Vaatejuttuja.

Roikkuu tangolla. Paksusta materiaalista tehdyt ja muuten vain harvemmin käytössä olevat vaatekappaleet roikkuvat sulassa sovussa makuuhuoneen väliseinän takana. Ohuet lirppanamatskuiset kamppeet on sullottu läjiin kodinhoitohuoneen koreihin, mutta nämä paksummat kaverit saavat kunnian roikkua hieman helpommin löydettävissä. Siitäpä onkin helppo vauhdissa nykästä niskaan syksyistä ryijyä. Viime yönä mittari pysytteli vielä just ja just plussan puolella. 

Joitain viikkoja sitten pyörähdettiin Hanna-Riikan kanssa ohikulkumatkalla pikanen keikka Tampereen Designtorilla, jossa iski pakottava tarve hankkia omaksi Vimman ihanaa kangasta. Pitkällä kangaspätkällä harjoiteltiin saumurin käyttöä ekaa kertaa ikinä, kun toveri armollisesti uskaltautui lainaamaan konettaan marjatan käsittelyyn. 

Tuosta älyttömän herttasesta kankaasta sai tytär itselleen kahdet uudet legginssit ja muutama pipokin erilaisin tupsuin siitä syntyi. Persikkainen tupsu leikeltiin mustikkaan sotkeutuneesta vanhasta t-paidasta ja täytettiin lurahtaneen koristetyynyn vanulla. Toheloiva tyttölapsi tosin kompuroi reiän housun polveen ensimmäisellä käyttökerralla, mutta se on elämää. Ja onneksi on samanmoiset varapökät kaapissa odottamassa!

Uusi viikko.

Aurinko paistaa ja saa ruskan hehkumaan. Syksy on parhaimmillaan.

Aamu, päivän paras hetki. Hoputan koululaisen matkaan, yhdessä kinkkuvoileivässä voi kestää ihan luvattoman kauan. Seuraan ikkunasta polulle katoavia kiireisiä jalkoja ja toivon hyvää ja onnellista päivää.

Haen postilaatikosta sinne unohtuneen lehden ja napsautan radion päälle. Kaadan höyryävän kahvin kuppiin. Nautin hetken rauhallisesta omasta hetkestä ja keittiön siisteydestä. Jokaviikkoisen talonäytön hyvä puoli on siisti koti. 

Käynnistän tietokoneen ja aloitan päivän työt. Aurinkoista maanantaita!

Taas on aika sukkapuikkojen.

Joitain viikkoja sitten iski jälleen jostain tuolta takaraivosta sama tunne, kuin edellisinäkin syksyinä: Olis pakko saada neuloa! Yleensä syksyn ensimmäiset tekeleet ovatkin sitä luokkaa, että jämälangoista tehdään jotain pientä ihan vaan tekemisen ilosta ja sitten alkuinnostuksen jälkeen aletaan tosissaan miettimään, että mitä ihan tosissaan tarvis tehdä.

Tämmönen syksyn neulontarupeaman pieni alkuruoka oli tupsuhattu nelivuotiaan vauvalle, koska kyllä nukenkin on hyvä varustautua syksyyn ihan huolella. Ohje hattuun bongattu Kaisan blogista. Olipa mukava parin tunnin räpelöinti tuo! Just sopivan helppo ja nopea, niinkuin pitkän puikottoman kauden jälkeen pitääkin olla.

Uusimmat langat on tosin tuhlattu neulomisen sijaan virkkaamiseen ja liukuhihnalta on valmistunut viimeisen parin viikon aikana noin sata isoäidinneliötä. Vielä kun viitisenkymmentä saisi synnytettyä tässä syksyn mittaan, niin eiköhän niistä jo ihan hyvän kokoinen peitto saada aikaiseksi. Sitten kelpaa syksyn ja viiman tulla!


Nelivuotiaan mekko saatu Metsolasta blogin kautta

"Elämä tarjoaa aina toisen mahdollisuuden

- sen nimi on huominen."

Ja yhtäkkiä on syksy.

Tänä aamuna sumu peitti maiseman syliinsä kuin pehmeä peitto. Se koristi kauniisti pihakaiteen, herätti aistit huomaamaan, että syksy on tullut.

