Iltapalavinkki.

Helmen teeleipä

4 dl vehnäjauhoja

3 dl kaurahiutaleita

1 1/4 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

2 dl juustoraastetta

100 g sulatettua voita

4 dl maitoa

1. Sekoita kaikki aineet keskenään.

2. Painele taikina pellille neljäksi yhtä suureksi ympyräksi.

3. Paista 225 - asteessa noin 10 min.

Eilen illalla oli tekemisen vähäinen määrä päätä risova, joten yllättäen löysimmekin itsemme painimassa taikataikinan kanssa. Olipa herttaisaa verestää hieman muistoja, tämä suolainen möhnätti oli nimittäin painunut unholaan melko moneksi vuodeksi. Taikinan haistelu kuljetti ajatukset kuitenkin suolaisin siivin lapsuusmuistoihin, sillä tuolloin siitä suurella hartaudella väännettiin milloin minkäkin muotoista turhanpäiväistä kakkaraa.

Eilisistä tuotoksista ehdoton lempparini on mieheni taiteilema sympaattinen sisilisko. Se tehdään näin: otetaan käteen nyrkillinen taikinaa, puristetaan käsi nyrkkiin ja pudotetaan köntsä leivinpaperille. Sitten se maalataan ja tadaa - sinulla on sisilisko!

Taikataikina

3 dl suolaa

3 dl vettä

6 dl jauhoja

2 rkl ruokaöljyä

1. Sekoita ainekset taikinaksi ja muotoile siitä haluamasi muotoisia taideteoksia, vaikkapa sisiliskoja taikka käärmehiä.

2. Kuivata taiteilut uunissa 125-asteessa noin tunti. Maalaa nätiksi.

Sain tänään sähköpostin, jossa kerrottiin, että uusi keittiö saapuu pääsiäisen tienoilla. Jippijaijee! Ja iik! Siis onhan se nyt ihan kamalan jännittävää alkaa tekemään elämänsä ensimmäistä keittiöremonttia!

Eikä vähiten siksi, että samaan syssyyn menee remonttiin myös olohuone. Keittiön ja olohuoneen väliltä kaadetaan pätkä seinää ja katto ja lattia laitetaan tiloihin samiksiksi yhdistämään tilaa, joten myös olohuone menee purkuun tässä lähiaikoina.

Huisin nastaa mutta silti samalla myös raastavaa. Tekisi kamalasti mieli tehdä suunnitelmista totta mutta toisaalta tahtoisi vain makoilla sohvalla päivät pääksytysten lukemassa jotain maukasta opusta.

Olohuonettakin on siis pähkäilty.

Taloon on tulossa lähes kaikkiin seiniin maali mutta olohuoneeseen on pohdittu jotain säväyttävää. Se säväyttävä voisi tällä erää olla tapetti, tosin vain yhteen seinään. Tapettivalikoimathan on ihan hurjat, joten valikoiminen ei ole mikään maailman helpoin tehtävä. Lisäksi tuon toverin pitää olla sellainen, että sitä jaksaa katsella vielä parinkin vuoden päästä. Sen on siis kestettävä aikaa.

Ihastuin ankarasti vasemmalla nähtävään Marimekon Frekvenssi-tapettiin ja miekkonenkin oli myötämielinen. Myös oikeanpuoleinen Cole & Sonin tapetti iski melko vahvasti. Tuota tapettia on muuten saatavana myös keltaisena ja voi jehna että sekin on nätti! Nämä kaksi toveria ovat olleet yhtävahvasti taistossa mukana, toisena päivänä toinen on tuntunut paremmalta ja seuraavana taas se toinen kuoma.

Mutta tiedättehän toverit, kyllä sen tietää kun se sitten tosissaan osuu! Tämä tuli vastaan erään lehden kannessa ja pienen googlettamisen jälkeen sille löytyi jälleenmyyjäkin lähikaupungista. Siinä se on!

Marimekon Ruutukaava tuli ja pesi kilpakumppaninsa mennen, tullen ja palatessa. Nostan peukut ja toivon, että sitä vielä löytyisi tuon jälleenmyyjän hoteista. Sitten se on kuulkaa menoa!

