Harmaavarpunen ja värikäs makkara.

Täällä flunssaillaan edelleen. Suuremmin ei ulkoilmaa ole haisteltu viikkoihin, kun on linnoittauduttu vällyjen väliin ja yritetty häätää köhää pois kaikin mahdollisin konstein. Se on kuulkaa sillä tavalla, että kun fyysisesti kiristää, niin henkinenkin kantti on kovilla, mutta erityisesti se on toisinpäin. Nimittäin jos päänsisäisesti on tiukat ajat meneillään, niin ei se ainakaan varsinaisesti helpota fyysistä hyvinvointia. On siis annettava päänupille rauhaa, lepoa, naurua ja varsinkin anteeksiantoa. Ihmisiähän tässä vain ollaan.

Toverini Tiina neuloi 194 senttiä ihanuutta. Siitäkö sitten vällyjen väliin iski tietenkin pakottava tarve saada väriä kovin harmaata ympäristöä ja olomuotoa piristämään. Lopulta kuitenkin heräsi älyäminen sitä asiaa kohtaan, että meikämartta ei kuunaan saisi itseänsä  lietsottua moiseen pitkäkestoiseen suoritukseen, vaan huivista oli tuleva puolet lyhyempi. Lisäksi oli alusta lähtien selvää, että huivista oli tultava ympyräinen, koska kaikenlaiset roikkuvat jutut ovat vain tiellä, kun tästä marjatasta on kyse.

Siitähän tuli tuommonen "haluan olla Marimekko" - henkinen. Siinä on muijaa pätkä, raitaa erinäisiin suuntiin, pallukkaa ja muuta. Väreinä sitä, mitä lankakorin pohjalta löytyi, eli lempivärit. Aika söpäkkähän siitä tuli.