Osaan vaikka mitä.
Eräänä päivänä sain mukavan päiväkahvivieraan, jonka seurassa aika kului sukkelaan ja oleminen tuntui perin luonnolliselta siihen nähden, että tuolloin joimme kahvia kaksin ihan ensimmäistä kertaa ikinä. Toki olimme aiemminkin tavanneet, kerran, mutta tuolloin isossa porukassa ja muutaman lauseen vaihtaen. Joskus sen vain tietää samantien, että tuossa on kansalainen, jonka kanssa uskaltaa olla heti samantien täysin oma itsensä. Häpeilemättä ja liikaa miettimättä. Tuota uutta sielunkumppania tuskin olisin löytänyt ilman blogiani.
En kovinkaan paljon loppujen lopuksi vaivaa mieltäni sillä, mitä tänne kirjoitan. Toki tiettyjä asioita, kuten vaikkapa yhteistöitä, suunnittelen ja mietin, mutta perusjorinaa ja arkea valuu sormista yleensä ihan käskemättä tai suunnittelemattakin. Ja miksi kirjoitan? Miksi kuvaan? Miksi jaan paloja kodistani ja tekemisistäni kaikelle kansalle? Onko narsistista julistaa omia tekemisiään ja rinta rottingilla ottaa vastaan kehuja? Senkö takia blogia kirjoitetaan? Itsetunnon pönkitykseksi?
Vastaan, kyllä. Kirjoitan ja kuvaan, koska tarvitsen sitä. Tarvitsen paikan, jossa saan toteuttaa itseäni. Paikan jossa saan palautetta, kehuja, ideoita, toiveita, jotka kohottavat itsetuntoani. Paikan, johon kerään kaikkea sitä, mitä osaan. Joskus selaan tehtyjä ja tänne talletettuja asioita, kun tuntuu, että en osaa mitään.
Katsokaas, itsetunto on sellainen asia, että harvalla se on terästä. Omat jutut tuntuvat säälittäviltä, noloiltakin. Kaikki muut osaa, mutta minä en. Tai osaan jonkun jutun, mutta tuo toinen osaa kaks.
Kirjoitan tätä blogia, koska minuakin on kiusattu koulussa. Koska itsetuntoni on aina ollut heikko. Koska haluan kehittyä, tulla vahvemmaksi, oppia osaamaan. Koska kuka vain osaa, jos haluaa. Siksi kirjoitan tätä blogia. Että oppisin ja voisin samalla opettaa muita oppimaan. Haasteet on tehty voitettaviksi ja jos oikeasti haluaa osata, niin osaa. Se vie aikaa, hermoja, ehkä yöunetkin. Mutta se on sen arvoista. Tulla vahvaksi mutta pysyä nöyränä, siinä haastetta loppuelämäksi.
Ja mikä parasta. Kirjoitan tätä blogia ja olen saanut jopa uusia ystäviä. Koulukiusattu kiittää.
Ja mikä parasta. Kirjoitan tätä blogia ja olen saanut jopa uusia ystäviä. Koulukiusattu kiittää.
Minä osaan. Sinä osaat!
29 kommenttia:
Osaat ja taidat niin paljon, että moni sitä katselee innolla ja ihaillen (mukaan lukien allekirjoittanut). Kun tapasimme, en ajatellut pätkääkään, että itsetuntosi olisi heikko. Mietin, että olet niin cool ja tunsin itseni ihan höpöhöpö-höpöttäjäksi. Blogisi tuo iloa niin suurelle joukolle!
Tuo teksti voisi olla munkin kynästä. Samoista syistä itsekin kirjoitan. Yleensä käsittelen blogissani vain niitä elämän hyviä ja kauniita asioita. Ne toimii muistutuksena huonoina hetkinä siitä, että ehkä suurinosa asioista elämässä onkin ihan hyvin.
Voi Rilla miten hienosti kirjoitat. Sä osaat vaik mitä!!
Voi sinä ihana! <3
Vitsit me ollaan hyviä just tälläisinä, osataan jo ja opitaan lisää! Ja juodaan taas pian kaffea! ;)
Halauksin Piia
Sä todellakin osaat! Ihana <3
Niin osaat ja voi pojat että osaatkin! Blogisi on ihana ja niin taidat olla sinäkin. Seuraan päivityksiäsi aktiivisesti mutten ole kovin ahkera kommentoimaan. Mutta tiedä, että tykkään niistä jokaisesta!
Olipa hyvä ja rehellinen kirjoitus. Kuvaan ja kirjoitan osin samoista syistä. Ja se on hyvä syy se.
Mukavaa loppuviikkoa!
Huippu kirjoitus Rilla. Tunnistan tuon pienen, mutta salakavalan epävarmuuden mörököllin ja löysin tästä paljon tuttuja tuntoja ja mietteitä. "Tai osaan jonkun jutun, mutta tuo toinen osaa kaks." :) Näimpä.
Kiitos. Sen lisäksi että Osaat isolla oolla, olet myös symppis ja rohkea. Arvostan. Jatka valitsemallasi tiellä! :)
Hyvin kirjoitettu. Kiusaaminen jättää syvät arvet, mutta onneksi siitä voi päästä yli. Selvitä. Vahvat ihmiset osaavat ja pärjäävät, kuten sinä.
-Paula
Kiitos tästä! Tämä oli hyvä!