Kuluneet viikot ovat olleet raskaita. Ne ovat olleet täynnä huolta, epävarmuutta, toivottomuutta. On ollut vaikea luottaa tulevaan. 

Henkilökohtaiset ja tärkeät asiat on aina jätetty tämän blogin ulkopuolelle. Täällä on kerrottu, kun elämä potkii päähän tai harmittaa, mutta omana tietona on pidetty syyt miksi. Niin tälläkin kertaa. Sen kuitenkin haluan sanoa, että vaikeilla asioilla tarkoitan oikeasti vaikeita asioita. Sillä tavalla vaikeita, että elämä etsii uutta suuntaa ja on uskallettava hetkeksi luopua haaveistaankin, että löytäisi elämäänsä tasapainon ja merkityksen. On keskitettävä ihan kaikki siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Millään muulla kuin tällä päivällä ei ole merkitystä. 

Miksi haluan kertoa tämän ja silti jättää paljon kertomatta? Siksi, että tämä asia vaikuttaa väistämättä myös tähän omaan tärkeään asiaani, blogiin. Siksi, että on mahdottomuus olla, kuin kaikki olisi niinkuin ennen. Siksi, että ehkä joku toinen vaikeassa tilanteessa oleva voisi tuntea vertaistukea.

En ole vahva, en viisas tai rohkea. Olen vahva, viisas ja rohkea. Tänään tiedän vain sen, että tämä päivä on tärkeä. Huomisesta en tiedä. Nautin tästä hetkestä, en huoli huomisesta. Tänään elän tässä päivässä, en huomisessa. 

Yksi suunnitelma tulevaisuuden suhteen on kuitenkin hyvä olla olemassa. Tänään sain kutsun ystävän luokse ompelemaan. Se on ainoa tiedossa oleva asia tulevaisuudessa elämän suhteen tänään ja tällä hetkellä. Ja se on aivan riittävä suunnitelma.

Arvonta on suoritettu ja voittaja tiedossa!

Lotus Emilia Design By Vallila-arvonnan voittaja on:

 eliisas 

"Äitini aina ihmettelee kun minulla ei ole käytössä talouspaperia, joten tässäpä nyt kerraksi!"

Onnea voittajalle!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Lotuksen ja Vallilan kanssa

Voi morjes!

Lauantaina körötin kohti Tamperetta autolla, joka ei ole kuunaan kantanut sisällään yhtä kaunista kuormaa. Kävi nimittäin niin, että Kanelimaan Hanna-Riikka kyseli, josko matkalaisen kyytiin mahtuisi asuntomessuille olleet teoksensa, eikä niitä näin ollen tarvitsisi lähteä erikseen hakemaan tai lähettelemään.

No morjes vaan, kyllähän se passas, koska näin kätevästi edes hetken sain pitää huomassani tuon kuoman kertakaikkiaan järettömän ihania maalauksia! Meikämartta on vähemmän salaisesti rakastanut Hanna-Riikan tuotoksia jo vuositolkulla, niin arvakkaapa vaan ratkesinko riemusta, kun taiteilija otti ja liipaisi kauniin paperin sisään pisaramaalauksensa kiitokseksi? No ratkesin.

Tänään erään karvaisen kaverin kanssa avasimme paketin ja huomasin taakse liitetyn toivotuksen. Voi morjes, sanois Hanna-Riikka näistä ylitsevuotavista sanoista. No morjes, sanon mää. Kyllä nyt kelpaa täyttää 30-vuotta!

Donitsia pukkaa.

bObles-arvonta keräsi oikein mukavan osallistujajoukon, josta arvontakone tänään arpoi voittajaksi arvan nro 84. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa

 ainoa. 

"Vaaleanpunainen ois kiva meidän kohta kaksveelle!"

Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajalle! Rattosaa perjantaita kuomat!

Arvonta järjestetty yhteistyössä bOblesin kanssa

Hyvin pyyhkii.

Lotuksen ja Vallilan yhteistyö kantaa jälleen hedelmää, kun markkinoille putkahti kesäkuun alussa uudet Lotus Emilia Design by Vallila-talouspyyhkeet.

