Joulukalenteri, luukku 13.
Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän on suomen kielen pisin sana Guinnessin ennätyskirjan mukaan. Jostain tuo sanamonsteri nyt iski alitajuntaan, kun tuota kynäsiiliä tuossa katselin ja eilistä keskustelua mietin. Jaoimme nimittäin toverien kanssa pikkujouluissa ajatuksia järjestyksestä ja sen ylläpitämisestä. Kuten todettua, niin meikämartta ei ole siinä asiassa kovinkaan säntillinen, suorastaan leväperäinen toisinaan!
Säntillisen ihmisen kanssa asuessa tämä aihe nostaa päätään säännöllisin väliajoin. Ja tiedättehän, ihminen oppii! Oppii jossain määrin sietämään epäjärjestystä tai pitämään järjestyksestä paremmin kiinni. Mutta yksi asia on varma; luonnettaan vastaan on turha rimpuilla! Moisesta energiankulutuksesta ei saa kuin pahan mielen ja katkeruutta säntillisempiä tai hövelimpiä tovereitaan kohtaan!
Silti on hyvä tulla vastaan ja oppia itsestään uusia asioita. Vaikkapa sellaisia, että jos esimerkiksi kynän laittaa aina samaan paikkaan, niin se saattaa hyvinkin pysyä tallessa pidempään, kuin kaksi vuorokautta. Tai että jos laittaa avaimet suurinpiirtein samaan paikkaan aina kotiin tullessaan, niin niitä ei välttämättä joudu etsimään tuli hännän alla silloin, kun pitäisi olla jo matkalla.
Meitä on moneen junaan, ja se on hyvä asia. Kukaan ei jää laiturille, kun tuntee itseään jonkin verran ja hyväksyy olevansa joko milliville tai hövelihilkka, tai jotain siltä väliltä. Antakaamme kaikkien kukkien kukkia ja samalla voi ilmoille heittää vienon toiveen, että me hövelit ihmiset saisimme edes yhden horsmakkeen pysymään hengissä kuukautta pidempään!
Aivan kuin olisi pikkusen aiheesta lähtenyt, kun kuitenkin kynäsiilistä oli alunperin tarkoitus tarinoida! Kuvissa siis siili, joka kyniä ekaluokkalaisen huoneessa säilyttää. Siili on ollut tuon mainitun kaverin huomassa kesästä lähtien ja se onkin pitänyt kohtuullisen ansiokkaasti kynät tallessa. Tai, edes kynän. Modernimman kynäsiilin idea on peräisin ystävieni Riikan ja Susannan (edelleenkin mainiosta) OK - omin käsin-kirjasta. Kirjan siilit on väreissään kertakaikkiaan herkulliset, tämän talon siilissä mentiin sillä värillä, mitä sillä hetkellä sattui autotallista löytymään.
Siilin vieressä poseeraa kaksi miniroskista, jotka löytyivät Kööpenhaminasta. Toinen toimii barbien roskiksena leikeissä ja toiseen pyöritetään kynän terottamisesta syntyvä roska.
Tässä 13. päivän luukussa siis pienenä ja helppona tee itse joululahjasi-vinkkinä kynäsiili ja kynät vaikkapa omaan, oman tai kummilapsen pakettiin paketoitavaksi järjestyksen ylläpitoa helpottamaan! Tai ihan vaikka vain koristeeksi.
5 kommenttia:
Voi että! Me ei tehty siiliä vaan me tehtiin kukko, jonka pyrstössä oli siis värikkäät kynät pystyssä. :)
Tyylikäs siili! Ja siitä tulikin mieleen, että lapsena kovassa käytössä ollut muovinen ja erittäinkin nostalginen kynäsiili taisi lojua kesällä jossain epämääräisessä hiekkalelulupussissa, kääk. Ja nyt täytyiskin taas kaivella esiin tuo Ok opus. Siinä olis vielä monta kivaa projektia testaamatta. Viime jouluna sain miekkoselta joululahjaksi kuparirekin -yksi parhaista lahjoista ikinä. :) Ja semmonenkin juttu piti vielä sanoa, että nyt tuossa suomen pisimmässä sanassa on sitten jo vähän jotain järkeäkin. Joku mulle aikanaan opetti, että se on epäjärjestelmällistyttämättömyydellisyydelläänsäköhän. En tuota loppua ikinä hiffannu ja nyt tajuan, et se joku joka tuon päähäni syötti taisi tehdä sanalle vielä omat venytyksensä. ;D
(Lähti rönsyilemään täälläkin päässä...)
Ihana siili! Ja ihananällöttävänihana ötökkäkuva seinällä :)
-Miia
eimikaanblogikoti.blogspot.fi
Ihana siili <3 Ja kuinka hurmaavat pikkuroskikset! :-D
Denies: :)
Pieni Lintu: Kukko kynät pyrstössään! Keksisköhän Riikka ja Susanna siitäkin modernimman version. ;)
Sari: Rönsyileminen on ihan hyvästä, välillä. ;) Mulla on kyllä ollut kans kovassa käytössä tuo kirja, varmaan puolet ohjeista alkaa olla kohta testattu! :)
Miia: Kiitos! Juliste on Rk designin. :)
Minna: Eikö oo aivan sympaattiset nuo roskikset! En jotenkin pystynyt jättää niitä sinne. :)
Lähetä kommentti