Terveisiä menneeltä vuosikymmeneltä.
Sivuponnari ja supervärikäs takki, siinä suorin reitti meikätytsyn lapsuusmuistoihin. Kirpparikankaasta syntyi rento ohutvuorinen takki tyttärelle ja täytyy tunnustaa, että maamo on takista ehkä jopa hilppasen kateellinen.
Ihminen on siitä kätevä otus, että jos se kerran jonkin asian oppii, niin sitä ei kovin herkästi unohda. Pari vuotta sitten tämä marjatta opetteli ompelemaan takkeja itkun ja hammasten kiristelyn kautta. Ensimmäinen versio vietti yhden yön pihalla kaatosateessakin, kun aloitteleva ompelija vuodatti katkeria kyyneliä osaamattomuudestaan oven toisella puolella.
Siksi eilen vähän jännitti, että vieläkö muistuu ilman ohjetta mieleen, että mitenkä takki koottiinkaan. Oli siis varsin herkistävää huomata, että tuosta noin vaan jostain muistin syövereistä nousi päähän työvaihe toisensa perään ja kädet työskentelivät vähän kuin itsestään. Kannatti oppia!
20 kommenttia:
Eikä! Minäkin haluan tuollaisen! Hieno!
Ei vitsi! Juuri tuon näköisinä sitä hypättiin narua joskus 1986. Aivan huikean hieno rotsi pikkunaisella.
Mulla on kans ollu takkikankaat leikeltynä jo pari viikkoa, mutten oo saanu ommeltua. Hieno takki sulta syntyi.
Huikeen hieno takki! Just silleen sopivasti retro ;) Ja tosiaan kelpais vaikka itsellekin!
Ehkä pitäis alkaa tutustumaan tuohon nurkassa nököttävään Berninaan vähän paremmin. Sun tarina ainakin antaa uskoa siihen, että ehkäpä sieltä joskus ne taidot löytyis!
Aivan ihana! Mäkin oon kade, itselle voisin tuommoisen tehdä, vaan ei kyllä aivo käänny niihin tekovaiheisiin ilman ohjetta :D
Täällä toinen kateellinen! Aivan ihana tuo kangas <3
Wau!
Apua miten hieno!! Vauh!
Jäiks sulta kangasta, mää saattaisin haluta ostaa ylimääräset..:)
Ihan superihana takki! Ja ponnari myös ;) <3
Toi on kyllä superhieno!
Ja nyt kun se sulta tosta noin vaan sujuu niin miten ois yks takki meillekin :)? Siinä samassahan se pipon kanssa menee :).
Mahtavat värit takissa ja peukut sivuponnarille!
Kyllä kelpaa katella,hieno takki on!
Jo on pirtsakka takki ja vielä unisexki. Mää täällä hieman kateellisena kattelen tuota teidän lumetonta pihamaata. Täällä oli herätessä taas kerran maa valkoisena ja lisää vaan tulee, grr. Eipä paljon kevättakkia vielä tarvi, mutta ehkäpä inspiroiduin tästä riittävästi, että uskallan kokeilla pojalle takin tekoa. Valmista kun ei meinaa millään löytyä. Oon yhen takin tehny, vuorineen päivineen ja eihän se niin vaikeeta ollukkaan kun vain ohjeita seurasi(vaikken niissä tarkasti pysynytkään, kuten tavallista).
Kiitos tästä tee-ite-muistutuksesta:)
On kyllä hieno takki, tuossa on sitä jotain mihin itsekin on tottunut :)
Upea! Ja aivan mieletön löytö tuo kangas!
Oi oi miten upea takki!! :) huoh, mitenkähän sitä saisi ompeluinnostuksen takaisin?
Ihan superhieno takki!! Huhhuh, kunpa itselläkin riittäisi into ryhtyä opettelemaan.. Tuntuu vaan niin pirskatin hankalalta ajatukselta! Eipä mulla kyllä ompelukonettakaan ole, mutta muutamalta kaverilta löytyisi.
Mullahi ois haaveena tehä ihan ite takki laspelle, mutta en uskalla millään alottaa kokeilemaan, pettymys on nii suuri ko se ei kuitenkaan heti ekalla onnistuis. Ossaatko sanua, minkä tyyppisillä kaavoilla ekaa takkias aloit kokoilemaan?
Takki kiittää ja kumartaa <3
Kaikille, jotka taitojansa epäilevät, niin voin laittaa linkkiä ohjeeseen, jolla tämä martta opetteli takkeja tekemään. On meinaan helpot ohjeet ja kun vain muistaa maltin ja ottaa aikaa, niin varmasti onnistuu! :)
Lähetä kommentti