä pakkasessa tivolilaitteissa pyörivien ihmisten kiljunta tuntui hassulta. Menkää sinne! Tääkin menee, viimestään kesällä. On vaan mentävä.

Edit. Huomasin justaansa, että kuvissa näkyvillä putiikeilla on kaupat myös meille kauempana asuville. Nettiversioihin kuolaamaan --> Retro Villa ja Liebe.