Ohan se pimiää.

Siitä ei pääse mihinkään. Sen ei kuitenkaan väliä, kun aurinko asuu pään sisällä. Sisällä ja ulkona saa polttaa kynttilöitä ihan luvan kanssa, väkertää joululahjoja ja virittää ikkunaan valoksi tähden.

Kuvat yllä isänpäiväsaunasta navetalta. Pukeutumistila kaipaa mäntyisiin pintoihinsa todella ankaran pesun ja sen jälkeen kenties kevyehkön maalikäsittelyn. Oleskelutilan seinät kaipailevat kalkkimaalia ja saunaakin voisi rassata. Mutta toisaalta, mitäpä suotta. Kynttilät loistavat ihan yhtä nätisti ja makkara paistuu kiukaalla varsin hyvin ilman pintojen uusimistakin. Tärkeintä on tunnelma.

Kuvat: Rilla Tervonen/Kotipalapeli

Tule joulu kultainen.

Eletään marraskuuta ja jouluun on reilu kuukausi. On oikein oivallinen aika virittää ajatuksia kohti tulevaa joulua.

Pääsin ilokseni yhdessä Iittalan kanssa rakentamaan joulua, eikä ylettömälle joulufanille oikeastaan miellyttävämpää tehtävää olisikaan voinut antaa! Mukana projektissa ovat myös taitavat Minna ja Susanna, joiden blogeista pääsee tutustamaan heidän jouluihinsa. Iittalan joulua nähdään tässä ja noissa jo aiemmin mainituissa blogeissa joka viikko aina jouluun asti.

Vielä eletään marraskuuta mutta jouluintoilija on toki leiponut ensimmäiset piparit jo lokakuun puolella. On pikkuhiljaa aika kaivaa kaapeista ja laatikoista esille jouluisia asioita. Nappula-kynttilänjalat ja Sarjaton-astiat sopivat kauniisti yhteen. Marraskuinen joulumieli syntyy ihanilla astioilla, tuoksuvalla kukkakimpulla, tuoreella leivällä ja hedelmillä. Pehmeät sävyt lämmittävät pimeää talvea.

Pikkuhiljaa on mukavaa viritellä ajatuksia kohti joulua.

------

Christmas is coming home.

It’s November and Christmas is only a month away. There’s no time like the present to tune your brain for and set your mind on Christmas.

As I’m a Christmas over-enthusiast, I was lucky enough to start building Christmas in collaboration with Iittala – a job that could not be better suited for me! Involved in the project are also Minna and Susanna, whose Christmases you can have a look at in their blogs. You can follow Iittala Christmas in this as well as the aforementioned blogs every week until Christmas.

It’s still the days of November rain, but surely this X-mas enthusiast has baked her first ginger bread cookies already in October. Soon it will be time to get those Christmassy things out from the cupboards. Nappula candleholders and Sarjaton tableware is a match made in heaven. To get into the spirit of Christmas in November, you need charming plates and cups, bowls and mugs, the scent of a lovely bouquet, fresh bread and fruits. Gentle tones and soothing colours make the dark winter warmer.

Little by little Christmas melts the brittle.

------

Kuvissa näkyvät Iittalan tuotteet:

Nappula - kynttilänjalka 107mm, messinki

Nappula - kynttilänjalka 183mm, messinki

Nappula - kynttilänjalka 107mm, valkoinen

Sarjaton - Letti-kulho, valkoinen

Sarjaton - Letti-kulho, punasavi

Sarjaton - Letti-muki, punasavi

Sarjaton - Letti-muki, vanha roosa

Sarjaton - Tikki-muki, punainen

Sarjaton - Letti-muki, valkoinen

Postaus tuotettu yhteistyössä Iittalan kanssa

Rakkaudesta.

Tänään on isien päivä. Kaikki me onnekkaat, joilla on maailman paras isä. Kuinka tärkeää olisi useammin pysähtyä kiittämään kaikesta siitä hyvästä, jota lähimmäisiltämme saamme. Sanoa kiitos ja rakastan sinua.

