Kotipalapeli.

Kolme vuotta sitten mietin nimeä remonttiblogille. Olimme juuri muuttaneet suureen taloon, jossa jokainen nurkka kaipasi remonttia ja raikastusta. Talo oli remonttiprojekti, mutta ennen kaikkea koti. Koti levällään, kuin palapelin palaset. 

Mieli oli innostunut ja tekemisen meininki helli pääkoppaa. Tiedossa oli, että työtä olisi reilusti ja tympääntyminen tulisi takuulla vastaan moneen otteeseen. Vuosien saatossa palanen toisensa perään on kuitenkin loksahtanut paikoilleen. Toiset palat, ne selkeäreunaiset ja mielenkiintoiset, löytyivät helposti, mutta vähemmän innostavia ja sekavärisiä paloja jouduttiin etsimään välillä melkein itku kurkussa silkasta turhautumisesta ja väsymyksestä. Vuosien saatossa kuluneet palat on vaihdettu uusiin ja kirkkaampiin.

Kolme vuotta on mennyt nopeasti. Palapeli on seissyt levällään välillä pitkiäkin aikoja. Osa paloista on ollut hukassa, osa kadottanut värinsä tai sitten palapelin rakentaja on ollut levon tarpeessa. Levon jälkeen on taas rakennettu uusin voimin.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että palapeli on melkein valmis. Viimeisetkin puuttuvat palaset on löydetty ja ne odottavat melko selkeässä pinossa hetkeä, kun saavat napsahtaa osaksi valmista palapeliä. Sitten ei ole enää kotipalapeliä, on koti.

On koti, josta tulee toivon mukaan jonkun toisen perheen koti. Jonkun, joka ei kasaa palapeliä. Jonkun toisen, joka osaa nähdä uusien palojen alle. Työmäärän, unettomat yöt, ilot ja onnistumiset, jotka tätä palapeliä kasatessa on koettu. Jonkun, joka tähän kotiin on tarkoitettu. Yksi vaihe elämässä on päättymässä.

Viimeiset palat loksahtavat vielä kohdilleen, sitten huokaistaan. Uppoamme Marilynin tsemppaavaan katseeseen, joka sanoo: Kyllä se siitä!

Kuvat: S-ryhmä/Muovo for House

"Onnellisessa kodissa on sopivasti sekamelskaa ja sopivasti järjestystä", ajattelivat Muovon Sanna Lehti ja Anni Kääriä ja suunnittelivat S-ryhmän omalle House-merkille aivan kertakaikkisen ihastuttavan Back to school-malliston, joka sai nimekseen "Onni".

”Mietimme suunnittelua aloittaessamme erilaisia teemoja, joista mielenkiintoisimmaksi nousi hallittu kaaos. Mielessämme pyörivät erilaiset viivaelementit – tiukassa järjestyksessä ja epäjärjestyksessä.  Tällä vastakkainasettelulla halusimme kuvata meidän käsitystämme onnesta ja elämästä yleensä. Tuotesarjaan kuuluukin myös tekstiprinttejä, joiden teksti "Happiness is a perfect mixture of order and chaos", tukee ajatusta kuosien takana", kertoo Anni.

Ja onpa vaan myönnettävä, että kolahti! Yksinkertaisissa viivoissa on jotain niin kovin ajatonta, että aivan kirkkain silmin tässä väitän, että jonkinmoista klassikko-ainestakin saattaa olla ilmassa. Meinaan semmosta, että jos tähän taloon vaikkapa tuo herttaisa seinäteline tai säilytyskori ilmaantuu, niin ihan hetkeen niistä ei ollakaan luopumassa!

Semmonenkin asia pitää todeta, että on ollut ihan mahtavaa nähdä, miten S-ryhmän House-merkki on viime aikoina noussut jaloilleen. Uudistus on onnistunut ja otettu ilolla vastaan. Tämmönen pihimmänpuoleinen emäntä kiittää, kun kaunista ja ajatonta saa pienellä rahalla mukaan samalla reissulla, kun käännähtää Prismassa hakemassa lauantaimakkaraa jälkikasvun iltapalaleivän päälle.

Käytännöllisiä tuliaisia.

Tämän tekstin kirjoittaja on siinä määrin ihastunut Kööpenhaminaan, että pakkohan sinne oli tällä kertaa viedä loputkin perheestä. Samalla sai myös marjatta itse päästä todistamaan tuota herttaisaa kaupunkia kesäasussaan, aiemmat reissut kaupunkiin kun ovat olleet talviaikaan.

