Se on ihmeellistä.
Kaikki tuo vihreys ja vehreys ja lehdet ja värikkäät kukelmat, jotka tuosta noin vaan putkahtivat taas esiin melkein kuin huomaamatta. Sitä ei voi lakata ihmettelemästä.
Tässä talossa asuu nykyään ihmisten lisäksi myös pupuja, kuten tiedätte. Tai oikeammin tässä talossa asuu vain ihmisiä ja toisessa talossa asuu vain pupuja, sillä niillä tytöillä on ihan oma huushollinsa tuossa pihan puolella. Vaan kovin siisteiksi tytsyiksi ei noita kahta talttahammasta voi kutsua! Sotkevat minkä ehtivät ja eräs, joka kyseiset jänöt kotiin vaivihkaa haki, on saanut jo nyt kyllikseen jatkuvasta sotkusta terassilla. Pitkäkorvat tarvitsivat siis uuden kodin pihan perälle, eihän se ole kuin tehdä!
Meikämartan rakennustaidot (ja varsinkin hermot) pistettiin todellakin koetukselle, kun tuntikausien värkkääminen huipentui ensin häkin kehikon vaaleanpunaiseksi maalaamiseen ja päättyi lopulta kiukun puna poskilla häkin talo-osion pihan perälle viskaamiseen. Lopulta kehikko verkkoineen saateltiin vastoinkäymisistä huolimatta kuitenkin paikalleen ja kanit muuttivat uuteen kotiinsa pihan perälle. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Tai niin ihminen luulee, mutta kanista ei koskaan tiedä. Muutamassa minuutissa ensimmäinen jänö kaivoi pakoreittiä minkä ehti ja toinen sen kuin kiipesi verkkoaitaa pitkin ylös ja loikkasi kehikon reunalle fiilistelemään, kuin pilkatakseen häkkyrää ja sen tekijää. Viimeviikkoinen yön yli kestänyt karkumatka ei tule enää toistumaan, joten jänöt muuttivat takaisin vanhaan majaansa rellestämään.
Jotenkin nöyrä on olo, kun kani pitää pilkkanaan.
10 kommenttia:
Vilkkaat pupuset teillä! Meillä oli aikoinaan ulkohäkki vuorattu jollain kanaverkolla ympäriinsä. Siirrettiin aina paikkaa kun ruoho oli syöty. Yöllä oli peittoa ja muovia suojaamassa häkin päällä.
Nalle: Just semmosella kanaverkolla vuorasin sen häkkyrän, joka olikin yllättäen matala, koska toinen noista kavereista on kova kiipeämään. Huisi tyyppi!
Huuh, kuulostaa tutulta. Tämänkin tädin vasara on keskellä kämmentä, joten pienet pupuset saavat toistaiseksi olla tehtaantädin valmistamassa häkissä. Ja ne muuten todella kaivaa..
Poikapupu haistoi uuden pupuneitosen matkojen päästä ja ahkeroi itsensä yön aikana häkistä ulos etsimään emäntäänsä. :)
Jenni
Ihana puhalluskukkatyttö ja elämäniloinen päivitys jälleen kerran!
Ihan jo petolintujenkin takia kannattaa olla ympäriinsä vuorattu häkki, siis myös verkkokatto. Mutta mitäpä häkillä, jos puput pääsivät jo takaisin vanhaan kotiinsa. ;D *vähän hihittelin kyllä tuolle sun rakentamiselle, kuulosti niin mun*
Meillä oli myös lapsena kaneja ja niillä kesällä kanaverkkohäkki. Sieltä ne pienet kaninpoikaset kiipesi tuosta vaan verkkoa pitkin ylös ja hyppäsi alas. Haaville oli käyttöä kun ravattiin niiden karkulaisten perässä.. :)
Kyllä siellä aidan toisella puolen totisesti vihertää! :D En kestä sitä kania kiipeilemässä verkon yli! Sirkuksestako ne oliki tullu?
Jenni: Kyllä ne ahkeria on, jos vaan vähänkään saumaa löytyy. :D
Annukka: Kiitos!
Tiina: Kyllä ne tulee vielä uuteen häkkiinsä pääsemään. Siis heti sitten, kun tämä korvista puskeva savu saadaan loppumaan. ;)
Elli: Ounou, on ne vaan vikkeliä, se on tullut todistettua! :)
Tuuli: Emmää tajuu, sieltä varmaan. Aluksi feikkas niin kilttiä että huh. :D
Very sweet pictures
Stine:)
stine: Thank you! :)
Lähetä kommentti