Rakkautta ensisilmäyksellä.

Tänään menin kierrätyskeskukseen hamsteroimaan lisää ompelumateriaalia. Eilen kävi niin, että tätä tekstiä kirjoittava henkilö sai uuden lempinimen kannettavakseen. Tuo uusi hellittelynimi on Ompelukone ja todettava on, että tuo mainittu asia kertoo aika paljon siitä, mitä tässä talossa on viime viikot tehty. Melkeinpä aamusta iltaan.

No mutta, palataanpa asiaan. Menin siis kierrätyskeskukseen hamsteroimaan ompelutarvikkeita, kun kuulin astiahyllyltä vaimeaa kuiskutusta. Ja siellä ne oli, kaksi aivan kertakaikkiaan kaunista soppakulhoa! Mää vaan sanon, että kun tuosta kukkasesta kaunokaisesta soppaa ääntä kohti kauhoo, niin ei voi elämä näyttää takapuoltansa juuri sillä hetkellä! On oltava hyvä fiilis pelkän kauniin lautasen olemassaolon ansiosta.

Tehän tiiätte, että tämän talon emäntä on ennenkin bongaillut sinivalkoisia lautasia kirpputoreilta, joten epämääräinen kokoelma alkaa olla jo hyvällä mallilla. Lautasten tulee täyttää kolme kriteeriä: valkoinen, sininen ja Arabia. Joku roti kun on pistettävä, ettei lautasmania herkeä aivan holtittomaksi.

Kukkasten lautasten vieressä huuteli kuitenkin myös kaksi aivan herkkistä vaaleanpunaista pikkulautasta, jotka tällä kertaa pääsivät mukaan ihan vain siksi, kun olivat niin kotona odottavan maljakon värisiä. Näin viimeiseksi lauseeksi on siis todettava, että niin sitä vaan tiukkakin kansalainen lipsuu päätöksistään kauniin astian edessä. Eikä edes kadu.