Talvea kohti.

Vielä on syksy mutta ihan kohta jo lokakuu. Ajatus talvesta saa ikävöimään kesää mutta kunnon talvivarusteilla tuosta kylmästä ja pitkästä vuodenajasta saa aikalailla hyvin irti kaikkea varsin mukavaakin. 

Tällä marjatalla olisi useampikin arvonta takataskussa teitä tovereita ajatellen, pieni piristys kun ei koskaan tee pahaa. Tällä kertaa arvotaan kengät.

Crocsin valikoima yllätti, kun keväällä siihen tutustuin. Tällä kertaa uudet talvimallit ihastutti, sillä kengän pitää talvella olla paitsi lämmin, niin myös kevyt. Saimmekin iloksemme valita perheen aikuisille uudet kylmänkarkottajat Crocsin valikoimasta. Meikämartan valinta oli hyvinkin helppo, sillä nuo jotenkin sympaattiset ja varsinkin lämpimän oloiset karvapopot* hellyttivät mielen samantien. Ne onkin koekävelty jo moneen otteeseen ja mukavasti lämmittivät muuten liian heppoisasti pukeutunutta omistajaansa. Miespuoleinen valitsi omakseen rennot mokkakengät*.

Valitse oma kenkäsuosikkisi Crocsin valikoimista, jätä suosikkisi nimi viestiksi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa itsellesi nuo valitsemasi kengät. Arvontaan voi osallistua perjantain 4.10 klo 24 saakka, voittaja arvotaan heti seuraavana päivänä.

Onnea arvontaan ja muistakaa pukeutua lämpimästi!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Ihime ilimat.

Tänään on paistanut aurinko, satanut räntää, paistanut aurinko, satanut lunta, paistanut aurinko, satanut vettä ja sitten taas pariin otteeseen lunta. Merkillistä! Pääkoppa yrittää pysytellä mukana tuossa ilmojen vuoristoradassa, joskaan ihan noin radikaaleihin vaihteluihin ei ole syytä lähteä mukaan.

Tämä marjatta täällä on potenut kirpputoriähkyä mutta ny mentiin! Ja kylläpä kannatti, koska reissulta löytyi eskarilaiselle paritkin kengät talven varalle, villapukua ja toppahousua. Kaikki se, mitä lähdettiin etsimään. Jes. Lisäksi löytyi maamolleen kengät, aivan liian somat ohitettavaksi, ja kuusi kimaltavaa juomalasia. 

Turkulaiselta kirpputorilta löytyi reilu viikko sitten aarre, kun pinkillä terästetty ryijy hypähti verkkokalvoille. Tuo pehmoinen kaveri tulee löytämään sijansa takkahuoneesta. Kukkatelineitä on hamstrattu ja maalailtu kaapista löytyneillä väreillä uuteen uskoon, ne on jotenkin niin kepeitä ja kivoja. Eteiseen tuleva lipastokin on kasattu ja odottaa olohuoneessa remontin valmistumista. Jotenkin soma tuossakin, tekisi melkein mieli jättää se siihen.

Tässä yritän semmosta asiaa saaha sanottua, että kirpputori on edelleenkin kaveri ja että just nyt ulkona paistaa aurinko. 

Johtoi.

Alakerta on kertakaikkiaan hyvällä mallilla. Sauna ja pesuhuone on vettä ja hanaa vaille valmiit, pukuhuone kaipaa vielä yhtä seinää ja kattoa eikä eteisestäkään puutu muuta kuin muutama lista, porraskaiteet ja väliovet. Aika huisia!

Tuo räiskyvä kaveri tuossa seinällä on Johtoi Valoroikka*. Se on roikuksinut seinällä rakennuspölyä keräämässä jo kuukauden päivät ja vaikka kuinka koitan mieleni malttaa, niin en millään jaksaisi odottaa, että valaisin saadaan kattoon paikalleen asennettua. Tuo värikkään johdon omaava kaveri tulee olemaan muuten melko harmaa-musta-valkoisen eteisen todellinen piristysruiske! Sittenpä näätte, kun se loppukin remontti valmistuu ja kuoma pääsee paikalleen kattoon roikkumaan.