Ihmisten eri motiivit näkyy kyllä teksteissä ja blogien ulkoasuissa. Jotkut tekee selvästi itselleen ja muille, jotkut mainostaa enemmän. Parasta mulle jos siellä on ihminen ruudun toisella puolen.
Mä oon myös blogin kautta tutustunut muutamaan. Yksi on käynyt mun luona Mummokerhossakin neulomassa. Toinen on fb-kavereissa myös, ei vielä livenä tavattu. Enpä olisi blogia aloittaessani arvannut miten sosiaalista hommaa on. Ja miten paljon olen siitä saanut. Rakas harrastus ♥
Ei mene lahjasi tosiaan blogitouhussa hukkaan! On ilo lukea värikästä tekstiäsi ja katsella hienoja kuvia sekä ihailla ideoitasi. Mahtavaa, jos blogin kirjoittaminen toimii myös vahvistavana!
Täältä sitten niitä kehuja lisää, kyllä siellä osataan ja hyvin osataankin! Joka päivä käyn täällä kauniita kuviasi ihastelemassa. Kiitos niistä.
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi! Blogien seuraaminen on vapaaehtoista ja jokainen päättää itse, millä tavalla ja minkä verran itseään antaa toisten luettavaksi! Jatka! Ja jatketaan! Iloista vuotta, rohkeutta ja hyvää mieltä sinulle!!
Kuule vähän samat on tunteet olleet omaa blogia perustettaessa! :) Ihana blogi sulla, liitynpäs mukaan katsomaan ihania sisustusjuttujasi ja luovia ideoitasi :)
Kaunis ja rohkea ♥♥♥
Voi Rilla sinäkin osaat! Kadehdin sitä sinussa, että vaikka tekeleesi ei ole täydellinen, teet ja kokeilet kaikenlaista rohkeasti! Minusta kaikkein parhaimpia ovat kierrätysjutut joita teet, kuinka yksinkertaisesta tulee kaunista. Olet suuri inspiraatio minulle ja blogisi on yksi lemppareistani :)!
Sitä vaan, että sinä oot kyllä <3
Oli sitten minkä ikäinen hyvänsä, mikään ei voita tunnetta kun löytää uuden sielunystävän:)
Ps: Lohduttavaa kuulla, että noinkin taitavat ja kekseliäät ihmiset kuin sinä, potevat välillä huonoa itsetuntoa:)
Voi miten ihanasti kirjotettu! Tuttuja tunteita. Sun blogi on jotenkin ihana kokonaisuus, kaunis ja aito. Varmasti myös kirjottaja sen takana! Kiitos tästä!
Voi miten ihanasti kirjotettu! Tuttuja tunteita. Sun blogi on jotenkin ihana kokonaisuus, kaunis ja aito. Varmasti myös kirjottaja sen takana! Kiitos tästä!
Olen innokas blogisi lukija jo pitkältä ajalta (vaikka en olekaan ikinä mitään kommentoinut). Ihailen sisustustasi, ideoitasi ja tapaasi kirjoittaa elämästä. Blogisi kautta olen saanut innostuksen mm. neulomiseen, ja sainkin juuri valmiiksi lapselleni villatakin, jonka ohjeen olen blogistasi löytänyt.
Kiitos, että jaat palasia kodistasi ja elämästäsi!
Marjatta Rules!!!!
Kiitos kun kirjoitat! Mun täytyy pyytää miestäni katsomaan vähän väliä tätä sun blogia kun olet taas keksinyt jotakin mullistavan ihanaa minkä minäkin haluaisin toteuttaa mutten osaa. Olet todella taitava ja on todella harvinaista millainen esteettinen silmä sinulla on. Huippu!!!
Rehellistä, aitoa ja virkistävää! Taidoistasi kertoo sekin, että osaat avata aran ja henkilökohtaisen asian jotenkin niin kauniisti! Yhdyn moneen ajatukseesi Rilla! Sinä osaat, totta tosiaan<3
Hyvin kirjoitettu! Samoista syistä itsekin olen blogin kirjoittamista aloitellut :). Osaat kyllä kauheasti, osaisinpa itsekin!
.. Osaat kirjoittaa niin elävästi ja aidosti. Blogisi on aarre sinulle, mutta varmasti se on sitä monelle lukijallekin. Kiitos Rilla! Haleja ystävältä!
<3 Vastaisin mielelläni kaikille erikseen, mutta en uskalla luvata, että pystyisin lukemaan nuo kaikki kauniit sanat vielä toiseen kertaan ilman vedenpaisumusta.
Joten sanon vain Kiitos, ja tarkoitan sitä. Jokaista kirjainta.
Miten tämän nyt sanoisi...
Kiitos siitä, että teksteihisi voi samaistua ja jotenkin tuntuu, että sinut tuntisi, vaikkei se tietenkään pidä paikkaansa. Kiitos siitä, että kuvasi piristävät päiviä ja tuovat hymyn huulille. Kiitos siitä, että kerrot todellisista asioista, etkä vain "uudesta matosta".Kiitos siitä, että kerrot asioista joiden jälkeen tulee sellainen "ehkä mäkin uskallan ja osaan".
Olen miettinyt blogin aloittamista, mutta ajatellut, ettei ketään kiinnosta. Ehkä osaisinkin :).
Lähetä kommentti