3/01/2012

Kuka tahansa osaa ommella.

Elämme aurinkoisia aikoja mutta tänään karisee sokerit tältäkin sivustolta, sen voin kertoa. Tänään oli kauniissa ulkomaailmassa aurinkoa ja tippuvia rännejä mutta talossa sisällä vallitsi pienimuotoinen myräkkä. Kävipä nimittäin niin, että meikämarjatta lupasi itselleen tuossa menneenä syksynä, että talven aikana opettelee ompelemaan käyttökelpoisen takin vanhemmalle lapselleen. Kuten sokeroinnista tiedämme, niin kiirettä pukkaa, sillä talvea ei ole enää jäljellä lähellekään niin paljon, kuin sitä oli pari kuukautta sitten.

Kangaskaupassa iski lapsuustrauma. Kangaspakkoja riveissä ja pinoissa, venyviä ja tönkköjä, kiiltäviä ja karvaisia. Ostin sitten jotain, kahisevaa ja muovisen oloista. Hyvä olis sitten sateisellakin kelillä.

Eilen piirsin elämäni ensimmäiset ihan oikeat isot kaavat ja aamusta alkoi kankaan leikkuu. Taskuja ähersin parisen tuntia. Toisen kun sain ommeltua niin ensimmäistä kertaa käytössä oleva joululahjakone kieltäytyi yhtäkkiä yhteistyöstä ja alkoi haisemaan. Ei vain liikkunut enää eikä mikään järjellinen tietämättömän korjausyritys auttanut. Vaihdoin toiseen koneeseen.

Kuka tahansa osaa ommella, sanovat ompelijat. Kuka tahansa osaa, sanon minä, mutta millä menetyksillä, se onkin toinen juttu. Toiset tekevät kätevästi, vihellellenkin ehkä. Nopeammin tai hitaammin mutta valmista tehden. Toisilla menee työhön ehkäpä viikkoja, yöunia ja hermoja, mutta valmista tulee. Sitten on näitä meitä, joilla menee hermot, parisuhde, elämänilo, itseluottamus, asunto myyntiin ja lapsille ikuiset ompelutraumat.

Takin ranka lepää takapihan lumipenkassa. Ränneistä tippuva vesi tekee sen mihin kangaskaupassa vakaasti uskoin: olis hyvä sateellakin. Tämän tarinan opetus on, että elä hyvä ihminen taistele ittiäs vastaan vaan mene ihan raakasti sinne vaatekauppaan, osta se takki ja sen jälkeen itelles vaikka se kaikista isoin jäätelö!

31 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi vaan kovasti, mutta kiitos päivän nauruista :D Ja....voisinpa lohduttaa sua, että et oo ainoa jolla lentelee ne ompelukset välillä aika railakkaastikin sinne lumipenkkaan. Tai millon mihinkin. Minäkin väkersin yhden takin tuossa syssymmällä...siinä meni kaikki niin pieleen ku vaan mennä voi. Loppujen lopuksi siitä tuli takki, mutta kun ite näki siinä vaan ne kaikki virheet. Se meni vaivihkaa roskapönttöön se!

Mee vaan sinne kauppaan ja osta se takki....älä suotta itteäs kiusaa. Joskus paremmalla ajalla sitten ompele. Ja muistaki valita hyvä jäätelö vaivanpalkaksi.

Hanna kirjoitti...

Jes, kiitos!! Mä pystyn aivan täydellisesti samaistumaan tähän! Mä oon myös luovuttanut, kahden vuoden Ottobre-lehden tilaamisen jälkeen, saumurin oston jälkeen, kun kaikki on kokeiltu. Ei vaan onnistu. Kaupasta saa hienompia. :D

Tuuli kirjoitti...

Kivan takin typykkä sai kaikesta huolimatta. Tai ehkä just kaiken sen takia :D

jossu kirjoitti...

Ihana Rilla! Oot sitkeä tapaus, tiedän. Vielä sä käyt sen takinalun kaivamassa sieltä lumipenkasta ;)

Hanna kirjoitti...

