9/02/2012

Ulkona sataa.
Syntymäpäivää seuraavana päivänä sai tämä marjatta vastaanottaa maailman koreimman tomaatinpunaisen pannun. Sitä on joku aiemminkin käyttänyt mutta silti se on ulkoiselta olemukseltaan kuin uusi ja varsinkin sorja. Kyllä mää sanon, että voiko ihmisen aamu huonosti muka alkaa, jos tuollaisesta pannusta saa kaakaovetensä kaataa?

Loppuviikon aikana on olohuoneen järjestys pistetty uusiksi. Syy siihen on eräs suurehko ja pyöreä ja erittäin makosa asia, josta kirjoitan heti, kun siihen lupa heltiää. Keittiön kaapit, kuten talon muutkin vastaavat, on käyty läpi varsin perusteellisesti kun kirpputorille on roudattu tavaraa niska vääränä. Tavara vähenee ja elinolot kohenee, kylläpä tuntuu makosalta ja se on ihan selkeä syksyn merkki.

Tänään aamupalaksi nautittiin eilisillalta jäänyttä kana-leipäjuustosalaattia sekä uusinta suosikkia ruisleipärintamalla. Liipasepa ruisleivän päälle tiraus oliiviöljyä tai fetajuustopurnukan öljyseosta. Siihen päälle viipaloitse punasipulia, valkosipulia ja fetajuuston murusia. Lisäksi halkaise päälle muutama luumu- tahi kirsikkatomaatti. Pistä uuniin pariinsataan asteeseen siksi aikaa, että punaiset puoliympyrät alkavat muuttua ikääntyvän näköisiksi. Ota leipä pois uunista ja kasaa päälle mahdollisimman iso keko rucolaa. Näin on näppärä pikkanen ruispitsa valmis äpöstettäväksi. Maistuu meinaan mukavan syksyiselle, kokkeile!

Ps. Joitain päiviä sitten viilasin pilkkua, kun oli niin kovin herttasaa verhoa myynnissä tuolla isossa sinikeltaisessa. Muutama toverikin tykkäsi pilkuista ja nyt on Pikku Myy jos toinenkin lisää maailmankartalla. Sähköpostiini on silti vielä putoillut kysymyksiä pilkkumekoista ja sanonpa toverit, että jos aika tahi innostus ei anna periksi alkaa itse pilkkumekon vääntöön, niin voinpa luvata tämän ompeluinnostuksen vallassa, että ompelempa vielä toisen mokoman! Jos teikäläinen tai tyttärensä siis tuntee tarvetta pilkulliselle mekolle, niin sähköpostia vastaanotetaan sivupalkissa näkyvässä osoitteessa. Kiitos.

Edit. Onpa taas ommeltavaa, kiitos!

11 kommenttia:

Sofia kirjoitti...

Tuo pannu on täydellinen! Meillä on sama valkoisena, myös käytettynä ostettu. Mielestäni niin kätevä, suunnittelu mennyt aikoinaan jollain kohdalleen! Myöhästyneet onnittelut :)

K kirjoitti...

Onpa kyllä soman nätti punaposkinen pannu! Ikääntyneet tomaatit vallan kalpenee tuon rinnalla. :)

Christian kirjoitti...

very nice home

it is appreciated if you take time to visit my blog and follow me :)
christian | my blog : www.christianyuen.blogspot.com

satmaari kirjoitti...

Saanko mää iskee silmää? Heh.

Enni kirjoitti...

Apua mikä ihana pannu! Mistä moinen löytyi tai sait? Kannatti olla ostamatta se marimekon pannu, tuo on vielä hienompi!!! Vauuuu!

Rillirousku kirjoitti...

Sofia: Kiitos! Pannu on söde. :)

K: Niin tekee, ikääntynyt tomaatti on tuon pirteyden rinnalla varsin aneeminen näky. ;)

Christian: Thank you.

Aniiri: ;)

Enni: Sain maamolta synttärilahjaksi. :)

Päivityksiä kirjoitti...

tuli vesi kielelle :)

Enni kirjoitti...

Voi teidän maamoa. Muistaisikohan se minuakin tuollaisella pannulla jos joskus löytää moisen toisen...:D

Onneli kirjoitti...

Tärkeä haaste on heitetty!

http://onnelin.blogspot.fi/2012/09/nalkapaivakerays-blogiaidit-ruokkii.html

Anne-Marika kirjoitti...

Minulla on myös tuollainen pannu, valkoisena. Se on ihana, ja löytyi kirppikseltä monta vuotta sitten puolella lantilla. Olen siitä ihan erityisen iloinen.

Rillirousku kirjoitti...

Päivityksiä: :)

Enni: Kysyppä. ;D

Onneli: Kiitos haasteesta!

Tanssiinan Anne: On varmasti makonen valkosenakin, voin vaan kuvitella!