Lastenhuoneen remonttia, osa 4/4.

Eräs toverini ideoi, että neuloo vauvansa sänkyyn päiväpeiton matonkuteesta. Neulontajäljestä tuli niin hauskan näköistä, että siitäkö marjattakin sitten innostui ja päätti myös kätevästi neuloa nuorimmaisensa sänkyyn päiväpeiton. Ideahan oli ihan loistelias, sillä tuolta kaverilta on puuttunut päiväpeitto jo pidemmän aikaa, joten tarvekin oli. Kamalasti teki mieli neuloa persikkaa mustavalkoista huonetta piristämään, mutta kukkaroa vilkaisemalla oli helppo päätyä kolme kertaa halvempaan valkoiseen kuteeseen.

Unohtui kuitenkin sellainen pieni tosiasia, että tämän talon vauva nukkuu aikuistenkokoisessa sängyssä. Ensin hankittiin hyväuskoisesti kudetta pari kiloa, josta saatiinkin päiväpeitto - vauvankokoiseen sänkyyn. Seuraavalla kerralla oli nöyrryttävä hankkimaan materiaalia neljä kiloa lisää ja niistä saatiinkin parin käsivoimia ja hikoilua vaatineen illan aikana aikaiseksi ihan oikea päiväpeitto.

Se on aika hyvä, koska se venyy vähän joka suuntaan. Se on myös siitä hyvä, että sitä voi käyttää myös mattona, jos siltä tuntuu. Parasta siinä on kuitenkin se, että se painaa kuusi kiloa, joten sitä ei ihan tuosta vaan revitäkään lattialle lojumaan leikin tiimellyksessä. Sanotaanko nyt rakkojen parannuttua näin, että kannatti kärsiä.