Ois vähän jutskaa.
Ei liene kerta ensimmäinen, joskaan ei myöskään viimeinen, kun tästä aiheesta haastan. Nimittäin siitä, että meikämarjatta on varsin huono pitämään järjestystä yllä, siitä nyt ei vaan kertakaikkiaan pääse mihinkään. Sivistyssanakirja antoi epäjärjestykselle sen verran pahan kuuloisia synonyymejä, että ne on parempi unohtaa samantien, jos meinaa jonkinlaisen itsekunnioituksen itseään kohtaan säilyttää.
Kerran jos toisen on tässä talossa otettu yhteen tästä mainitusta asiasta. Että kun kankaan riekaleet saattavat ihan hyvin jäädä lattialle roskakorin viereen vaikkapa kahdeksi päiväksi, vaikka ne voisi ihan samalla vaivalla heittää roskakoriin samantien. Tai että kengät valtaa koko eteisen, vaikka ne voisi ihan hyvin asetella heti sisälle astuttua siistiin riviin ja kotiin olisi mukavampi tulla. Kauheasti on vuosien aikana tsempattu mutta voi kertakaikkisesti että se voikin olla vaikeaa.
Epäjärjestys on mutta onneksi harvemmin sentään ihan suoranainen kaaos. Tiskikone pyörii joka päivä, kuin myös eräs lattioita imevä vempele. Onko niin, että toiset kansalaiset on kertakaikkiaan vain luotu siivottomimmiksi kuin toiset? Ja miksi se pyykkivuori ei ikinä pienene, vaikka kuinka viikkaisi?
24 kommenttia:
Lohduttavaa luettavaa. Meillä eletään inspiraatioiden vallassa ilman päivittäisiä rutiineita. Vaikka on niitä yritetty rakentaa, mutta raskasta on!
Mä niin jaan tuon tuskan... Kai se on jonkusortin perimä mikä määrää onko puunaushullu vai suurpiirteinen. Osan voinee opetella (täälläkin siis yritetään opetella) mutta ei musta ikinä tiu samanlaista siivooja-automaattia ku ystävästäni jonka luona kaikki on aina tiptop..
No mut kuvien kautta on ainakin aina hirveän kaunista, siistiä ja pirteää:). Puhtaiden pyykkien viikkaus on hirveintä mitä tiedän. Helpottais jos olis kaapissa enemmän tilaa niille puhtaille tai sit vaikka se kodinhoitaja.
Iloista ja kaunista teillä on ainakin! Jokaisessa normaalissa lapsiperheessä on päivittäin myös sotkuista, ei ressata.
Kaisa: Täällä on kyllä rutiinit aika samat päivästä toiseen mutta jostain kumman syystä järjestyksenpito ei ole samaa päivästä toiseen? Tai siis toisaalta on, epäjärjestelmällistä. :D
Iitunen: Valitettavasti joudun lyttäämään tuon perimäajatuksen, sillä sisareni mun on järjestelmällisin ihminen ketä tunnen. Jossain kohti livahti kyllä muutama järjestyshippunen nuoremmalle sisarelle tästäkin osoitteesta. :)
Katja: Katsos, otan kuvia, kun on järjestetty. Sitäpaitsi pöly ei näy kuvissa. (Paitsi esim mustassa string-hyllyssä kukkapurkin vieressä voit nähdä varsin paksun pölykerroksen.) :D Voisin ottaa kodinhoitajan tekemään kaiken pyykkäykseen liittyvän.
Johanna: Ajattelen kans, että iloista pitää olla, vaikka oliskin sotkuista. Tämän postauksen pointti olikin se, että kun kahdella perheen aikuisella on erilaiset näkemykset siisteydestä, niin tulee sanomista. Kun oikein mielelläni en ressaisi asiasta mutta toinen ajattelee eri tavalla. :)
The storage for the wood is great! ♥ Annie
Minä oon tuuminut tuon homman niin, että jos kotona on nättejä ja omaa silmää miellyttäviä asioita jotka sitten ovat sotkussa, niin ei se yleissotku ole niin rumaa kuin jos ne asiat olisivat rumia.
Ja kertakaikkiaan vaikka joskus edes yrittäisi vähän aikaa laittaa aina tavaroita järjestykseen niin jotku pikkuihmiset levittää ne hetkessä takaisin. Joten paras lienee luovuttaa samantien.