Johtoi Valoroikat ja jatkojohdot ovat todellisia karkkeja ja väreissä on mistä valita. Tuotteita voi tilata yrityksen verkkokaupasta tai jälleenmyyjiltä. 

On se nätti!

*Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Sauna.

Meillä on sauna! Ihan oikea sauna, josta julkaistakoot ensimmäiset otokset ihan näin vaikka tiistain ja plus viiden lämpöasteen kunniaksi. Siis aevan järisyttävää suorastaan, että kohtahan tuolla ulkona ei kertakaikkiaan pärjää enää ilman kalsonkeja ja lapasia. 

Ja juuri siksi ollaankin iloisia siitä, että on sauna. Aivan tavallinen sauna, jonka rakentamiseen ei ole käytetty kovinkaan suuria setelinippuja, johon jäi kiuas ja lämpömittari muistoksi vanhasta saunasta ja jossa on yli-innokkaille lapsisaunojillekin tilaa leikkiä vesileikkejä saunomisen lomassa. Se on aivan mainio sauna, josta kaikki kiitos menkööt sen tekijälle. Meikämartta ei meinaan osallistunut suunnitteluun tai tekoon juurikaan, mitä nyt valeli väriä pintaan, kun käskettiin.

Aivan tavallinen sauna aivan tavallisille ihmisille. Vielä kun saadaan saunaosastolle vesi virtaamaan, niin voi pojat, sitten saunotaan. Se on aivavvarma!

Sormet ruvella.

Meillä neulotaan, pitkästä aikaa. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin mitään muuta ei tällä hetkellä juuri kiinnostaisikaan tehdä. 20 vuoden lapaskammo on nujerrettu ja puikot ovat kolisseet jo viiden valmistuneen lapasparin verran. Mutta siitä lisää tuonnempana.

Ok - omin käsin-kirjan innoittamana on puupallokorujen lisäksi syntynyt parikin muuta tuotosta, joista yllä kaksi kappaletta irtokauluksia. Kolmevuotiaan tylsät peruspaidat saivat kummasti piristystä kauluksesta, jolla tasapaksukin muuttuu hetkessä hauskaksi. Ahkerasti käytössä on ollut varsinkin kuviollisempi versio, johon raskittiin uhrata yksi nappilaatikon lempparinapeista.

Keittiön nurkassa on eräs uusi toveri, joka yrittää helpottaa marjatan keittiön toisinaan kovin valtoimenaan virtaavaa mainostulvaa. Laukku on kätevä myös ihan noin niinkuin isompana käsilaukkunakin, sisätaskut ja kaikki. Jotenkin sympaattisen lämpimän olonen kaveri tähän syksyyn.

Edition Paumes-arvonta on suoritettu.

Arpa osui tällä kertaa onnekkaalle nro 127, joka on

 Lyde

Kyllähän tähän on pakko osallistua :-)

Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille!


Arvonta järjestetty yhteistyössä Edition Paumesin kanssa

Sataa ja ropisee.

Ulkona. Ja on siellä aika älyttömän kylymäkin, aivan selkeästi on ihan oikeesti syksy. 

Pari viikkoa sitten törmäsin kaupassa uuteen kaveriin, tuommoseen Ruis Nachoon. Pakkohan niitä oli heti kotiin hankkia ja ekan pussin jälkeen niitä on hankittu pariinkin otteeseen. On meinaan hyviä! Aivan älyttömän maukkaita tuorejuuston kanssa. Makeanhimon iskiessä avataan purkillinen armaan ystäväni omin kätösin keittämää omenahilloa ja kuin huomaamatta saattaa kurkusta alas livahtaa kolmioita kymmenittäin.

Siinäpä pikkanen välipalavinkki lauantaille, jolloin saunasuojasin saunan loppuun, jolloin eteinen sai lattiaan loputkin laatat ja jolloin paistoin aivan älyttömän kuivan lohen. 

Loppukesää.