Toisinaan jahkailu kannattaa.

Keittiössämme on tönöttänyt vuositolkulla tuolit, joihin olen ollut perinjuurin kyllästynyt jo pitkän aikaa. Suunnitelmia on ollut ja uudet on kerran jo lähes ostettukin, mutta sitten kuitenkin päätimme odottaa uutta keittiötä. Odotus palkittiin, sillä ikäänkuin vahingossa on eteeni pudonnut pinnatuoli poikineen, suurin osa puoli-ilmaiseksi.

Yksi kuomista oli keltainen jo löytyessään ja sen väriseksi myös jää, kaksi on saanut pintaansa uuden mustan asun ja maalaamattomista ainakin tummemman puun sävyinen pääsee vielä pensselin alle. Vaaleampi saa ehkä armon jäädä nykyasuunsa. Nämä kaikki viisi toverusta ovat tulleet maaleineen päivineen maksamaan saman verran, kuin mitä olisi kustantanut yksi tuoli uutena.

Pihi saa nukkua yönsä rauhassa.

Eilen tarttui uusimmasta Kodin kuvalehdestä silmään rahkapullien ohje. Voisi sanoa, että pulla ei tässä talossa ehkä ole varsinaisesti mikään lempileivonnainen mutta nuo pallurat näyttivät sen verran huokuttelevilta, että testaukseen meni. Lisäksi rahkapullat kuuleman mukaan kuuluvat kevääseen tai pääsiäiseen tai jotain.

Valitettavasti tämä ohje oli ihan törkeen hyvä! Kyllähän te naispuoleiset toverit tiedätte miksi ohje ei saisi olla liian hyvä. Suattaapi nimittäin olla, että ääntä kohti valahtaa päivän mittaan turhankin monta tuoretta pulliaista.

Ohje on alla ja siitä sen verran, että mielestäni pullerot kyllä saavat olla suuria mutta tästä ohjeesta tuolla suositusmäärällä tuli kyllä ihan megoja. Lisäksi täytettä jäi yli lähes puolet, enkä mielestäni laittanut sitä edes mitenkään pihisti. Tämä huomioikaatte.

Rahkapullat

12-15 kpl

5dl

30g hiivaa

2 dl sokeria

1 muna

1 rkl kardemummaa

1 tl suolaa

9-11 dl vehnäjauhoja

100g voisulaa

Rahkatäyte

2 1/2 dl kuohukermaa

500g maitorahkaa

3/4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 munaa

50g vaniljakreemijauhetta

1 rkl maissitärkkelystä

Voiteluun muna

Koristeluun raesokeria tai sulatettua suklaata

1. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää murennettu hiiva, sokeri, muna, kardemumma ja suola. Sekoita vispilällä, kunnes sokeri ja suola ovat liuenneet.

2. Alusta sekaan jauhot käsin pikkuhiljaa vaivaten ja lisää alustuksen loppuvaiheessa rasva. Vaivaa taikinaa voimakkaasti käsin 10-15 minuuttia, että saat taikinaan riittävän sitkon.

3. Kohota taikinaa lämpimässä vedottomassa paikassa 1/2 tuntia tai kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

4. Valmista taikinan kohotessa täyte. Vaahdota kerma ja sekoita kaikki täyteaineet yhteen.

5. Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa siitä ilmat pois. Muotoile taikinasta pitkä pötkö ja jaa se 12-15 tasakokoiseksi palaksi. Pyörittele paloista pöytää vasten palloja ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille nousemaan.

6. Kun pallot ovat nousseet hetken, paina ne keskeltä litteiksi esimerkiksi juomalasin pohjalla. Voitele reunat huolellisesti munalla.

7. Laita rahkatäyte pursotinpussiin ja pusota täyte kohtalaisen reiän läpi kierteeksi painaumaan. Täytettä saa olla reilusti, jopa kaksi kierrettä.

8. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla. Isommat pullat kypsyvät 25 minuuttia ja pienemmät 15-20 minuuttia.