Ei sais nauraa, mut nauran silti. Tää oli niin hyvä, osui ja upposi. Mä aina parin vuoden välein kokeilen olisinko oppinu ompelemaan, mut koskaan ei oo se taito tauon aikana tarttunu. On jos jonkinmoista tekelettä alullaan tuolla kaapistojen kätköissä...:) Mut tuo sininen takki on ihana, taisin ostaa meille punaisen samanlaisen ;)

nilkkulotta kirjoitti...

Muru, kyllä meidän pitäs jo nähdä! :D

Rillirousku kirjoitti...

Anonyymi: Nimenomaan, kun ite näkee ne kaikki, eikä mitään muuta. Lumipenkassa parempi sillon. Meen heti huomenna vaikka ei vielä ees oo kevät!

Hanna: Ja varsinkin VALMIIMPIA! ;)

Tuuli: Tuo mainittu takki makaa edelleen hangessa, joten tuo tyttären takki on ihan vaan, jotta voitas todeta kaupantätien olevan huomattavan käteviä. :)

Jossu: Elä elä Jossu, ei tää perhe kestä enempää! :D

Mervi kirjoitti...

Sympatiat täältä ja pisteet yrityksestä. Ensimmäinen omaehtoinen ompelusprojektini oli housut. Jep, housut. Ja ilman kaavoja, koska mitä niillä tekee? Hyvät housut vain kankaan päälle ja leikkaamaan. Nämä olivat sellaiset kahden palan housut. Eli ei turhia saumoja keskellä edessä tai takana vaan pelkät sivusaumat. Ainoa järkevä tapa tehdä housuja, right? Tehokkuutta. Oli muuten älyttömän hyvin istuvat, not.

Nykyisin pysyttelen suorien saumojen ompelussa, jos on pakko. Eikä nekään ole ihan suoria...

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa kyllä NIIIIIIN tutulta tämä sinun ompeluksien kanssa mutina ja hampaitten kiristys! Älä siis huoli, sitä on liikkeellä muuallakin kuin vain teillä! ;)

zalla kirjoitti...

Hahhaaa, kiitos taas nauruista rouvaseni! :D
Tääl vähä sama homma mut kyse on mönkkäri kärrystä.. ukko hitsannu ja vääntäny koko isyysloman sitä, ja kyllä siitä ilmeisesti hyvä tulee, mut herrrmot menee.. oon muutamaan otteesee todennu et ois vaa ostanu rutto vieköö valmii kärryn ja käyttäny sen värkkäysjan iha muuhun! Noh, toivoa sopii et se ois ees huomenna valmis ni pääsis lasten kaa sillä ajelulle ennenku loma loppuu ;)

Anonyymi kirjoitti...

Nyt oli ihan pakko kommentoida; hyvin harvoin sitä teen vaikka paljon blogeja luenkin! Ensinnä oli niiiiin virkistävää lukea välillä jonkun tekeleen joskus epäonnistuvankin (joka on minusta kohtuullisen inhimillistä),eikä aina vaan menestystarinoita suurista luomuksista, kiitos (ja anteeksi)siitä ;) Toiseksi, kuules tätä, niin ehkä vähän lohduttaa: päätin eilen vihdoin ommella Ikeasta ostetut lakanat verhoiksi, tarina on pitkä mutta tarkoitus oli tehdä näkösuoja rintamamiestalon jo elämää nähneen pukuhuoneen "kodinhoitotilan" eteen. Miten vaikeaa se nyt voi olla, ommella jo valmiiksi oikean mallista materiaalia? Noh, ensin aloin tyytyväisesti hurruutella tankokujaa yläreunaan verhoa ja huomasin puolessa välissä matkaa että ompelen väärää sivua, siis sitä pitkää sivua enkä sitä päätyä! Helppohan se nyt oli purkaa kun suoraa ompeli mutta silti..ei enteillyt hyvää...Toisekseen en sitten laiskana tyttönä ottanut mittoja vaan ajattelin että kun taitan tästä alareunasta 25 cm niin se tekee yhteensä 50 cm lyhennystä, jää siis 2m joka on suunnilleen oikea pituus..??? Voi taivas miten tyhmä voi ihminen olla...Lopputulema oli siis että verhot olivat 25cm liian pitkät...tuolla ne nyt roikkuu, sen verran meni herne releeseen että en edes alkanut korjaamaan, siitä olisi tullut todennäköisesti vain suurempi katastrofi...että näin meillä :) Voit siis minusta pitää itseäsi onnnistuneena kun pääsit noinkin pitkälle takin ompelun suhteen,on sentään edelliseen verrattuna huomattavasti haastavampi tehtävä...eikö?

