6/23/2014

Sairastuvassa askarrellaan.
Erinäiset pöpöt ovat lamaannuttaneet suurimman osan perheesta sänkyihin, mutta pikkasen on kuitenkin saatu päätä ylös tyynyltä, koska kuka nyt kovin montaa päivä jaksaa makuuasennossa viettää, jos ei ole ihan pakko.

Näinpä on edelliseltä Fimo-askartelukerralta jääneet nökäreet sekä muutama uusi paketti saatu muovailtua käyttötavaroiksi. Tällä kertaa syntyi koruja, mutta myös magneetteja jääkaapin kylkeä koristamaan. Siinä ohessa sai kaikki epämääräiset ilmaislahja- ja matkamuistomagneetit kyytiä. Hyviä tuli ja tukevasti tarraa magneetti ihan erikeepperin voimalla kiinni massaan. Jos joku kaipaa tekovinkkejä, niin kommenttiboksi on avoin kysymyksille. Helpompaa askartelua ei tosin liene ole olemassa kuin tämän massan vääntö!

Toiseksi alimmaisessa kuvassa on pötkylä, jonka päissä kupariputket. Alunperin siitä piti tulla koru, mutta kamalan kömpelö oli, joten siitä tuleekin kahva olohuoneen kaappiin, kunhan kaappi saa päälleen uuden maalin. Kovin ankaraa käyttöä tuskin kestää, mutta tuollaisessa silloin tällöin avattavassa ovessa varmasti ihan tarpeeksi kestävä.

Samaisessa kuvassa myös seinäkoukku-/laatikonnuppi-tekeleitä. Ruuvi pysyi hyvin paikoillaan, kun sen ympärille pyöritti ensin tiukasti rautalankaa. Vinkkinä, että rautalankaa kannattaa laittaa reilusti ja isoja lenkuroita, että ruuvi ei lähde pyörimään. 

Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon! Älkää yrittäkö ruuvata koukkua paikoilleen, ennen kuin massa on uunin jälkeen täysin jähmettynyt! Saattaapi muuten olla, että massa repeää, joten maltti on valttia. Hyvin toimi täysin kovettuneena nämäkin nupit.

Ps. Sain Luonalta testaukseen heidän tulevia uutuuksia, pannunalusen/leikkuualustan*. Tällä kertaa ne toimivat magneettien kuvausalustoina, mutta ihan oikeassakin käytössä ovat olleet. Kovin ovat eleettömät ja kauniit tuollaisenaankin ja puunkäsittelyssähän vain taivas on rajana. Luonan kauppaan alusia on tulossa eri mallisina ja muotoisina.


* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

6/22/2014

Juhannusta.
Täten kirjataan ylös tulevia juhannuksia ajatellen, että tämän vuoden keskikesän juhla oli kylmä, joskin ainakin meilläpäin kotomaata vähäluminen. Asteet illankähmeessä just ja just plussan puolella, kohmeiset sormet ja vuotava kärsä. 

Tämän vuoden juhannus kului navetan pihapiiriä siistien. Niin kiireinen on ihmislapsi, että vapusta asti paikka oli rehottanut omillaan ja sanottakoot, että ruohonleikkuri huokaisi varsin kuuluvasti tuon näyn nähtyään. Lopulta jouduttiinkin tyytymään ihan vanhanajan heinänkaatovälineisiin ja saatiin muutama heinäseiväskin pystyyn. Hieman tuli noista kavereista laihoja ja muotopuolia, mutta ehkä puintivälineet ja seipäät taannoin vuolleet entiset talon asukkaat osaavat suhtautua huumorilla ja ymmärtäväisellä hymylla aloittelijoiden puuhasteluun. Koska siellä jostain navetan vintiltähän he kurkkivat ja päätään pyöritellen ihmettelevät nykyihmisen menoa.

Naakka oli tehnyt älyttömän kokoisen pesän saunan piippuun. Perjantaina oli haaveissa saunaan pääsy, mutta ensin piti raivata pihalle tilaa ja kyhätä heinistä kasoja. Lauantai aloitettiin paljun pesulla, jota jatkoi piipun tyhjennys. Kahdeksan tuntia myöhemmin palju oli puhdas ja piippu tyhjennetty, päivä vaihtunut sunnuntaiksi. Ehkä tänään jo saunotaan.

6/19/2014

Villejä lupiineja.
Eilinen kääntyi kuitenkin positiivisen puolelle iltaa kohden ja on vain hyväksyttävä se tosiasia, että elo on vuoristorataa. Tiukkaa ylämäkeä ja liiankin liukasta alamäkeä, välillä mennään jopa tasamaata. Näin jos oikein herkkätunteiseksi herkeän, niin siinähän se elämän rikkaus on. Kuka nyt jatkuvaa tasamaalla jolkotusta pidemmän päälle jaksaisi?