Tänään on isien päivä. Aamulla kakkupohja muuttui liiallisen jauhointoilun seurauksena frisbeeksi, mutta se ei ole tärkeää. Tärkeää on hetket läheisten kanssa. Pihasaunan lämmitys, lasten nahinointiin puuttuminen, halaus, kiuasmakkara lounaaksi, saunan jälkeen isänpäiväkahvit ja suklaapala puhtain käsin. Se on tärkeintä, olla yhdessä.

Tänään kuulimme surullisia uutisia. Kunpa muistaisimme, että elämä on tässä, tänään ja nyt. Meillä on jo kaikki hyvä, muuta ei tarvita. Kunpa muistaisimme elää jokaisen päivän niin kuin se olisi viimeinen. Kiitollisuus ei maksa mitään. Tärkeintä on rakkaus ja avoin sydän. Tärkeintä on kysyä miten olet jaksanut. Hyvä palaa aina takaisin. 

Tämän isänpäivän kynttilät tuokoon valoa ja toivoa heille, jotka sitä tällä hetkellä eniten tarvitsevat. Ollaanhan tukena toisillemme.

Kiitos tästä päivästä. Kiitos.

Epävirallisen virallinen jouluintoilijanne tässä terve!

Tämä loppuvuosi on kummallinen. Tänään lontsin kumppareissa hakemaan eskarilaista koulusta. Vettä tuli taivaalta ihan reippaaseen tahtiin ja mietin, että onpa merkillistä, että on tällainen olo. Nautin sateesta, sitä kun ei ole kuitenkaan tänä syksynä ole riesaksi asti ollut. Sade saa olon, että kesä jatkuu vielä. Kummallisen tästä asiasta tekee se, että tämän marjatan mieli on vielä hitusen kesäfiiliksissä mutta yhtä aikaa tapahtuu hyvin vahvasti erinäisiä tuntemuksia aivojen jouluosiossa. Enpä valita, kaksinkertainen fiilistely tuntuu mukavalta!

Kanelimaan Hanna-Riikka on semmonen vekkuli tätönen, että ihan sama mitä sen kynästä tai pensselistä paperille piirtyy, niin aina se pitää saada omaksi! Ei ole yksi eikä kaksi postia, jotka on meikämartan sähköpostista lähtenyt kohti Kanelimaata. Lähes aina aiheena on ollut "Haluun!" tai "Tilaus!" Tällä kertaa oli ihan pakko saada joulukalenteri ja se on aivan varma, että meikkiksen lisäksi kukaan muu ei saa hipaistakaan tähän kalendaariin. Tää on mu! Hanna-Riikan joulukortit tuo joulumielen tuplana, ne on niin sympaattisen herkkiä. Teippirullasta riittää vaikka talon kaikkien joululahjojen paketoimiseen.

Gummeruskin huomasi jouluintoilijan ja muisti kirppareita rakastavaa näpertäjää Karin Lindroosin ja Kajsa Wikmanin kirjalla Jouluiloa kierrätysmateriaaleista*. Karinin blogi onkin ollut lukulistalla jo pitkään, kuviin ei voi olla rakastumatta. Tästä kirjasta sain innostuksen jo pariinkin eri jouluiseen näpertelyyn, joten palataan niihin päivinä tulevina.

Syksy jo saa, harmaa on maa... ei vaan, tule joulu!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Muistoja menneestä.

Ah, tänään iski into tarkastella kuvia vuosien saatosta, ajalta ennen remonttia ja sen jälkeen. Hyvin monesti ihminen unohtaa kaiken sen mitä on jo saanut aikaan, kun takaraivossa jyskää kaikki tekemistä odottava työ. Sen vuoksi onkin erittäin suotavaa ottaa kuvia matkan varrelta. Silloinkin, kun vanha on vielä paikoillaan, likaista ja pölyistä ja työ on vielä tekemättä. Jälkeenpäin niitä kuvia arvostaa kummasti ja sitä kautta vasta kunnolla hahmottaa tehdyn työn määrän, osaa arvostaa sitä.