Eikä siitä mihinkään pääse, on se vaan nätti! Sekä kesällä että talvella, mahdottomuus valita kumpi parempi. Pikkubudjetilla reissatessa päätyi matkamuistoksi käytännöllisiä tuliaisia lempparihalpakaupasta, jota ei pysty ohittamaan vaikka miten matti huhuilisi kukkarossa. 

Luonan Kuusiohylly muuntui käteväksi laatikoksi, jossa tuliaiset odottavat tositoimiin pääsemistä. Talon jälkikasvun syntymäpäiviä vietetään piakkoin, joten tuliaisiksi valikoitui pientä ja kivaa siihen tarpeeseen. Eikä tiskikoneellinen ihminen voi koskaan omistaa liikaa tiskiharjoja!

Maalimekko.

Tässä on hiljaista pidellyt, kun marjatta perheineen on lomaillut ja kuorsannut teltassa erinäisissä luonnonolosuhteissa lähes kaksi viikkoa. Siitä lisää kuitenkin myöhemmin, tällä erää tarkastellaan erään tylsän sadepäivän mekkotuotosta ajalta ennen lomaa.

Kierrätyskeskus tyrkkäsi käpäliin palasen valkoista kolitsia. Kaappeja siivotessa löytyi kangasvärit ja viereiseltä hyllyltä pensseli, joten eikaitsiinä auttanut kuin alkaa mekkoa maalaamaan. Mekon malli on kätevästi varastettu Marimekon parin kesän takaista pallon muotoista mekkoa mukaillen. Ehkä tuo on malliltaan enemmän puikula kuitenkin.

No, jos on hieman tunteita herättävä, niin mukava päällä ainakin! Loppulomasta se pääsi jopa käyttöönkin, kun lämpö palasi ja villatakki saatiin hyvästellä matkalaukun peränurkkaan. Tässä olis heti parikin muuta kankaaseen ja maaliin liittyvää tointa mielessä. Parin viikon totaalinen aivolepo herättää kummasti inspiraation uuteen lentoon. Sitten tarttis enää vaan toteuttaa.

Sairastuvassa askarrellaan.

Erinäiset pöpöt ovat lamaannuttaneet suurimman osan perheesta sänkyihin, mutta pikkasen on kuitenkin saatu päätä ylös tyynyltä, koska kuka nyt kovin montaa päivä jaksaa makuuasennossa viettää, jos ei ole ihan pakko.

Näinpä on edelliseltä Fimo-askartelukerralta jääneet nökäreet sekä muutama uusi paketti saatu muovailtua käyttötavaroiksi. Tällä kertaa syntyi koruja, mutta myös magneetteja jääkaapin kylkeä koristamaan. Siinä ohessa sai kaikki epämääräiset ilmaislahja- ja matkamuistomagneetit kyytiä. Hyviä tuli ja tukevasti tarraa magneetti ihan erikeepperin voimalla kiinni massaan. Jos joku kaipaa tekovinkkejä, niin kommenttiboksi on avoin kysymyksille. Helpompaa askartelua ei tosin liene ole olemassa kuin tämän massan vääntö!

Toiseksi alimmaisessa kuvassa on pötkylä, jonka päissä kupariputket. Alunperin siitä piti tulla koru, mutta kamalan kömpelö oli, joten siitä tuleekin kahva olohuoneen kaappiin, kunhan kaappi saa päälleen uuden maalin. Kovin ankaraa käyttöä tuskin kestää, mutta tuollaisessa silloin tällöin avattavassa ovessa varmasti ihan tarpeeksi kestävä.

Samaisessa kuvassa myös seinäkoukku-/laatikonnuppi-tekeleitä. Ruuvi pysyi hyvin paikoillaan, kun sen ympärille pyöritti ensin tiukasti rautalankaa. Vinkkinä, että rautalankaa kannattaa laittaa reilusti ja isoja lenkuroita, että ruuvi ei lähde pyörimään. 

Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon! Älkää yrittäkö ruuvata koukkua paikoilleen, ennen kuin massa on uunin jälkeen täysin jähmettynyt! Saattaapi muuten olla, että massa repeää, joten maltti on valttia. Hyvin toimi täysin kovettuneena nämäkin nupit.

Ps. Sain Luonalta testaukseen heidän tulevia uutuuksia, pannunalusen/leikkuualustan*. Tällä kertaa ne toimivat magneettien kuvausalustoina, mutta ihan oikeassakin käytössä ovat olleet. Kovin ovat eleettömät ja kauniit tuollaisenaankin ja puunkäsittelyssähän vain taivas on rajana. Luonan kauppaan alusia on tulossa eri mallisina ja muotoisina.

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Juhannusta.

Täten kirjataan ylös tulevia juhannuksia ajatellen, että tämän vuoden keskikesän juhla oli kylmä, joskin ainakin meilläpäin kotomaata vähäluminen. Asteet illankähmeessä just ja just plussan puolella, kohmeiset sormet ja vuotava kärsä. 