Ihastelin tänään lasiesineiden kauneutta. Yksinkertaisia, mutta silti joka hörpyllä tunteita herättäviä, ovat nuo kirpputoriostokset, jotka takuulla kestävät aikaa. Sen on useampi vuosikymmen jo todistanut. 

Eilen illasta saimme kylään aivan älyttömän herttasen pienen koiravauvan ja niin on tämän marjatan koirakuume noussut taas ihan uusiin sfääreihin! Lapsista nyt puhumattakaan. Siitäkin huolimatta, että tuo meikämartan läheskaima jännityksissään antoi suolen puhua sisätiloissa useammankin kerran. 

Kesällä säästetään kukkakauppakuluissa ja poimitaan maljakot täyteen villejä lupiineja.

6/18/2014

Carpe diem.
Hetkeen tarttuminen on joskus kiven takana. Välillä hetkeen tarttuu aivan itekseen ilman sen suurempia yrityksiä, silloin arki rullailee mukavasti ja pienet vastoinkäymiset eivät pahemmin pistä kapuloita rattaisiin. Sitten on sitä toisenlaistakin hetkeen tarttumista. Semmoista, että tarttuu liikaa huonoihin hetkiin, ajatukset pyörivät kehää ja pienistä vastoinkäymisestä muovautuu iso harmaahko pilvi, joka uhkaa viedä hukkaan yhden kokonaisen päivän ihmisen elämästä.

Se kuuluu elämään, että tarttuu monenlaisiin hetkiin. Ero on kuitenkin siinä, että hyvissä hetkissä kannattaa roikkua kiinni, ehkä välillä jopa kynsin ja hampain, mutta kannattaa kuitenkin. Huonoihin jos takertuu, niin siinähän sitä sitten ollaan, eikä irti pääse vaikka miten rimpuilisi.

Tänään marjatta on tarttunut huonoihin hetkiin. Pieniin, mutta muka-isoihin asioihin. Roikkunut niissä, suorastaan kieriskellyt. Edes pilven takaa pilkahtanut aurinko ei saanut osakseen kuin vihaisen mulkaisun. Mutta tässä näin, juuri ja nyt päätän, että vielä on päivää jäljellä ja tartun hyviin hetkiin! Tartun tänään postin yllärinä tuomaan, Tiinan tekemään ihanaan tauluun. Tartun eiliseen, siskon ja miehensä kanssa nautittuun päärynä-kinuskikakkuun. Tartun imuriin ja imuroin pahan hengen talosta pois. Tartun kolikkopussukkaan, suuntaan kauppaan ja ostan vuohenjuustoa ja tomaattia. Tartun itseäni niskasta ja käyttäydyn kuin nainen!

Olen puhunut.

6/17/2014

Lumisateisen kesäkuun korukuvat.
Juhannusruusut kukkii, nurmi vihertää ja parin yön päästä vietetään keskikesän juhlaa. Tänä aamuna heräsin toverin viestiin, joka kertoi päivät uutiset: Lumisadetta odotettavissa ympäri Suomea. Lämpimät lakanat oli kuitenkin pakko jossain vaiheessa jättää ja vällyjen alta kömpiessä oli vähintäänkin talvinen fiilinki, kun jalkakarvat huurtuivat välittömästi koiven koskettaessa lattiaa.

Launtaina suuntasimme jälkikasvun kanssa Katjan luokse koruja askartelemaan, kun perheen mies jäi pakertamaan alakerran varastoa lopulliseen kuosiinsa. Niin se vain päivä hurahti nopeasti neljän naisen ja kahden lapsen voimin ja kotiintuomisena oli koruja koko loppuvuodeksi, niin itselle kuin tovereittenkin käyttöön. Illalla saimme vielä armaat ystävät grillailukavereiksi ja nukkumaan päästiin vasta sunnuntain puolella.

Sunnuntaina marjatta sekä lapsensa saivat yökyläkutsun ja niin pakattiin pikaisesti kampetta kassiin ja suunnattiin Haapajärvelle maaseudun rauhaan pariksi päiväksi. Tutustuttiin lehmiin ja muihin olennaisiin, kastuttiin äkillisessä kaatosateessa läpimäriksi ja syötiin maailman parasta pullaa.