Lastenhuone päätyi ensimmäisenä vasaran alle ihan vain siitä syystä, että metrin mittaiset tai sen alla kasvavat ihmiset ovat tämän talon tärkeimmät asukkaat. Pikkasen siinä ehkä mini-ihmisten vanhempiakin ajateltiin. Oli nimittäin mielessä semmonenkin seikka, että lelut saattaisivat pysyä edes pikkusen paremmin pois olohuoneesta, jos tarpeiston säilömiseen tarkoitettu huone olisi mieleinen. Onneksemme tuo olettamus on pitänyt osittain paikkansa.

Toista huoneen pitkää seinää koristi rivi kaappeja. Koimme talon neliöistä löytyvän muutenkin tarpeeksi säilytystilaa, joten kaapit saivat lähteä. Ainoastaan yhden kaapin yläosio jätettiin nurkkaan laatikoksi ja siitä saatiinkin oiva paikka säilöä kirjoja sekä muuta herkästi rikkoontuvaa materiaalia.

Kaappien paikalle jäävä syvennys avarsi huonetta huomattavasti ja se olikin ihan oiva paikka liitutaululle. Liitutaululle nousevat porraslankut löytyivät takapihalta.

Huoneen värivalinnoista vastannut henkilö, eli meikämartta, ihastui siinä määrin keltaisen jättidublon sävyyn, että kiikutti koko palikan mukanaan rautakauppaan ja sai kuin saikin himoamansa sävyn seinään. Matamin miestä taisi hieman nolottaa, kun vaimo kaiveli megalegon käsilaukusta sävytysväriä kyseltäessä.

Verho roikkuu edelleenkin tangon päällä odottaen ompeluinspiraatiota.

Poikaselle on tuloillaan pieni parvisänky, kun vain aika ja rahkeet antavat myöten. Suunnitelmia on piirrelty paperille ahkerasti, saa nähdä mikä niistä pääsee toteutukseen saakka. Taulut, lukulamput ja muu sälä päätyy oikeille paikoilleen vasta uuden sängyn rakentamisen myötä.

Lattiaksi suunnittelimme mustaa kolikkomattoa mutta jouduimme hylkäämään pitkäaikaisen haaveen varannollisista syistä. Halusimme huoneeseen jonkin lämpimän materiaalin, koska talossa ei tottamaar ole lattialämmitystä. Niinpä päädyimme paksuun mattoon, joka on jalan alla mukavan pehmeä astua ja tuntuu lämpimältä.

Katosta tuli oikein hyvä pintamaalauksen jälkeen, sille ei tarvinnut tehdä suuremmin mitään. Oveen testattiin huvikseen mustaa maalia, sitä kun sattui olemaan hieman ylimääräistä käden ulottuvilla. Lopputuloksesta tuli hauska vaikkakin kiiltävä. Aika näyttää jääkö ovi paikalleen vai korvataanko se uudella.

Lastenhuoneremontti opetti sen, että jos oikeasti jotain haluaa, niin sen saa, kun vain tekee. Eikä se aina vaadi edes suuresti rahaa.

Suklaacupcaket

noin 8 kappaletta

100g voita
2 munaa
2dl sokeria
1tl vaniljasokeria1dl kermaa
2tl leivinjauhetta
3 1/2dl vehnäjauhoja
2 rkl tummaa kaakaota
Dumleja
Kinder mini-patukoita

1. Laita uuni kuumenemaan 200-asteeseen. Sulata rasva.
2. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Lisää sula rasva ja kerma munavaahtoon.
3. Yhdistä jauhoseos ja lisää taikinaan. Pilko suklaat ja lisää ne taikinaan.

4. Jaa taikina tukeviin muffinssivuokiin (esimerkiksi amerikanmuffinssivuoat on hyviä korkean reunansa ansiosta). Paista uunissa noin 20 minuuttia. Koristele suklaalla.

Tällä hetkellä remontin alla on tuleva työhuone, jota voisi myös kirjastoksi tai vierashuoneeksikin kutsua. Lastenhuoneremontti opetti sen, että kaikki vie aikaa eikä mikään valmistu hetkessä. Todettakoot tosin, että lastenhuoneen uudistus ei kestänyt kuukauttakaan mutta totisesti tuntui kaikkine pölyineen ja puruineen huomattavasti pidemmältä ajalta. Nyt on siis se huone plakkarissa mutta vastapäistä huonetta viedään.