Tämän vuoden juhannus kului navetan pihapiiriä siistien. Niin kiireinen on ihmislapsi, että vapusta asti paikka oli rehottanut omillaan ja sanottakoot, että ruohonleikkuri huokaisi varsin kuuluvasti tuon näyn nähtyään. Lopulta jouduttiinkin tyytymään ihan vanhanajan heinänkaatovälineisiin ja saatiin muutama heinäseiväskin pystyyn. Hieman tuli noista kavereista laihoja ja muotopuolia, mutta ehkä puintivälineet ja seipäät taannoin vuolleet entiset talon asukkaat osaavat suhtautua huumorilla ja ymmärtäväisellä hymylla aloittelijoiden puuhasteluun. Koska siellä jostain navetan vintiltähän he kurkkivat ja päätään pyöritellen ihmettelevät nykyihmisen menoa.

Naakka oli tehnyt älyttömän kokoisen pesän saunan piippuun. Perjantaina oli haaveissa saunaan pääsy, mutta ensin piti raivata pihalle tilaa ja kyhätä heinistä kasoja. Lauantai aloitettiin paljun pesulla, jota jatkoi piipun tyhjennys. Kahdeksan tuntia myöhemmin palju oli puhdas ja piippu tyhjennetty, päivä vaihtunut sunnuntaiksi. Ehkä tänään jo saunotaan.

Villejä lupiineja.

Eilinen kääntyi kuitenkin positiivisen puolelle iltaa kohden ja on vain hyväksyttävä se tosiasia, että elo on vuoristorataa. Tiukkaa ylämäkeä ja liiankin liukasta alamäkeä, välillä mennään jopa tasamaata. Näin jos oikein herkkätunteiseksi herkeän, niin siinähän se elämän rikkaus on. Kuka nyt jatkuvaa tasamaalla jolkotusta pidemmän päälle jaksaisi?

Ihastelin tänään lasiesineiden kauneutta. Yksinkertaisia, mutta silti joka hörpyllä tunteita herättäviä, ovat nuo kirpputoriostokset, jotka takuulla kestävät aikaa. Sen on useampi vuosikymmen jo todistanut. 

Eilen illasta saimme kylään aivan älyttömän herttasen pienen koiravauvan ja niin on tämän marjatan koirakuume noussut taas ihan uusiin sfääreihin! Lapsista nyt puhumattakaan. Siitäkin huolimatta, että tuo meikämartan läheskaima jännityksissään antoi suolen puhua sisätiloissa useammankin kerran. 

Kesällä säästetään kukkakauppakuluissa ja poimitaan maljakot täyteen villejä lupiineja.

Carpe diem.

Hetkeen tarttuminen on joskus kiven takana. Välillä hetkeen tarttuu aivan itekseen ilman sen suurempia yrityksiä, silloin arki rullailee mukavasti ja pienet vastoinkäymiset eivät pahemmin pistä kapuloita rattaisiin. Sitten on sitä toisenlaistakin hetkeen tarttumista. Semmoista, että tarttuu liikaa huonoihin hetkiin, ajatukset pyörivät kehää ja pienistä vastoinkäymisestä muovautuu iso harmaahko pilvi, joka uhkaa viedä hukkaan yhden kokonaisen päivän ihmisen elämästä.

Se kuuluu elämään, että tarttuu monenlaisiin hetkiin. Ero on kuitenkin siinä, että hyvissä hetkissä kannattaa roikkua kiinni, ehkä välillä jopa kynsin ja hampain, mutta kannattaa kuitenkin. Huonoihin jos takertuu, niin siinähän sitä sitten ollaan, eikä irti pääse vaikka miten rimpuilisi.

Tänään marjatta on tarttunut huonoihin hetkiin. Pieniin, mutta muka-isoihin asioihin. Roikkunut niissä, suorastaan kieriskellyt. Edes pilven takaa pilkahtanut aurinko ei saanut osakseen kuin vihaisen mulkaisun. Mutta tässä näin, juuri ja nyt päätän, että vielä on päivää jäljellä ja tartun hyviin hetkiin! Tartun tänään postin yllärinä tuomaan, Tiinan tekemään ihanaan tauluun. Tartun eiliseen, siskon ja miehensä kanssa nautittuun päärynä-kinuskikakkuun. Tartun imuriin ja imuroin pahan hengen talosta pois. Tartun kolikkopussukkaan, suuntaan kauppaan ja ostan vuohenjuustoa ja tomaattia. Tartun itseäni niskasta ja käyttäydyn kuin nainen!

Olen puhunut.