"Lotus on yhteistyössä Vallilan kanssa tuonut suomalaisiin koteihin tyylikkään Vallila-designia edustavan talouspyyhkeen, jota koristaa Vallilan Muuan-kuosi. Kuosin on suunnitellut Tanja Orsjoki. Tämä on toinen yhteistyö Lotuksen ja Vallilan välillä, sillä viime vuonna yhteistyössä syntynyt talouspyyhe sai äärimmäisen lämpimän vastaanoton kuluttajien joukossa. Vallilalle ominainen rohkea, runsas ja yksityiskohtainen kuosi tuo kotikeittiöiden tärkeään apuriin kukkaloistoa, joka sointuu kauniisti niin kaupunkikodin kuin kesämökin sisustukseen."

Nyt on kuulkaa talouspaperi puhjennut kukkaan! Jos joku kuoma siellä miettii, että mitenhän talouspaperi sisustusblogiin mahtaa kuuluua, niin kuuluu! Kukkiva talouspaperi on arjen designia parhaimmillaan ja elämä kun sattuu aika paljon arkea olemaan, niin pieni piristys ei koskaan ole haitaksi! Tähän väliin on lainattava Remu Aaltosta, joka totesi Antiikkia, antiikkia-ohjelmassa oikein osuvasti näin: "Ne on pieniä asioita, mutta ne on suuria asioita". Ei kukkivalla talouspaperilla maailmanrauhaa tai huonoja yöunia pelasteta, mutta ruokailun aikana kolmatta kertaa pöydälle läikkyneet maidot se saattaa kuivata pikkuisen lempeämmissä merkeissä.

Arvonta! Haluatko voittaa itsellesi ylimmässä kuvassa näkyvän määrän Lotus Emilia Design by Vallila-talouspyyhkeitä sekä Vallilan keittiösetin? Jos olet sitä mieltä, että arjen kauneutta ei voi liikaa korostaa ja olet kova poika käyttämään talouspaperia, niin jätäppä puumerkkisi tämän postauksen kommenttilaatikkoon 28.8 mennessä! Voittaja huudetaan julki seuraavana päivänä.

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Lotuksen ja Vallilan kanssa

Tänään ja syyskuussa.

Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä on tänään avautunut #SNAPSHOT-näyttely. 

"Koskaan aiemmin ihminen ei ole tuottanut yhtä paljon valokuvia ja saanut niille välittömästi niin suurta yleisöä kuin nyt. Koskaan aiemmin myöskään jokamiehen tai -naisen yksittäinen näppäys ei ole voinut saada aikaan yhtä suuria maailmapoliittisia vaikutuksia kuin nykyään. Valokuvien jakaminen on tänä päivänä yhtä tärkeää kuin niiden ottaminen.

Suomen valokuvataiteen museon #snapshot-näyttely päivittää näppäilyvalokuvan käsitteen. Näyttely koostuu pääosin tavallisten ihmisten kuvaamista valokuvista, internetkuvista, historiallisista näppäilykuvista, selfieitä ja niiden historiaa unohtamatta."

Näyttely vaikuttaa vähintäänkin mielenkiintoiselta. Takavuosina Suomen valokuvataiteen museossa rampanneen valokuvauksenopiskelijan on oikeastaan ihan pakko päästä katsomaan ja kokemaan näyttely! Onneksi aikaa on tammikuuhun asti. Erikoisen jännittäväksi näyttelyn tekee se, että pikkunen kirjani, jolla alkuvuonna osallistuin Ifolorin Vuoden kuvakirja-kilpailuun, on myös näyttelyssä nähtävillä! Siellä on meidän perheen tarina viime vuodesta isossa museossa ihan tuosta noin vaan, yksikseen ja kaiken kansan nähtävillä. Pikkunen hellyydenpuuskakin saattaa iskeä tähän väliin.

Syyskuussa järjestetään myös Sisustusbloggaajien myyjäiset ja kirpputori. Keväällä ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma sai niin suuren suosion, että uusintakierros on otettava! Tällä kertaa isommissa tiloissa, jotte viime kertaiselta tungokselta vältyttäisiin. Kirpputorin ajan on avoinna myös kahvio, josta saa pientä makeaa ja suolaista purtavaa. Päivän päätteeksi Veturitalleilla pidetään lavatanssit klo 18.00 alkaen. 

Sen minä tiiän, että remontille uhrattu kesä saa nyt urakan valmistuttua jatkua syyskuun puoliväliin saakka - silloin lähtee nimittäin tämä perhe isollekirkolle viikonloppua viettämään! Tiedossa ainakin kirpputori, valokuvanäyttely ja Habitare. Ja ilta Linnanmäellä!