Vanhasta saunasta on olemassa vain nuo muutama kuva yllä. Se kun kaikessa karvaisuudessaan ei ollut kovinkaan miellyttävä kuvattava, joten kuvasaldo jäi taannoin varsin pieneksi. Toisaalta, ihan hyvä niin. Tänään kuitenkin ajattelin, että jos joku teistä tovereista on aloittamassa vanhan saunan tai muun tilan purkua ja olo on epäitoivoinen, niin muistakaa tämä:

Eläpä stressaa! Ihan rauhassa vaan. Kaikki valmistuu kyllä aikanaan. 

Aurinko lasissa.

Ja ulkona sataa, myrskyää oikein. Sähköt vilkuttavat siihen malliin, että kohta taidetaan kaivata taas kynttilätoverien hellää lepatusta. Aamulla kuitenkin oli valoa edes pikkasen, jotta sai muutaman otoksenkin räpsäistyä.

Eilen vietimme armaitten sisarusteni kesken pienimuotoisia Halloween-naamiaisia hieman jälkijunassa. Lapsille on mukava järjestää pientä illanviettoa, kun ovat suloset niin pienestä niin onnessaan. Kuten vaikka siitä, että punainen limppari onkin yhtäkkiä noidan verta ja sämpylän yrttivoi peikon räkää. Tänään on kuitenkin kaaos nujerrettu, ainoastaan viirinauha sai jäädä tuomaan juhlan tuntua kolean kelin keskelle.

Tämä marjatta on ihan älyttömän ilonen siitä asiasta, että talosta löytyy vihdoin, pitkällisen etsinnän jälkeen hartaasti huokailtuja laseja! Toisen roska voi tosiaan olla toisen aarre. Nuo lasit ovat meinaan siinä määrin tärkeitä tämän talon maamolle, että niistä juodaan vain luvan kanssa ja silloinkin vain silmämunat kuivina vieressä tarkkailevan marjatan valvovan katseen alla.

Jään odottamaan sähkökatkosta. Hyvää yötä, kauniita unia.

Paristot ja akut kiertoon.

Nyt olisi asiaa kierrätyksestä. Tänään haastetaan kanssatovereita mukaan paristokierrätystalkoisiin. Ajatuksena on, että tuunataan paristoille kiva sisustukseen sopiva säilytyspurkki. Kun käytetyt paristot ja akut ovat koossa yhdessä paikassa, palautuvat ne myös kierrätykseen helpommin viimeistään siinä vaiheessa, kun purkki täyttyy. Useinhan esimerkiksi akut jäävät kansalaisilla kaappien perukoille vanhojen kännyköiden ja kameroiden sisälle, ja paristot puolestaan ovat hajallaan laatikoiden pohjalla tai pahimmassa tapauksessa menevät sekajätteeseen.

Tämä marjatta värkkäsi kolme erilaista sisustukseen sopivaa patterilootaa. 

Iso lasipurkki suhutettiin sisäpuolelta kultasprayllä. Sisäpuolelta maalatessa ei tarvitse niin välittää valumista, sillä ne eivät näy ulospäin, vaan ulkoasusta tulee herttasen tasainen. 

Mustavalkoinen pahvirasia on päällystetty Muija-kankaalla. Kangas liimattiin laatikkoon kiinni melko suurella määrällä jämäkkää liimaa. Kaksipuolinen teippi toimisi myös varmasti tässä askartelussa.

Ikean pyöreä vanerilaatikko maalattiin valkoiseksi. Lopuksi paineltiin pensselin puuttuessa tylpän kynän avustuksella erikokoisia mustia pisteitä rasian kylkeen. 

"Tällä hetkellä paristoja ja akkuja palautuu kierrätykseen 33%, joten vuoden 2016 lakisääteiseen 45% keräystavoitteeseen on vielä matkaa. Paristothan voi palauttaa helposti mihin tahansa niitä myyvään kauppaan tai kioskiin. Asianmukaisella keräyksellä ja käsittelyllä estetään haitallisten aineiden kuten elohopean, lyijyn ja kadmiumin pääsy veteen, ilmaan ja maaperään. Lisäksi kierrätyksen avulla mahdollistetaan raaka-aineiden uusiokäyttö."