Anonyymi kirjoitti...

kohtalotoveri. kivannäköinen takki, saako udella mistä löytyi?

Mami kirjoitti...

Joko tälle saa ihan julkisesti nauraa, kun aiemmin piti itsekseen hihitellä. Lähinnä se mihin takki päätyi ja kun kuvittelen saatesanat niin aiheuttaa sitä em. asiaa. Ei niinkään epäonnistuminen, siitä on kokemusta riittävästi tässäkin osoitteessa.

Anonyymi kirjoitti...

Sä oot aivan paras!
Kiitos TAAS nauruista!

Olenkin tässä jo jonkin aikaa ootellut milloin tartut takki urakkaan!
Minä pitkään haaveilin tekeväni tytöille takit. Mallikin oli selvillä. Kaava ei. Eikä sopivaa kaavaa löytynyt. Kun sopiva kangas käveli vastaan, niin aloin ompelemaan takkeja. Minä joka en ollut sitä ennen ommellut kuin jotain pieniä sisutus räpöstyksiä ja muutaman kappeleen helppoja mekkoja.
Yhestä mekosta vähän mallasin vartaloa, jostain takista hihoja ja toisesta huppua. vanhempi tytöistä toivoi takkia seuraavan päivän tärkeään menoon ja saikin. En missään vaiheessa aatellut, että voisin epäonnistua!!!
Valmiiksi tuli kaksi (minun mielestä ) hienoa takkia. Aika paljon tuli vuodatettua, hikeaä,kyyneleitä ja vähän vertakin. Koko talo oli kuin maanjäristyksen jäljiltä, mutta oli meillä kaksi takkia ja aika monta koe kappeletta!!
Ei ne oo oikee oppisesti tehtyjä, eikä varmaan ees hienoja, mutta niitä voi käyttää (kangas on ainakin tosi hieno).
Välillä oon kuullut kommentteja takkejen virheistä, mutta ylpeesti niitä oon lapsille pukenut.
Mitä sitten jos joku sauma on vähän kierossa. Oon ainakin IHAN ITTE TEHNYT ;).
Kaivahhan se takki sieltä hangesta. Kyllä sä siihen pystyt. Mä tiijän!!! Kun on vähän hullu ja itse luottamusta vähän yli tarpeitten, niin onnistuu missä vaan. senkin mä tiijän!

Käyn muuten lukemassa sun juttuja joka päivä, vaikken ennen ookkaan tänne mitään kirjoittanut.
On sulla ihan sana hallussa!!

-Sanelma-

Rillirousku kirjoitti...

Hanna: Meilläpäin ei ollu punasena, olisin ehkä halunnu semmosen. :D

Nilkkis: Opettasiksää mut ompeleen? Tai antaisit pari litraa hermoja?

Mervi: Ha, mahto olla melko joustavat pökät! :D

Anonyymi: Tiiän, siks ehkä kestänki tätä. ;D

Zalme: Ahhahaa, toivotaan että ehitte vielä ajelulle! :D Tai vielähän tässä ehtii käydä ostaan uuden. ;)

Verhoammattilainen-Anonyymi: Kiitos hihityksestä! :D Ei ihan outoa tuo, että ei aina muista katsella, että mitä reunaa sitä ollaankaan ompelemassa. Ennen ku on liian myöhästä. ;) Yläasteella ompelin rippihametta vuoden ja sitten rippipäivänä lainasin leninkiä kaverin siskolta...