Jos lastenhuone onkin varsin värikäs tapaus, niin tämän hetkisessä remonttikohteessa kuin myös muissa tiloissa pitäydytään yksinkertaisemmassa värimaailmassa. Keltainen tuntuu näin keväällä olevan päivän sana ja sitä tullaan tässäkin huoneessa näkemään, tosin vain pieninä piristeinä mustavalkoisessa. Huomenna pääsee taas hiomisen makuun, toivottavasti ensi viikon aikana myös maalitelan varteen. On se kumman raastavan rasittavan kiristävää mutta silti niin miellyttävää tämä jatkuva muutos!

Kirpputori antoi poronsarvet. Ulkonäkö ei tällä hetkellä ole varsinaisesti mikään ilo silmälle mutta pienellä muokkauksella nämäkin kiemuraiset pääsevät hyötykäyttöön aitiopaikalle työhuoneeseen.

Sunnuntaikahvin seuralaiseksi teimme tänään melekosen pikasen ja helpon brownien, jonka ohje löytyi tästä blogista. Tuo kaakkuhan ei varsinaisesti ole mikään silmänilo, kuten jokainen tuota löysää piirakkaa tehnyt on saattanut huomata, mutta sitäkin maukkaampi.

Tässä ohje suoraan kopioituna tuosta yllä mainitusta blogista. Itse käytin puolukoiden tilalta pakastemustikoita ja hyvin kävivät käsi käteen. Myös tumma kaakao vaihtui pakottavista syistä vaaleaan mutta hyvin sekin hävitti makeantuskan.

Maailman helpoimmat browniet (16 palaa)

75 g leivontamargariinia
1  1/3 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
2 kananmunaa
2  1/2 dl sokeria
1  1/2 dl vehnäjauhoa
noin 3 dl pähkinöitä ja/tai marjoja

1. Sekoita sulatettu ja hieman jäähtynyt leivontamargariini ja kaakaojauhe. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti. Sekoita joukkoon kaakao-voiseos.

2. Lisää jauhot ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääntele sekaan ruohitut pähkinät ja/tai jäiset marjat.

3. Kaavi taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (20 x 30 cm) ja tasoita pinta. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia kunnes pinta on rapea ja keskikohta vielä pehmeä.

4. Anna brownien jäähtyä ja jähmettyä. Leikkaa pieniksi paloiksi ja tarjoile.

Yllä palapeli keittiösuunnitelmista. Itse keittiö on pitkään vatvottu ja nyt tilauksessa, huhtikuun aikana sen pitäisi saapua ja valloittaa valkoisuudellaan. Tämän hetkinen keittiö on ihan käypä mutta ei varsin viehko. Käyttömukavuuskin välillä tökkii. Ihan hyvä kyökki näin väliaikaisena kuitenkin.

Kovana kirpparirottana olen hankkinut muihin remontin alla oleviin tai olleisiin huoneisiin lähes kaiken käytettynä tai sitten olemme muokanneet huoneessa jo aiemmin ollutta uuteen uskoon. Keittö tuleekin mitä ilmeisimmin olemaan talon eniten varantoja nujertava tila, mikä on sinänsä luonnollista. Harvemmin kun kukaan tarjoaa uutta köökkiä ihan ilmaiseksi.

Yllä oleva palapeli on osittain tarpeellista ja osittain silkkaa materian himoa. Osan niistä aion vielä joskus omistaa, osalle löydän korvaajan kirpputorilta.

Nuo tarpeistot löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Uutta keittiötä odottaa naapurimaan tuliainen. Valkoiset kaapistot saavat rinnalleen pirteän väriläiskän maton muodossa.

Kulmassa kummulla sijaitsee talo, joka on pinta-alaltaan varsin laaja. Sitä suurella hartaudella ja armastuksella remontoi ja sisustaa tätä tekstiä näpyttävä henkilö perhekuntineen. Materia liikkuu tuon henkilön päässä vuodenajasta ja viikonpäivästä riippuen milloin mitäkin vauhtia mutta ihan varmaa on se, että se liikkuu.

Olkoot tämä blogi remonttiblogi, kaikessa materialistisuudessaan.