Todellakin syksy.
Sen huomaa ruskasta puissa ja sen huomaa ruskasta puun alla, mutta erityisen hyvin sen huomaa kalseahkosta tuntemuksesta varpaissa ja varsinkin päänupista, jossa ei tunnu liikkuvan yhtään mitään.
Ja kun ei liiku, niin ei liiku. Silloin kai pitää pysytellä lämpimän puolella, polttaa kynttilöitä ja pitää huolta siitä, että oma kynttilä palaisi vain toisesta päästä. Tai edes toisesta päästä. Olepa ihminen armollinen itelles, makoile ja yritä olla streessaamatta. Ei syksykään voi kestää ainiaan.
Sitten taas toisaalta. Vilpakan kelin tuntemukset punana poskilla, pitkät ja pimeät illat ystävien seurassa, kynttilän liekin lämmin lepatus varjona seinällä. Luonnon väriterapia, ruska puun alla odotelkoot haravaa niin kauan, kuin siltä tuntuu.
Tässäkään hetkessä ei muuta tarvita, kuin läheisten ja hyvän kirjan seuraa. Lenkkeilyä viileässä syysillassa siinä määrin, kuin flunssa antaa periksi. Reilusti hunajaa teen joukkoon.
Ja ajankuluksi voi vaikka vääntää puolukanvarvuista kranssin.
10 kommenttia:
Niin totta. Tämä teksti ilmestyi juuri oikealla hetkellä, kiitos siitä. Sain voimaa ja rauhaa. Mukavaa syksyistä viikkoa teille :).
Kiitos ihanasta tekstistä ja tuosta ylimmästä kuvasta joka on niin nätti!
Mie tykkään :)
Juuli: Kiitos itsellesi kauniista sanoista <3 Mukavaa viikkoa teillekin!
Tiina: Kiitos <3
Onpa taas ihana kuva teidän ruokailuryhmästä. Onkohan verho vaihtunut vai onko se syksyn valo, kun näyttää niin mukavalta.
Hauskasti Nappula kynttilänjalka jatkuu samanvärisestä pöydästä. Ja nuo pöydän jalat on sitten hurmaavat. Kotoisaa syksyä sinnekin.
Ihana hyvän mielen postaus, todellakin syksy. Voin allekirjottaa joka sanan, samat ajatukset :) ja kuvistaki välittyy niin syksyn tunnelma!
Kiva postaus, niin osuvaa tekstiä! :-)
Osuit naulan kantaan! Liian monta rautaa tuntuu olevan nyt tulessa, kunpa osaisi rauhoittua.
Sar P: Kiitos! Verho on killunut ikkunassa jo pitkään, ehkä se on tuo syksyn hämäryys. :) Mukavaa syksyä sinnekin!
Paevi: Kiitos, syksy on syksy. Sekä hyvässä että pahassa. :)
Minna H: Kiva kuulla, etten ole yksin. :)
Paula: Niin on, pitää oppia rauhoittumaan.
Hei! Olet jo varmaan vastannut tähän kysymykseen monesti, mutta uutena lukijana en löytänyt vastausta selailusta huolimatta...eli mistähän tuo kaunis astiankuivausteline on peräisin? Kiitos paljon!:)
Jonna: Teline on House Doctorin. Olen ostanut sen tosin jo monta vuotta sitten, niin en tiedä valmistetaanko enää. :)
Lähetä kommentti