Anonyymi: Tuo sininen on KapAhlista. :)

Mami: Aika kaaressa lensi. ;)

Sanélma: Kiitosta kauniista sanoista, lämmitti tämän häiriöisen päivän iltaa. :) Mulla ei oo ompeluitsetuntoa sitten yhtään, ehkä siks ne ei onnistukaan tai sitten jos onnistuu, niin koen, että ne ei onnistu = anna siivu ompeluitsetuntoa tänne kiitos! :D

Heli kirjoitti...

Sä oot kyllä niin mainio!! =D Mä ihan veet silmissä nauran täällä. Myös nää kommentit pistää tyrskimään.

Mutta tuli mulle sellanenkin tässä mieleen, että mäkin kuvittelen ompelevani jotain joskus. Mulla on vuosikausia ollut kasa kankaitakin oottamassa. Ja sit kun mä ompelin tässä joku hetki sitten ihan vaan suoraa saumaa niin eihän sekään nyt ihan putkeen menny. Saakeli, verhon alareunat heitti monta senttiä keskenään, vaikka ihan varmasti saman verran pätkäsin jokaisesta!! Syytin siitä kyllä sit Ikean kankaita, kun ne on vähän sellasia.. (kröhöm..)

Että hmm.. voi olla, ettei mustakaan sit ihan ompelijaa tuu, vaikka meinasinkin että äkkiäkös mä noista kankaista ompelen kivoja kasseja tai jotain... (ikinä en oo sellasia tehny..)

turushanna kirjoitti...

Voi kun voisin halata sinua.

Heidi kirjoitti...

Hahaa, ei voi muuta ku nauraa, ei sun työlle, mutt sun hauskalle kirjotukselle!! Mä jo ootin lukiessani et vielä ilmaiset et olit ommellu pikku-piialle ton sinisen takin....Kyll siitä vielä hyvvöö tullooo! :P

Riina kirjoitti...

Että mä en kestä, oon hihitellyt jo ainakin 10min tälle. :D just tosta syystä en ite kuuna päivänä aiokaan yrittää, mun pinna ei kerta ole sieltä pisimmästä päästä eikä ompelutaidot etenkään. Muistissa on ne yläasteen verkkarinompelut, se oli kamalaa se! Vaikka rippihametta mä kyllä sit käytinki juhlapäivänä, joskus sentään joku onnistunutkin ü tsemppiä sulle ja nauti vaan siitä arskasta äläkä vaivaa päätäs millään ompelulla !

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä opetus! Kelpaa tarina jälkipolvillekin kerrottavaksi opettavaiseksi kertomukseksi.

jei!

Taru

Iina kirjoitti...

hahaahaaah. säikähdin jo alun luettuani, että olet tehnyt kuvassa näkyvän sinisen takin. ajattelin, että herranjumala, oot joku multitalentti-kuka-tahansa-osaa-ommella..

mut älä välitä, oot parempi sit jossain muussa. ei mein tartte osata ommella :)

Nonna kirjoitti...

=) =)

Virpi kirjoitti...

Hih!:D Hieno takki neidillä!:)

Maistuiko jäski hyvältä?;)

Joanna kirjoitti...

On siitä kauan, kymmenisen vuotta=)! Kamala kun aika kuluu!

joska kirjoitti...

Niinhän se menee. Välillä tulee otettua turhan kunnianhimoisia projekteja, tietysti ihan omin suunnitelmin ilman ohjeita. Mun mielestä sulla on ollut täällä ihan hienoja ompeluksia, ihan suotta märehdit osaamistasi. ;) Siinähän ne taidot karttuu kun kokeilee. Välillä tulee hienoa, välillä jotain ihan muuta joka tungetaan kaapin perimmäiseen nurkkaan tai viedään kierrätykseen.