Tänään tehdään töitä ja juhlitaan kummityttöä. Huomenna saadaan kylään harvinaisia vieraita ja illalla mietitään yhtä suurta juttua, joka tulee väistämättä täällä blogissakin ilmi, kun sen aika on. Nyt on tyydyttävä vain vihjailuun. 

On siis sanottava, että lepoasennossa ei täälläkään ole viime aikoja vietetty, vaikka kovin hiljaiselta saattaakin vaikuttaa. Tuli lunta tai ei, niin nyt on kesä!

6/13/2014

Pitsatorstai.
Eilen oli tylsänpuoleinen ja sateinen torstai, joten jotain oli keksittävä. Kaupan kautta kotiin ja viesti lähipiirin ystäville: Pitseria on auki, tervetuloa! Niin sai tuokin sateinen päivä uuden merkityksen, kun ovikello soi moneen otteeseen ja saimme aamusta iltaan saakka nauttia mitä mielikuvituksellisemmista pitsoista yhteensä neljän aikuisen ja kuudentoista lapsen voimin. Pitsaakin hävisi parempiin suihin seitsemän pellillistä.

Kirpputorilta löytynyt radio on laulanut siihen käytetyt kolikot takaisin jo moneen otteeseen ja pitsanteossa apuna hääri aina yhtä innokas kolmevuotias leipuri. Lauantaille suunniteltu betonipäivä siirretään suosiolla vähemmän kosteille keleille. Ehtiihän tässä, kesä on vasta aluillaan!

Uusimmassa MeNaiset-lehdessä oli haastateltu taiteilija Meiju Niskalaa, jolta irtosi pari ainakin tähän marjattaan kovasti kolahtanutta vinkkiä vähemmän tylsään arkeen:

1. Heitä noppaa. Etkö osaa päättää, mitä söisit tai pukisit? Tee valinnat arpakuution avulla, jolloin sinulla on aina kuusi eri vaihtoehtoa. Rohkeimmat antavat nopan päättään päivän keskustelunaiheet ja seuraavan yön nukkumapaikan: sänky, sängyn alus, riippumatto vai naapuri...

2. Tee ostokset löytämäsi kauppalapun mukaan.

3. Kulje kontrolloimatta. Tähän harjoitukseen tarvitse 0,5-2 tuntia. Valitse, että kuljet kohti kauneutta tai hyvää tai vaikka oranssia väriä. "Seuraamalla oranssia päädyin kerran Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden lautamiesten koulutustilaisuuteen", Meiju kertoo.

Vinkki nro 2 on suorastaan pakko laittaa kokeiluun! Kontrolloimatta kulkeminen on ajatuksena houkutteleva, joskin Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden lautamiesten koulutustilaisuuden sijaan tällä kylällä saattaa päätyä korkeintaan Keski-Suomen rakennusliiton lautamiesten vapaa-illan viettoa ihmettelemään.

6/10/2014

"Liian paljon onnea
Onnesta ei ehdi nauttia, jos pelkää koko ajan pahinta.

Siitä syksystä on jo aikaa, mutta muistan sen kuin eilisen päivän. Mieli oli levollinen, ajatukset kirkkaat. Hengitys kulki vapaasti, ja askel oli kepeä. Kaikki oli järjestyksessä, ja tuntui ihanalta olla elossa. Minun ei tarvinnut koskaan pakottaa kasvoilleni hymyä, sillä elämä hymyili minulle joka hetki. Pysähdyin monta kertaa päivässä miettimään, kuinka mielettömän onnellinen olin.
Sitten tapahtui jotain kamalaa, ja minusta tuli yhdessä hetkessä maailman surullisin ihminen, pitkäksi aikaa.
Ensimmäinen ajatukseni maailman romahtamisen jälkeen oli se, että olin itse syypää suureen suruuni. Olinhan antanut itselleni luvan olla onnellinen ja suorastaan nautiskellut onnen tunteesta. Tiedättehän: `Kell´onni on, se onnen kätkeköön´.