Kuinka lohdullista, varsinkin kun blogisi antaa ymmärtää vallan muuta. Työkaverini seinällä oli joskus juliste jossa luki: työpöydän siisteys kertoo käyttäjänsä aivotoiminnasta. Sovellan tätä lausetta myös kotiini. Hallittu kaaos kuvastakoon elettyä elämää, riemua ja tekemistä :)
Meillä sais mieluusti olla kodinhoitaja, puhtaat pyykit vaan riutastaan märkien tieltä tasolle ja siitä suoraan päälle. ei täällä talossa kauheesti ehdi siivoilla... au pairko? ;)
Hei, käyppä meillä:) http://pienipalatallessa.blogspot.fi/2012/12/viikon-takainen-totuus.html
Annie: I love it too! :)
Pau: Niinpä, ja eihän omassa kodissa voi muuta ollakaan kun nättiä, kun onhan se oma koti? Itse kullakin oman näköisensä. :)
Anna: No levittää, sehän on niitten työtä! Ja hyvä niin onki. :)
Mimmu: Hmm, pitäsköhän valottaa tuota lausetta erä(i/ä)lle henkilölle. ;) Blogissa kuvat on nättejä, koska mitään ryönää kiinnosta kuvata tai kenenkään katella mutta jos tekstit jaksaa lukea, niin niistä ei liene jäänyt epäselväksi, että ei tässäkään talossa kovin suuria järjestýksen pitelijöitä olla. :)
Retromoderni: Samma här på svenska. Otetaanko joku yhteinen pyykinpesijä-au pair, joka vois samalla opettaa jälkikasvulle esim miten pyykätään ruotsiksi?
Joola: Täts laif eikä ole elämää ilman sotkua. Ainoa juttu mikä tässä asiassa risoo on se, että miksi siitä pitää kinastella? Eikö vois vaan elää silleen rennon luovasti ja olla kumpiki ihan tyytyväisiä siihen? Vastaus on se, että olemme erilaisia kaikki ja kummankin on mentävä toista vastaan. Niin se on, että vielä seitsemän vuoden jälkeenkin ollaan napit vastakkain samoista asioista, kuin aina ennenkin. ;)
Kaapos on täälläkin AINA. Mutta miten ihania kuvia TAAS ja tuo sohva näyttää niin kutsuvalta.. ! :)
Häh, onkos tuo turkoosi/minttu tyynyliina tehty tuoreesta Majapuusta?
Ehtoisa emäntä: Uskoisin niin. Tilasin sen täältä --> htt://majapuu.valmiskauppa.fi/trikoo-tapettiprintti-turkoosiminttuvalkoinen-p-1356.html
Puhut mun suulla. Mutta yks vinkki on oikeesti mikä on meillä toiminu ainakin hetkellisesti. Viikko siivous. Ollaan toteutettu se nyt järjestelmällisesti neljänä lauantaina ja se takaa sen, ettei paikat pääse viikossa menemään niin järjettömään kaaokseen ettei niitä sais lauantaisin parissa tunnissa yhteisvoimin puhtaaksi. Saa nähä kuinka kauan tää into kestää, mutta koska meillä ei oo koskaan ennen ollu mitään viikkosiivous päivää, niin tää tuntuu olleen hyvä ratkaisu. Ja todellakin se on ihmisluonteesta kiinni. Toiset vaan on suurpiirteisempia kuin toiset. Eikä se suurpiirteisyys oo musta yhtään huono juttu! :)
Eilen mietin samoja asioita, tuhotessa tiski ja pyykkikasoja. UkkoKultaa meillä ei sotkuset haittaile lain, paitsi jos kulkureitille osuu.. :D Tänään sais kurkkia nuita kaappeja, että mistä ois helpoin alottaa siivous..
Voih! ulospäin kuva on kyllä aivan erilainen ja olen ihaillut kuviasi ja huokaillut, miten näyttääkin aina niin kodikkaalta ja ihanalta. Niin että ei se kaaos niin kauheeta voi olla :). Itse olen huomannut, että eihän sotku olekaan niin hirveetä kun sen saa parilla käden otteella aisoihin, sellasta valesotkua vaan ;). Varmaan sullakin. Kaikilla. Elämää se vain on.
Mä taas NIIIN tiedän mistä puhut. Meillä ihan pikkasen niinku sama homma. Ite suurpiirteinen ja armas mies, öö...aika hermnostuvaa sorttia tuon siisteyden kanssa..:(
No mut hei, noista tyynyistä tuli kivat!