Viime viikonloppuna tämä marjatta läksi jälkikasvunsa kanssa pienelle lomalle Turun seudulle. Kaikkihan sen tietää, että se seutu on oikeestikin älyttömän nättiä seutua ja tällä kertaa ilmatkin edelleen antoivat parastaan. Lauantaina mittari kipusi vielä reilusti kahteenkymmeneen ja tuntuu, että se olikin sitten oikeasti se ihan viimeinen kesäpäivä. Tänään on nimittäin ainakin ihan hirviän kylymä.

Menomatkalla käytiin muistelemassa menneitä tämän maamon lapsuuden maisemissa koulun pihalla ja Nautelankoskella. Koski oli tietenkin muisto vain, sillä joku pikkanen liru siellä vaan tähän vuodenaikaan valui. Pitää mennä toisella kertaa paremmalla onnella. Kaunista siellä oli siitä huolimatta.

Lauantaina kävimme Turun Linnassa suljettujen ovien kierroksella, jossa pääsi kurkkimaan sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei yleensä ole yleisöllä menemistä. Kolmevuotias meinasi hyytyä alkuinnostuksen jälkeen mutta tsemppasi hienosti kuitenkin kierroksen loppuun. Virallisen osuuden jälkeen pukeuduttiin ritariksi ja prinsessoiksi ritarisalissa. Valitettavasti ihan oikeaa nukkuvaa prinsessaa ei linnasta löytynyt tyttären toiveista huolimatta.

Hymyilee kuin Naantalin aurinko, sanotaan. Ja niin se hymyili nytkin. Koko viikonlopun ihastelin kummitätin seinällä roikkuvaa ryijyä ja fiilistelin Turun kirpparilta löytynyttä omaa aarretta. Ehkä sekin saadaan kohta seinälle asti.

Hän järjestää.

Tässä talossa on pistetty paikkoja pussiin, pinoon, roskiin ja järjestykseen. Olohuoneesta on muuttanut pois monta sinne jumahtanutta kaveria ja toisiakin kuomia on karsittu raakalla kädellä. Toiveissa on, että ihan kuin vahingossa yleisen järjestyksen myötä myös siivoajan hepposeen pääkoppaan saataisiin samalla edes vähäsen enemmän tilaa ja järjestystä.

Kerrottakoot sellainen ilouutinen tähän väliin, että kun tänään päivän asioilta ja kaverisynttäreiltä kotiuduttiin ja alakertaan kurkattiin, niin siellä oli ihan oikea sauna, jossa ihan oikeat lauteet! Aika huimaa, ihan oikeasti. Ja siitä ilosta menin ja ostin saunakiulun ja löylykauhan. Tuossa vieressä ne töröttää ja muistuttaa siitä, että tässä talossa asuu ihmisiä, joilla on vuoden saunattomuuden jälkeen taas kohta ihan ikioma sauna, jossa pehmentää pois osa arjen huolista.

Maltan tuskin odottaa!

Uusi lempikoru.

Ok - omin käsin-kirja on päässyt tositoimiin jo moneen otteeseen. Kirjahan on siinä määrin houkutteleva, että vermeet on hankittuna jo useaan sorjaan tuotokseen ja jos aika vain sallisi, niin testaukseen menisi lähes jokainen ohje.

Viime viikolla väänsimme jälkikasvun kanssa kieli keskellä suuta pallokoruja, johon inspiraatiota tietenkin saimme tuosta jo aiemmin mainitusta kirjasta. Pallukat iskettiin topsupuikon päähän ja maalin jälkeen ne päätyivät omenaan kuivumaan. Jokainen sai valita omaan koruunsa lempivärejään ja perheen maamokin siinä ihan jonnin aikaa nyhersi omia palleroitaan haluamaansa muodostelmaan.

Harvinaisen mukavaa oli pallukoita maalailla ja ketjuun pujotella. Kolmevuotiaskin teki oman korunsa viimeistä solmua vaille ihan itse valmiiksi. Pujotteli niin hartaasti pyörylöitä narulle, että aivan meinasi maamollaan tippa tirahtaa silmään sitä keskittymistä katsellessa. 

Ja niistähän tuli ihan lempikoruja!