Käytettyjä paristoja ja akkuja otetaan vastaan kaikissa niitä myyvissä liikkeissä. Näin ollen käytetyt paristot ja akut voi pudottaa vaikkapa lelukaupan tai tavaratalon paristokierrätyspisteeseen. Jos puna-mustaa keräyslaatikkoa ei ole näkyvillä, voi paristot ja akut palauttaa henkilökunnalle

Pakerra purkki paristoille ja osallistu kilpaan, jossa voit voittaa 100 euron lahjakortin K-rautaan! Purkkia värkätessä on kuitenkin hyvä muistaa muutama vinkki, jotta purkista tulisi paloturvallinen:

·         Paristojen ja akkujen säilyttämisessä metalliastiassa on pieni oikosulkuriski, mutta sekin soveltuu käytettäväksi, jos metalliastian sisällä käyttää muovipussia.

·           Lasi on turvallisuuden kannalta hyvä valinta.

·         Tulipaloriskin välttämiseksi kaikkien litiumparistojen ja -akkujen virtanavat tulee teipata heti, kun ne poistetaan laitteesta tai käytöstä. Litiumakut ja -paristot on helppo tunnistaa Li-alkuisesta merkinnästä. Esim. kännyköissä ja kameroissa käytetään Li-akkuja.  

Postaus tuotettu yhteistyössä Recserin kanssa

Harmaa Ronde-valaisin

Musta AJ Bankers-rannekello

Deniminsininen Vincent-torkkupeitto

Geometrinen Twis a Twill-villaviltti

Kuparinen Lup square-kynttilänjalka

Monikäyttöinen Block-pöytä

Messinkiset Knobs-seinäkoukut

Termoskannu Stelton

Nahkaiset Converse-tennarit

Camo Converse-tennarit

Harmaa Polka-villaviltti

Kuparinen House Doctorin peili

Mustapippuri-kurjenpolvi vartalovoide

Kuparinen valaisin

Sementtinen Tube-maljakko

Metallinen Factory-säilytyskori

Iskälle.

Viikonloppuna tavattiin vanhjoja ja uudempia ystäviä Gloria Blog Awardseissa ja taputettiin kämmenet hellinä heille, jotka tänä vuonna voiton kotiin veivät. Lukijoiden suosikkisisustusblogiksi äänestettiin tänä vuonna herttaisen Suvin Valkoinen Harmaja-blogi ja voitto meni juuri sinne minne se kuuluukin! Onnea Suvi!

Seuraava juhla kolkutteleekin mukavasti jo nurkan takana, kun 10.11 juhlitaan isiä ja pappoja. Mattimyöhäinen ei ole suonut montaakaan ajatusta päivää kohtaan, enkä välttämättä ole ainoa. Suvin blogista nappasin idean etsiä omia suosikkejani iskän pakettiin käärittäväksi. Saattaa olla, että mamma itsekin ottaisi jonkun näistä ihan mielellään, joten ihan hivenen saattaakin osittain olla oma lehmä ojassa. Mutta löytyypä paketista sitten mitä tahansa, niin iloinenhan se isukki on joka tapauksessa.

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Kynttilät on kavereita.

Kuten tässä viime aikoina on joku saattanut huomatakin, niin tämä marjatta totta tosiaan armastaa kynttilöitä ja kaikkea niihin liittyvää oheistuotetta. Mikäpä silloin sen parempaa, kuin sisko, joka tietää tuon aiemmin mainitun henkilön fanituksen ja tuo tuliaisena aivan herttasen ja ajattoman betonipallukan, johon voi laittaa joko hujoppikynttilän taikka tuikun kulloisenkin mielialan mukaan.

Oivallinen paikka kynttiläkippoja metsästävälle kansalaiselle on tietenkin kirpputori ja kierrätyskeskus. Keväällä löytyi kaksi marmorista kaunokaista ja tovi sitten kierrätyskeskuksesta niille mukavasti jälkeläiset. Siinäpä myös kupposet, jotka kotiutuvat mainiosti yhteen ja toiseenkin ympäristöön. 

Ikiaikainen rakkaussuhde Iittalan Kastehelmeen kestää vuodesta toiseen ja tästä taloudesta löytyykin tuota kirkasta tuikkukuppia useampikin kappale, joululahjaksi saatua ja itse hankittua. Kuparinen kynttilänjalka on H&M:ltä. 

