Väsyneen päivän remonttipiristys.

Eilinen aamupäivä meni ihan makoiluksi. Joskus tekisi mieli vain kääntää kylkeä tunnista toiseen, mietiskellä syntyjä syviä tai sitten ei mitään. Vaakatasossa. Laskea lampaita tai lukea kirjaa, tehdä ei yhtään mitään koko päivän. Eilen meinasi olla juuri sellainen päivä. 

Välillä pitää makoilla vaan, tai ainakin olla vaan löysänä, mutta eilen oli sellainen olo, että tähän nyt jos jää makoilemaan ei saa kuin vielä isomman pääkivun, kiukkuisia lapsia ja yhden tummahkon helmen mukaan elämän päivien ketjuun. (Melkoisen ponnekkaan runollisesti sanottu muuten, marjatta suorastaan itsekin herkistyi.)

Huono aamu muuttui hyväksi päiväksi, illaksi ja melkein yöksikin. Kaupasta haettiin maalia, nimeltään Omenankukka. Pakkeloitiin, hiottiin, teipattiin ja maalattiin keittiön ja olohuoneen seinät uuteen kuosiin. Taulut, hyllyt, sarvet ja muut sisustustarpeet vaihtoivat luovasti paikkojaan, sohva sai siinä sivussa pesukoneessa uuden värin. Illalla ukkeli pakersi vielä alakertaan vessan paikoilleen. Joskus on hyvä vain ottaa ja toimia.

Enää tarttee kysyä, että kuka siivoaa jäljet? Kuulen kyllä.