Ulkona sataa.

Syntymäpäivää seuraavana päivänä sai tämä marjatta vastaanottaa maailman koreimman tomaatinpunaisen pannun. Sitä on joku aiemminkin käyttänyt mutta silti se on ulkoiselta olemukseltaan kuin uusi ja varsinkin sorja. Kyllä mää sanon, että voiko ihmisen aamu huonosti muka alkaa, jos tuollaisesta pannusta saa kaakaovetensä kaataa?

Loppuviikon aikana on olohuoneen järjestys pistetty uusiksi. Syy siihen on eräs suurehko ja pyöreä ja erittäin makosa asia, josta kirjoitan heti, kun siihen lupa heltiää. Keittiön kaapit, kuten talon muutkin vastaavat, on käyty läpi varsin perusteellisesti kun kirpputorille on roudattu tavaraa niska vääränä. Tavara vähenee ja elinolot kohenee, kylläpä tuntuu makosalta ja se on ihan selkeä syksyn merkki.

Tänään aamupalaksi nautittiin eilisillalta jäänyttä kana-leipäjuustosalaattia sekä uusinta suosikkia ruisleipärintamalla. Liipasepa ruisleivän päälle tiraus oliiviöljyä tai fetajuustopurnukan öljyseosta. Siihen päälle viipaloitse punasipulia, valkosipulia ja fetajuuston murusia. Lisäksi halkaise päälle muutama luumu- tahi kirsikkatomaatti. Pistä uuniin pariinsataan asteeseen siksi aikaa, että punaiset puoliympyrät alkavat muuttua ikääntyvän näköisiksi. Ota leipä pois uunista ja kasaa päälle mahdollisimman iso keko rucolaa. Näin on näppärä pikkanen ruispitsa valmis äpöstettäväksi. Maistuu meinaan mukavan syksyiselle, kokkeile!

Ps. Joitain päiviä sitten viilasin pilkkua, kun oli niin kovin herttasaa verhoa myynnissä tuolla isossa sinikeltaisessa. Muutama toverikin tykkäsi pilkuista ja nyt on Pikku Myy jos toinenkin lisää maailmankartalla. Sähköpostiini on silti vielä putoillut kysymyksiä pilkkumekoista ja sanonpa toverit, että jos aika tahi innostus ei anna periksi alkaa itse pilkkumekon vääntöön, niin voinpa luvata tämän ompeluinnostuksen vallassa, että ompelempa vielä toisen mokoman! Jos teikäläinen tai tyttärensä siis tuntee tarvetta pilkulliselle mekolle, niin sähköpostia vastaanotetaan sivupalkissa näkyvässä osoitteessa. Kiitos.

Edit. Onpa taas ommeltavaa, kiitos!