En ole kasvanut onnellisuutta tukevassa kulttuurissa. En tarkoita, ettenkö olisi ollut lapsuudenkodissani onnellinen: olen saanut kasvaa rakastavan perheen ympäröimänä turvallisessa kodissa. Merkittävää on kuitenkin se, että minut on pienestä pitäen kasvatettu sietämään pettymyksiä, ei niinkään juhlimaan iloisia yllätyksiä ja onnistumisia.
Perheelleni on sattunut pari tapahtumaa, jotka ovat muovanneet ajatusmaailmaani. Isäni sairastui vakavasti jo nuorena. Sairaus on varjostanut hänen elämäänsä ja estänyt  häntä toteuttamasta joitakin unelmiaan. Isäni on tottunut ajattelemaan, että mitä tahansa kamalaa voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä. Veljeni kohtalo vahvisti ajatusmalliani: hän joutui pahaan onnettomuuteen pian lukion jälkeen. Minä, kolme vuotta nuorempi vapautta kaihonnut teini, seurasin malttamattomana hänen ensimmäisiä itsenäisiä askeliaan. Sitten tapahtui onnettomuus, ja koko perheemme musertui surusta. Minulle tapahtuma todisti, että elämä voi yllättää - ikävästi.
Kasvoin ihmiseksi, joka ei onnellisenakaan osannut helliä onnen tunnetta. En keskittynyt hyviin hetkiin, vaan olin huolissani siitä, että onni viedään minulta pois.

Joitakin vuosia sitten päätin opetella nauttimaan onnenhetkistä. Kiitos siitä kuului kumppanilleni ja terapeutilleni. Puolisoni, jonka elämään ei hänen onnekseen ollut osunut suuria murheita, huomautti minulle asenteestani aina, kun olin maalaamassa piruja seinille. Terapeuttini taas sai minut ymmärtämään, mikä historiassani oli saanut minut käyttäytymään sillä tietyllä tavalla.
Ja sitten kävi niin kuin kävi: onnensyksyni päättyi suruun, ja ehdin hetken ajatella, etten olisi saanut heittäytyä onneen.
Pian kuitenkin huomasin jotain yllättävää. Se, että olin opetellut nauttimaan onnestani, saikin minut selviämään maailmani romahduttaneesta murheesta. Kun minusta tuntui oikein pahalta, muistelin hetkiä, joina minusta oli tuntunut oikein hyvältä. Se muistutti minua siitä, että on mahdollista tuntea itsensä todella onnelliseksi. 
Enää en ajattele, että kaikki menee lopulta huonosti. Tiedän, että elämään mahtuu sekä kamalia että ihania ääripäitä. Jos pelkää koko ajan pahinta, ei ehdi huomata, että juuri nyt on hyvä olla."

Maria Veitola, Trendi 6/2014

6/08/2014

StyleRoomin suuri remppahaaste.
Nyt olisi hyvä aika kaivaa vanhat remppakuvat esiin kansioista tai tehtailla aivan uusia remppamuistoja! StyleRoomissa on nimittäin alkanut Suuri remppahaaste, jossa haastetaan kansalaiset luomaan remonttihenkisiä albumeja. Haasteen voittaja kuittaa itselleen 1000 euroa rempparahaa! Remppahaasteeseen voi osallistua 3.6-10.8 välisenä aikana, jonka jälkeen tuomaristo valitsee finalistit ja elokuun loppuun asti kuka tahansa voi jättää äänensä omalle suosikilleen! Tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät StyleRoomin remppahaasteen ohjesivulta

Tuomaristo siis valitsee osallistuvista albumeista 10 finalistia. Tuomaristoon kuuluvat Meidän Talo-lehden päätoimittaja Titta Kiuru, StyleRoom-tiimi, yhteistyökumppanin edustaja sekä allekirjoittanut, eli tätä tekstiä näpyttävä meikämartta.

Kyseessä ei tarvitse olla koko taloa kattava megaremontti, vaan kansion voi luoda vaikkapa yhdestä uudistuneen ilmeen saaneesta seinästä. Tästä loistavana esimerkkinä Tirsa-Lauran keittiön tyylivaihdos. Kotipalapelin Ennen ja jälkeen-kansioita pääsee selaamaan täältä

Näinpä haastan teitä tovereita luomaan oman remppa-albumin ja osallistumaan StyleRoomin remppahaasteeseen! Linkatkaa luodut albumit tämän postauksen kommenttilaatikkoon, niin muutkin löytävät kansioihin ihailemaan ja inspiroitumaan.

Erikseen haastan mukaan seuraavat kolme bloggaajaa, joiden remontin ennen/jälkeen-kuvia olisi mahtia päästä seuraamaan:


Hoihoi, teidät on siis täten haastettu! Yhdessä ja erikseen. Muistakaapa, että osallistua voi myös jo aiemmin rempatuilla kuvilla, mutta jos kesän mittaan on tulossa pientä pintaremonttia, niin pitäkää haaste mielessä. Tuomariston jäsenenä todettakoot, että pienet ja suuret remppakohteet ovat aivan samalla viivalla. Tärkeintä on luovuus, rohkeus ja innokkuus!


Postaus tuotettu yhteistyössä StyleRoomin kanssa