Varoitus! Tämä kirjoitelma sisältää runsain määrin piilomainontaa.

Ei tämä martta teiän tovereitten itsetunnoista mitään tiiä mutta omastaan voisi muutaman sanasen kirjoittaa. Katsokaas, onhan se niin, että itsensä vähättely on suorastaan typerää ja melkeinpä säälittävääkin mutta ei liiallinen omankehun haiseminenkaan mitenkään suotavaa ole! Ooppa siinä sitten.

Jos vaikkapa kansalainen sanoo toiselle, että Kappas kaveri, onpa sulla nätti uus kampaus niin huonolla itsetunnolla varustettu ja kainomielinen suomalainen saattaa sanoa, että No tää on nyt vaan tämmönen ja vaihtaa punastellen puheenaihetta. Aivan hyvin tuo mainittu toveri olisi voinut vain yksinkertaisesti todeta, että Kiitos, hauska kuulla ja vaihtaa sitten sitä puheenaihetta. On aivan suotavaa ottaa kehut vastaan kiittäen, ei nöyristellen.

Mutta joskus on mukava harrastaa pientä ja viatonta itsensä vähättelyä, vaikka muuten olisikin aivan sinut itsensä kanssa. On mukava katsoa miten paljon itseänsä pystyy kaikella rakkaudella ruotimaan ilman, että putoaa itse kaivamaansa kuoppaan. Yllättävän paljon, sillä itselleen nauraminen on tärkeä asia tällä vakavalla elon tiellä.

Vähän aikaa sitten tämä marjatta mainitsi perinteiseen tapaansa, kuinka pakersi perheelleen muistoksi remonttikirjan menneestä vuodesta. Samaan aikaan oli kuvatehtaalla käynnissä kuvakirjakilpailu, jonne lähti pitkällisen harkinnan jälkeen myös tuo mainittu kirja. Eilen soitti kuvatehtaan täti, että meikämartan kuvakirja on päässyt semifinaaliin! Joskus kannattaa haistattaa meriheinät kaikenmoisille it-tuntemuksille ja koittaa tikulla jäätä. Tällä kertaa se kannatti! Jatkossa olevia kirjoja pääsee äänestämään Helsingin messukeskuksessa 2. - 4.3 olevilla Kuva ja kamera 2012 -messuilla. Saa äänestää!

Mitä tästä opimme: pitää yrittää!

Ps. Koska jälkikasvu on kasvavaa sorttia ja herttasimmatkin vaatteet käyvät joskus pieniksi, niin täältä löytyis.