Ja voiko mandariineja koskaan syödä liikaa?

Kolme alinta kuvaa: S-ryhmä/Aatonaatto-mallisto

”Aatonaatto. Kohta kaikki on valmista: lahjat paketeissa, jouluruusut ruukuissa, neljä kynttilää sytytetty. Jouluvouhotus hiipuu hiljalleen, ja ulkona sataa lunta. Katossa on pieni mistelinoksa odottamassa. Nyt voi joulu tulla."

Jouluun on vielä aikaa mutta päivä päivältä tuo talven kohokohta on lähempänä, ollaan jo marraskuussa. Pääsin tutustumaan S-ryhmän omalle House-merkille suunniteltuun joulumallistoon. Joulumalliston kädenjälki on taitavan Sanna Manderin käsialaa. Pidän ajatuksesta, että kauniita jouluisia juttuja löytyy ruokakaupasta saman katon alta, eikä niitä tarvitse lähteä metsästämään erikseen. Erityisesti lakanat sykähdyttivät, niissä näkisi takuulla kauniita talviunia.

"Kuvittaja Sanna Mander on suunnitellut S-ryhmän omalle merkille Houselle joulumalliston nimeltä ”Aatonaatto”. Mallistoon kuuluu kattaus–  ja makuuhuonetuotteita: mukeja, kulhoja ja tarjotin, pöytäliina, kassi ja muita keittiötekstiilejä sekä pussilakanasetti ja villahuopa. Tuotteita on saatavilla Prismoista ja Sokoksista."

Täältä voit katsoa mitä kuvittaja itse kertoo Aatonaatto-sarjasta. Tule ihana joulu!

Navetan ikkunalla.

Siinä on Nappula poikineen. Meikämarjatta rakastaa aivan äärettömän paljon tuon mainitun toverin hoikkaa vartta ja pulleaa jalkaa. Siinä on meinaan sen verran ajaton kaveri, että siihen ei takuulla hevillä kyllästy! Monipuolinenkin se on, sillä kotona hieman nykyaikaisemmassa ympäristössä se näyttää hyvältä mutta navetassa kaiken rouheuden ympärillä se näyttää vielä paremmalta. Valkoiset ovat erityisen ajattomat kaverukset ja vihreä on niille hyvä ystävä.

Navetan vintiltä on löytynyt emalikattilaa, kulhoa ja kuppia jos monenmoista. Haaveissa olisi, että joskus navetan pihapiirissä olisi kesäkeittiö, jossa parhaiten säilyneet astiat pääsisivät käyttöön tutussa ympäristössään. Mutta sen aika on sitten joskus.

Syksy näyttää tänään parhaat puolensa. Aurinko paistaa ja ilma on sopivasti kirpeä. Tekee mieli tehdä jotain hauskaa.

Sininen ja valkoinen värit ovat lautasten.

Eilen oli jotenkin merkittävä päivä tässä syksyssä. Ajelimme tyttären kanssa aamuvarhaisella kohti kauppaa ja kirpputoria. Oli pilvistä ja pimeää, vettä tuli vaakatasossa niin, pyyhkijät tekivät enemmän töitä kuin koko vuonna yhteensä. Ja me nautittiin! Lastenlaulut raikasivat ja me hoilotimme mukana niin kovaa, kuin ääntä lähti. Kun on hyvä mieli, niin on. Vaikka taivaalta sataisi lumiukkoja tai jaloissa litisisi litroittain vettä.

Eilinen hyvänmielenpäivä piristyi entisestään, kun kirpputorilta löytyi pilkkahintaan Arabian kertakaikkisen hellyttäviä lautasia. Monta kertaa samaiset toverit ovat tulleet vastaan niin järisyttävillä hinnoilla, että lompakosta on saanut pitää kaksin käsin kiinni, ettei lautaset lähtisi siitä huolimatta mukaan ja matti putkahtaisi kukkaroon. Kannatti taistella, sillä nämä herttaset maksoivat vain pikkusen siivun niistä aiemmin tavatuista ryöstöhinnoista.

