Petteri.

Viime viikonloppu yökyläiltiin toverin luona. Nelivuotiaan innostamana testattiin sormenjälkitaiteilua, jonka seuraukseni syntyikin meikämartan etusormesta rykelmä ilmapalloja, jotka kuljettavat Petterin kohti myrskyä, ja toivottavasti myös sen yli. Piristäköön tämä omin käsin taiteiltu vaatimaton teos väsyneitä aamuja suoraan sänkyä vastapäätä.

Naruissa epätoivon vimmalla roikkuvan Petterin tilanne tuntuu hyvinkin tutulta, sillä eihän kansalainen monesti itsekään tiedä mihin suuntaan tuuli on milloinkin puhaltamassa ja toisinaan saa kokea olevansa suorastaan tuuliajolla omassa elämässään! Silloin muistakaamme lause nastataulun alareunassa: Sometimes shit turns into Diamonds. Kiitos tästä muistilauseesta Riikalle.

Samaisen kuoman kirpparikasasta pelastin myös lauantaina itselleni pussukan, jonka värimaailma oli kuin suoraan tuosta Petterin vappu loppui jännästi-teoksesta, joten niistähän tuli samantien kaverit. Pussukkaan ämppäytyy kätevästi kaikki yleensä valtoimenaan seilaava ryönä työpöydältä.

Katjalta ystävänpäivälahjaksi saatu solmukoru ja pari muuta kaveria killuvat taululla enemmänkin koristeena, koska ei taida tästä marjatasta tulla korujen käyttäjää kovasta yrittämisestä huolimatta. Mutta onhan nuo niin nättejä, että niitä ilokseen kattelee ihan vain tuossa koristeenakin!