Tämän talon tiskikoneella on ongelma.
Vaikka kuinka yritämme käyttää uutta linjakasta pahviastiastoamme, niin silti tiskiä kertyy valtaisia määriä ja jatkuva kasa huojuu kodinhoitohuoneessa pahvilaatikkokasan ja puhtaan pyykin välittömässä läheisyydessä.
Tiskikoneella tuntuu olevan jonkinsortin asenneongelma tuota huojuvaa astiatornia kohtaan. Joskus sitä saa suorastaan potkia takapuolelle, että jotain tapahtuisi asian tiimoilta. Jos masiina sitten pitkällisen potkimisen jälkeen lopulta lähtee käyntiin, niin se saattaa jäädä päiväksi jumittamaan liotus-toimintoon. Seuraavana päivänä se saattaa patistelun jälkeen puhdistaa lähes kaikki törkyastiat mutta toisinaan tuo laiskuuden huipentuma jättää osan edelleenkin odottamaan seuraavaa päivää.
Joskus melkeinpä säälin tuota tiskikonetta. Ikäkin alkaa jo painaa, elokuussa tuo masiina täyttää huikeat 27-vuotta. Melkoinen ikä tiskikoneeksi vaikka kylläpä tuon vuosien kertymisen jo pinnastakin huomaa, naarmua ja kolhua on kertynyt vähintäänkin samaa tahtia kuin talossa syntyy tiskiä.
Joskus elämä tiskikoneena tuntuu raastavalta, kun yhtäaikaa olisi oltava myös äiti, maalari, rakennusmies, puutarhuri, sisustussuunnittelija, siivooja ja vaimo. Tänään ei tykätä remontoinnista.
11 kommenttia:
Voi toveri...Voimia taas kerran sinne! Tule joku päivä piristämään meitä?
Tsemppiä tiskikoneelle, eihän toi vaihe enää kauan kestä, vai? Milloinka pitäis olla valmista?
Enni: Piristämisestä en tiedä mutta tullaan! ;)
Riina: Kiitos tsempeistä! En tohi ajatella millon pitäs olla valmista. Yritän ajatella, että on sitten kun on. Toivottavasti pian. :D
Hei! Ihan sattuumalta tänne tupsahdin. Tosi kiva blogi, tulen toistekin :)
Tiskaus on syvältä. Muistan edelleen ne pari opiskelujen aikaista vuottani, kun minulla ei ollut tiskikonetta - uih, se ei ollut kivaa ei. Saatte kaiken empatiani!
Rilla, nykyään rakennusmies ei ole enää rakennusmies vaan hän on rakennushenkilö! Sama koskee kaikkia muitakin miehiä: palohenkilö yms. Mun mieskään ei ole enää mies, hän on henkilö. :D
Onneksi ulkona on nyt kivat kelit! Mäkään en enää jaksaisi katsella kuinka pöly valtaa kerta toisensa jälkeen kaikki pinnat(nyt on huomattu pölyn kertyvän myös pystysuoriin pintoihin...:(
Voih, ei voi kuin kuvitella tuntemuksesi, sisko hyvä. Ja NOSTAN HATTUA sille miten hyvin jätkällä on kestäny pälli. Mulla se ois levinny jo aikapäiviä sitte! %-O Tsemiä! Huomenna nähään!
Hannele: Kiitos ja tervetuloa! :)
Laura: Tiskaaminen on ehkä viheliäisintä käsityötä mitä ihminen joutuu tekemään. Näitä kotitöitä meinaan. Jospa tämäkin kyllästynyt tiskikone vaihtuisi pian siihen kestävämpää versioon. :)
Nilkkis: No joha o! Ollaan sitte rakennushenkilöitä. Terveisiä sun pojulle ja henkilölle! x-D
Niinu: Pölyä riittää, se on totta. Eniten ehkä alkaa kuitenkin ottamaan kuuppaan tämä ahtaus ja konttausikäsen jatkuva vahtiminen. :-S
Juli: Kiitosta sisar hyvä! Huominen rauhottuminen tulee enemmän ku tarpeeseen, se on varmaa. :)
Jos sen rasvaisi oikein hyvin, vaikka jäätelöllä?
Ja I´ve been there. Kyllä se siitä. :)
Ilse: Hyvä idea, jäätelö auttaa aina. :-)
Lähetä kommentti