Aloittele vaikka resorivyötäröisestä hameesta tytöllesi. Kangas taitetaan kahtia, pidetään kulmaa ympyrän keskustana ja leikataan vaikka kattilankannen avulla siitä sektori. Eli saadaan pyöreämahainen kolmio. Napsaistaan yläkulmasta palanen pois että lapsi mahtuu hameen sisälle. Ommellaan yksi sauma kiinni, vyötärön resori ympyräksi ja kiinni vyötärölle. Helma huolitellaan saumurilla/siksakilla/vinonauhalla. En suosittele kääntämään, aika työlästä kun reuna on ympyräinen. Jos haluaa enemmän kellotusta helmaan, voi kankaan taittaa alussa vielä kerran kahtia ja leikata kangasta nelinkerroin. Saiko tästä mitään selvää?

Anna kirjoitti...

Vähän sä oot kova kun rupesit vääntämään oikein takkia! Mä koitin kerran paitaa. On se kerran ollut päälläkin (kotona), oli siinä niin kova vaiva. Toista paitaa en ehkä enää tee. Ikinä.

Rillirousku kirjoitti...

Heli: Kyllä kivat kassit, patalaput ja ruokalaput vielä menee, jos niissä ei oo kun suoraa eikä kovin montaa osaa. Mutta sitten kun menee karuselliksi, niin sillon menee. :D

huuuhtala: :)

Heidi: No en! Sepä oliskin kun osais tuommosen tehä. :)

Riina: Me voitas alkaa kahestaan takin ompeluun, siitä olis muuten lysti kaukana! :D Tai sitten voitas tehä itelle jotku helpot ja kätevät juhlamekot... x)

Taru: Tässä opettavaisessa tarinassa on vaan se huono puoli, että tässä luovutetaan aika herkästi. Kun yleensähän opetetaan, että ei pidä luovuttaa. ;)

Iina: Multitalentti. xD Joo en. Mutta olis kiva osata ommella! Tai siis omata paremmat hermot. ;)

Nonna: :)

Virpi: Vielä ei oo jätskit kehissä, ensin se takki. ;D

Joanna: Eläpä muuta sirkuta!

Joska: Muutama onnistuminen onkin tullut, ne joulukuiset elämän ekat vaatekappaleet. Ei priimaa mutta sinnepäin. Takin suhteen oli hyvät kaavat, hyvät opasteet askel askeleelta, ammattilainen käytettävissä 24/7. Ainoa mikä puuttuu on hermot! Kun ei kestä turhautumista. Ei oo mun alaa siis. :)

Nuppu: Ehkä kierointa tässä on se, että vaikka kuin otti nuppiin tuota vääntäessä niin samaan aikaan mun mieli askarteli ja suunnitteli jo seuraavaa takkia! :-O Emma tajjuu! Että jos kuitenki koittas vaan ihan rauhassa saaha sen ekan valmiiksi. ;)

hookoos kirjoitti...

Kunnianhimo ennen kaikkea :) Ompelusta on kyllä sen verran kammottavia kokemuksia, että suoraa saumaa enempää välttelen visusti...

Piña kirjoitti...

Kaksi asiaa saa mut takuulla kiroilemaan: autolla ajaminen ja ompelu. Eikä liity siihen, etten osaisi. Mulla on oikein tutkinto vaatteiden tekemiseen. (Ja aina kun teen jonkin mokan, kuulen opettajan äänen jossain alitajunnassa, raivostuttavaa.) Neulominen ja virkkaaminen rentouttavat. Tai vaikka puutyöt (vaikka niitäkin on opiskeltu).

Ei kaikesta tarvitse tykätä. Saat blogin perusteella niin paljon aikaan, että tämä takaisku osoittaa vain sen, että olet ihminen :)

Anonyymi kirjoitti...

Oot niin ihana kirjoittaja... Saat toiset ihmisetkin näkemään elämän aurinkoisesti. Kiitos Rilla! t. Saara

Rillirousku kirjoitti...

Sokerikorppu: Kunnianhimo ennen muuta! :D

Pina: Ihminen on epäonnistuva eläin. Onneksi välillä myös onnistuja. :)

Saara: Kiitos! Jos niin on, niin oon ilonen. :)