Oiva.

Hermanni, Leopardi ja Sintra. Ensimmäinen muutti meille eilen ja loput kolme tänään. Eilen muuttanut matkasi taloon pahvilaatikossa ja tänään saapuneet pitkulaisessa muovipussissa. Kaikkia neljää yhdistää kuitenkin kaksi asiaa; mustavalkoisuus ja pehmeys.

Eilen oli oivallinen päivä hakea Oiva kotiin. Oiva syntyi Oivanpäivänä kesän alkupuolella ja koko kesä on odoteltu ja välillä käyty katselemassa, kuinka pikkumirri kasvaa ihan silmissä. Remontti alkaa olemaan ihan virallisesti voitettu, joten lemmikin ei tarvitse enää säikkyä poran jyrinää tai kärsiä viiksikarvoja valloittavasta remonttipölystä. Oiva tuli ja hurmasi jälkikasvun! Tällä hetkellä se vetelee hirsiä sohvalla kilpaa talon isännän kanssa, joten saattaa olla, että joku vähän vanhempikin on kääritty tassun ympärille. Meinaan, kun niin herttasesti rinnan päällä hyrrää sikeitä tuo pieni toveri.

Tänä päivänä saapuneet ovat keittiön Leopardi-matto*, olohuoneen Sintra-tyynynpäälliset* sekä makuuhuoneen Hermanni-matto*. Kaikki kolme ovat kotoisin Vallilasta ja kylläpä vaan tuovat mukavasti pehmeyttä tähän melko matottomaan ja varsin valkoiseen taloon!

Tänään on pikkukissaa juoksutettu uuden kaverin innolla siihen malliin, että päiväunet tulevat takuulla tarpeeseen. Enpä muuten muista kummankaan lapsen koskaan pompanneen sängystä niin nopeasti, kuin tänä aamuna!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Kuvat: IKEA

Syksy jo saa, sähköpostilootani sen todistaa. Myös IKEAn uusi kuvasto on ilmestynyt, joskin selailu on vielä vaiheessa, kun huomion vei lokakuussa ilmestyvä RYSSBY-mallisto.

RYSSBY-malliston kauneus on omalla jykevällä tavallaan hurmaavaa, ja se linkittyy aikaan, jolloin esineet tehtiin käytettäviksi ja ratkaisemaan arjen tarpeita ja pulmia. Mallistoon tutustuessa syntyy tunne mukavalla tavalla tutusta mutta samaan aikaan täysin uudesta. Mallistossa näkyvät vahvasti sorvaustaito ja muut käsityöperinteet, ja tuotteiden vahva ja värikäs kuosimaailma on kukkien, lintujen ja geometristen muotojen täyttämä. RYSSBY edustaa kansanperinteiden inspiroimaa estetiikkaa, mikä tekee siitä samaan aikaan nykyhetkeen sopivan mutta samalla ajattoman. Kyseessä on erikoismallisto, joka on myynnissä rajoitetun ajan.

RYSSBY-mallisto syntyi suunnittelijayhteistyönä, jonka tavoitteena oli saattaa kansanperinteistä kumpuavat ideat moderniin elämänmenoon sopiviksi. Suunnittelijat vierailivat ihmisten kodeissa, museoissa ja perinnekylissä löytääkseen mallistolle tunnusomaisen ilmeen, jossa kuitenkin näkyisivät IKEA-tuotteille tyypillinen tietotaito ja oivaltava muotoilu. 

"Aitoja, kestävän kehityksen mukaisia, vahvoja ja luonnollisia. 

Näillä sanoilla kuivailisin RYSSBY-malliston tuotteisiin valikoituja 

materiaaleja.”

Nike Karlsson, suunnittelija

Täytyy todeta, että ihastuin! Historiaa ja vanhoja esineitä rakastava marjatta on erityisen ilahtanut tarinasta malliston takana. Jos jotain materiaa mallistosta haluaisin omistaa, niin ainakin haitarimallisen seinänaulakon, säilytyspenkin, kattovalaisimen ja varsinkin sinkitystä teräksestä tehdyt ja nahalla kruunatut säilytysarkut. Toimii!