Joulukalenteri, luukku 19.

Sorminäppäryyttä harjottamassa. Tässä talossa on viime viikkoina intoiltu hamahelmistä, lähinnä jälkikasvun toimesta. Keskittymisvaikeuksista kärsivä koululainen on pistänyt parastaan ja kaivellut Pinterestistä erinäisillä hakusanoilla ohjeita, joiden opastuksella sitten tunti toisensa perään istunut keskittyneesti paikoillaan ja pistänyt helmeä toisen perään. Se on jo jotain, voin kertoa!

Eilen ajatteli maamonsakin pistää sorminäppäryytensä testiin pitkästä aikaa. Olipa muuten valinnanvaraa tuolla Pinterestin ihmeellisessä maailmassa! Aivan siinä meinasi iskeä valinnanvaikeus ja aivan huomaamatta hurahti tunti jos toinenkin.

On ollut myös mielenkiintoista huomata, että nämä koululaisen tuotokset eivät ole jääneet valmistumisen jälkeen heitteille, vaan ovat olleet ahkerasti leikeissä mukana. Omat teokseni ovat hieman tylsempiä, kuten aikuisten jutut monesti ovat.

Tuosta eilisestä hama-ilakoinnista syntyi siis pikkusia ja lapsellisia juttuja pukinkonttiin. Muutama avaimenperä ja koruja. Pikkulintu pääsee erään terhakan kummitytön kaulaan roikkumaan, joulunodotuslahjana. 

Semmosta tässä luukussa. Ajattelin, että jos vaikka aattona meinaa jälkikasvulla iskeä liika vauhti päälle, niin ei muuta kuin hamahelmipurkki kouraan, inspiroiva ohje nenän eteen ja joululaulut soimaan! Jos hyvin käy, niin tällä reseptillä syntyy tunnin parin joulurauha.