Pohdintaa piparipurkin äärellä.

Marraskuu on pimeä ja pitkä, se on totuus. Totuuden toinen puoli on se, että marraskuu on myös kynttilöiden ja hämyisästi soivan panhuilun kuukausi. Olisikohan marraskuu kaikista vuoden kuukausista se, jolloin saa ihan luvan kanssa rauhoittua, viettää aikaa mukavassa seurassa, lukea kirjoja, tehdä käsitöitä ja fiilistellä joulua?

Viimeksi mainitun tunnelmointi on alkanut tässä talossa tänä vuonna merkillisen aikaisin. Päähän on piirtynyt kuin itsekseen suunnitelma tämän vuoden joulukalenterista, joululahjalistaa pukkaa jälkikasvun toimesta lähes päivittäin ja ensimmäiset piparitkin on jo paistettu, vaikka vielä kuukausi sitten pelkkä joulun ajatteleminen tuntui kaukaiselta ja vähän työläältäkin. Se on tämä pitkä ja pimeä, joka saa mielen kummasti askartelemaan yhtä ja toista.

Onhan se mukavaa, fiilistely. Monesti se on parempaa kuin itse toiminta. Kaikki se mikä syntyy alitajunnasta ja vähän kuin itsekseen on juuri sitä, joka tekee hyvää mielenterveydelle. Pakolliselta tuntuva ja väkisin tehty ei tee ketään onnelliseksi. Silloin on parasta vain olla ja huomata, että kaikki on aivan hyvin tekemättäkin.