Vuoden ensimmäiset piparkakut leivottiin viikonloppuna. Toiset ovat sitä mieltä, että joulufiilistelyä ei kannata aloittaa liian aikaisin, ettei ehdi kyllästyä ennen joulukuuta. Tämä marjatta taas on sitä mieltä, että aina kun fiilistyolo iskee, niin pitää fiilistellä just samantien ja sillä hetkellä. Olipa aihe mikä tahansa.

Minäki oon ihan hyvä.

Monesti kotomaamot ja muutkin tätylit saattavat olla semmoisia, että ne ei oikein muista huolehtia itsestään. Tai no, käy suihkussa ja pistää hajua kainaloon toki mutta oma aika ja omalle itselle annetut ajatukset ovat monesti vähissä. Onhan se nimittäin niin, että ihminen kulkee vaikka samoissa kalsongeissa koko elämänsä, jos se tuntuu hyvältä. Mutta voi kuinka maukasta onkaan edes joskus lähteä toverin kanssa kaupoille, hankkia jotain itsetuntoa ylentävää ja tuntea itsensä nätiksi. 

Sinä olet sinä ja minä olen minä. Me tykätään aika varmasti monestikin ihan eri jutuista, ja se on hyvä. Jokainen ihminen on erilainen, jokaisella ihmisellä on erilaiset mieltymykset. Jokainen tuntee itsensä hyväksi juuri sellaisissa vaateparsissa, kuin mitkä on itse oman tunteensa mukaan kaupasta tai kirpputorilta mukaansa valinnut. Tärkeintä on se, että pukeutuu ja on niin, että itselle on hyvä olla. Ei naapurilla. Sinä pukeudut itseäsi varten ja sinä ansaitset tuntea olosi nätiksi.

Tämän omaakin itsetuntoa kohottamaan tarkoitetun alkuserenadin jälkeen todettakoon, että tämä marjatta on tehnyt lähes kaikki tämän talven hankinnat kirpputorilta. Siitäkö hyvä mieli sitten! Marimekon upouudet sukkahousut lähti mukaan samantien, samoin kuin kukonaskel-takki hienosteluhetkiin. Kengät ja hattu on löytynyt aiemmin, käytettynä nekin. Se on hyvä juttu se, että kun monessa tarpeellisessa säästää, niin yhteen raskii panostaa. Harmaa ja ihana yli-iso takki oli ihan pakko saada ihan oikeasta kaupasta, voisiko talvea mukavammin viettää!

Muistakaahan kaverit tykätä itestänne. Ei aina voi, mutta edes suurimman osan päivästä. 
Me ollaan sen arvoisia.

Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa.

Vaikka spraypullot ovatkin suhisseet tässä talossa viime aikoina ahkerasti, niin ihan kaikkea ei kuitenkaan tohdi maalata. Se on kuitenkin todettava, että erinomaisen kätevää ainestahan se on, kun sillä saa niin näpäkästi pyyhkäistyä melkein minkä vain kulahtaneemmankin kaverin uuteen uskoon.

Maalausta odottaa vielä eräs metallinen lehtiteline ja pari purnukkaa, sitten luulisi talouden kultakiintiön olevan vähän aikaa täynnä. Toinenkin asia on tullut viime aikoina todettua. Sellainen, että kuivamuonat muistaa kummasti syödä loppuun huomattavasti useammin ennen uuden putelin hankkimista, kun säilyttää tarpeet kirkkaissa lasipurkeissa katseen ulottuvilla. Tämä marjatta kun ei ainakaan kaupassa ollessa muista, että paljonkos sitä vehnäjauhoa nyt olikaan, jos pussi makoilee jossain laatikon pohjalla tai hyllyn perällä. Vaan kummastipa ostoksilla muistaa maissinaksujenkin määrän murohyllyllä heiluessaan, kun purkki tönöttää pöydällä näkyvällä paikalla kahvinkeittimen vieressä.

Kirkasta Mariskoolia kauniimpaa kulhoa ei melkeinpä ole. Parin vuoden takainen minä ei uskoisi, mitä tämän päivän minä tuli juuri sanoneeksi. Niin se vain maku muuttuu.