Korkealla.
Siellä on jännä nukkua. Jostain syystä se ei enää näin aikuisena kuitenkaan aiheuta ihan niin suuria ilonpurkauksia, kuin tuossa noin 20 vuotta sitten. Tai no mikä siinä nukkuessa, kunhan ei kuikuile alas tai unohda sitä, että nukkuu korkealla.
Muistan, kun eräällä toverillani oli peruskouluaikaan parvisänky. Ai että, siellä olikin mukava maata yökylässä vieretyksin, lukea Aku Ankkaa (jonka lukemisessa tuo mainittu kuoma oli erityisen eläytyväistä sorttia) ja maata ketarat ojossa, jalkapohjat kattoa vasten. Niin on kuulkaa herttasia muistoja päässyt kertymään tuosta korkealla nukkumisesta, että en lainkaan ihmetellyt, kun oma lapsoseni alkoi hinkumaan parvisängyn perään tuossa joku tovi sitten.
Ekaluokkalainen alkaa olla kohtuullisen tarkka omasta tilastaan, ymmärrettävää kyllä. Voiko mikään sylettää niin pahasti, kuin se, että nuorempi sisarus tai kylässä ollut pikkukersa on käynyt vaikkapa syömässä joulukalenteristasi salaa sisällön useammasta luukusta? Tai parhaassa tapauksessa vain osan siitä. Tai lähminyt tahmaisilla pikkukäpälillään hartaasti varjelemiasi barbeja ja rikkonut ankaralla työllä kasatun legolinnan? Kyllä mää sanon, että aivan meinaa niskavillat nousta pystyyn noita lapsuustraumoja muistellessa!
Näin ollen parven omistaja ja isänsä mittailivat ja tekivät eräänä iltana yhteisvoimin tuon hartaasti himoitun korkean sängyn. Seuraavana päivänä se kasattiin jännityksen vallitessa. Maaliahan se kaipaa, se taitaa jäädä meikämartan harteille. Sängyn alle on suunnitelmissa laverisohva, johon on kätevästi jo vanhasta sohvasta olemassa sisätyynyt, nekin tarttee vaan päällystää. Huone on siis kesken niin sängyn kuin sohvankin osalta, jonka lisäksi huoneessa vallitsee suoranainen kaaos, kun kaikki ylimääräinen tavara on tungettu yhteen nurkkaan odottamaan. Mutta hyvin nukuttaa kuulema jo nyt, sehän se on pääasia.
10 kommenttia:
Sanoisinpa, että aika näppärä isimies on siellä talossa, kun tuollaisen parven illassa pyöräyttää. Kelpaa siellä köllötellä!
Hei, aiheesta kuuluisaan kukkaruukkuun..saanko kysyä, onko nuo jalkalistat puhtaan vai "tavan" valkoiset? Hassu kysymys, mutta pohdimme juuri valintaa kahden em. välillä. Lattiamme on liki samansävyinen ja tässä jalkalistat näyttävät hyvältä lattiankin kanssa. Yllättävän vaikeita päätöksiä nämä valkoisen sävyerot!
Minäkin olen haaveillut pojalle tuollaista, jotta sais pieneen huoneeseen lisää tilaa... Mutta tuota teidän hienoa sänkyä lumoutuneena tuijottaessani jäin miettimään että mites se petaus sitten onnistuu ;)
Jonna: Onhan se ihan kätevää, että on puusepää talossa. :)
m/v: Kyllä nuo listat taitaa olla ihan luonnonvalkoiset, ei siis puhtaan valkoiset vaan vähän kermaan päin. :)
Betsy: Pitikin kirjoittaa tähän tekstiin mutta jäi, että omasta mielestäni paras puoli on tietenkin se, että ei tarvitse pedata. Pois silmistä, pois mielestä. ;) Lakananvaihtopäivä voikin sitten olla melkosta mönkimistä, onneksi sitä ei ihan joka päivä tarvi tehdä. :)
Waaaau mikä sänky! Mitäs väriä meinasit?
Memma: Kyllä taidetaan mustaan päätyä. Huoneen omistaja tosin toivoo sinistä. ;)
Joo kyllä parvisängyt on niin cooleja, tosin itsekään en enää ihan niin innoissaan niistä enää ole kun silloin 20v sitte ;-) mutta mukavat muistot ankkoineen on mullakin!
Riina: Oi niitä aikoja! Sitäpaitsi siitä ei sentään OIKEESTI oo vielä 20 vuotta, vasta about 15. ;)
Mitä, ei kai me mitään akkareita enää silloin luettu?! :D no juu, ehkä siitä on noin 17-18 vuotta, voi apua! Kuulostaa kyllä ihan karmeelta.
Riina: No TODELLAKIN luettiin! Ja luen vieläkin. ;-D
Lähetä kommentti