Pikapika kommentti, ja ihka eka blogikommentointi - ever. Ei ole ennättänyt, vaikka lähes joka päivä käynkin blogiasi kurkkaamassa. Juurikin samaa asiaa (kuin mitä tuossa kirjoitit) mietin taas imuroidessa, että täytyy kyllä tätäkin "ääneen" vielä joskus pohtia. Miksi tavaroiden laittaminen paikoilleen ei tahdo kaikilta luonnistua. Siihen tulokseen olen tullut asiaa jonku kerran pyöriteltyäni ja tietoa aihesta kaiveltuani, että on pitkälti luonnekysymys. Tästä voisi jauhaa vaikka kuinka että millä tavalla luonne.. ja mihin kaikkeen voi vaikuttaa ja mihin ei ja mitä on tehtävissä, mutta toisella kertaa. Lisäsin blogisi omalle listalle. Tää sun blogi on ihan suosikki! Tervetuloa vastavierailulle. Ei ole ihan esittelykunnossa mun kotikolo VIELÄ!), mutta kyllä se tästä kunhan sopiva sauma löytyy. seeprankoti.blogspot.fi
Lilla: Viikkosiivous ei onnistu meillä, on testattu. Sen muistaa just kerran ja seuraavalla viikolla siivoaakin vahingossa vääränä päivänä niin menee heti pasmat sekasin. Mikään säännöllinen ei siis toimi lain tässä(kään) asiassa. Kyllä meikku aattelee kans, että suurpiirteisyys on onneksi monessa asiassa myös hyve eikä aina vaan hidaste! :)
Purnukka: Tää ei paljon kaappeja siivoile, se on tuo toinen osapuoli joka niitä järjestää ku meikä sekottaa. ;)
Henna: Niin minäki ajattelen. Hygieniasta huolehtiminen on eri asia, siitä ei tosiaan löysäillä. Se on oikeastaan just se epäjärjestys ja tavaran vaeltelu, joka tuottaa haastetta. Ja senhän saa kuriin nimenomaan juuri niillä kahdella kädellä ja lyhyessä tai pitkässä ajassa, mutta saa kuitenkin. Kiitos viestistä! :)
Enni: Tyynyistä tuli kivat kyllä, Vuoden Kopioija iski jälleen. ;)
Seepra: Kiitos paljon viestistä! :) Kävin vierailulla ja käyn vastakin! Kyllä oon myös hyvin pitkälti sitä mieltä, että on hövelimpiä ja tarkempia luonteita olemassa. Siis tässä asiassa. Sitten on asioita, joissa ei tosiaan löysäillä vaikka tavaran paikoillaanpito ja muutenkin kodinhengettärenä hengailu ei olisikaan sitä ominta alaa. Ihminen voi kehittyä asiassa kuin asiassa, mutta kaikkea ei pysty muuttamaan ilman, että alkaa vastustaa omaa olemustaan. Eikä tarvikaan. Koitetaan nyt vaan jatkaa samaan malliin ja jos ei oo tavara paikallaan, niin ollaan sitten ees ilosia siitäkin eestä! :)
Great blog - I added it to my blogroll! http://www.femkeido.blogspot.nl/
Mulla ainaki käy niin useimmiten, että ku tuun esim pihalta lasten kaa ni kaikilla on hirvee nälkä ja vaikka omat ja parin lapsen kamppeet sais paikalleen ni vauvan kamppeet löytyy seuraavana aamuna just siitä missä vauvan riisuit, päivän postit portaalta, avaimet keittiön pöydältä, rattaat (jotka mahtuis tosi pieneen läjään) aukinaisina kuistilta vieden kaiken tilan jne. Ja entä sitte ku alan ite väkertää jotain, joka jää taatusti kesken? Niitä keskeneräsiä tavaramyttyjä on sullottuna mitä typerimpiin paikkoihin "pois silmistä" ja sitte ihmetellään miten kirjahylly on niin ruokottomassa kunnossa..hehe. Eli mukavaa että joku muuki on vähän suurpiirteinen ja priorisoi muun ku siisteyden etusijalle.
Tuttua, liiankin!
Mutta se sotku on ehkä hieman hauskemman näköistä värikkäänä :)
Ihana tyynyjen sekamelska teidän sohvalla!:)
Lähetä kommentti