Käsille töitä.

Eilen kastuttiin retkellä makkaraa paistaessa litimäriksi. Yskänpuuskaiselta kansalaiselta se ei sinänsä ollut kovinkaan järkevä veto, mutta joskus vain pitää olla epäjärkevä, jottei vallan jumahda neljän seinän sisään yskimään. Onneksi on sauna ja hunajatee.

Kaunisteen kankaat* ovat taipuneet myös vetskarillisiksi pussukoiksi, joissa on kätevää säilyttää lähes mitä tahansa. Vaikkapa ylimääräisiä vetoketjuja ja nappeja, tai neulaa ja lankaa. Kirpputorilta löytyi Pirput parput-kuosinen toilettipussi eurolla. Pesukonevierailun jälkeen siitä tuli aivan kuin uusi. Samaa kuosia on nähty tässä talossa vuosien saatossa runsaasti ja aina se vain jaksaa olla yhtä herttanen.

Torkkupeittoprojekti on edennyt roimasti sitten viime kertaisen. Pari päivää sitten postista noudettiin Jonnan kaapissa marinoituneita lankoja iso läjä, toinen pussillinen vanhalta luokkakaverilta oli ilmestynyt oven taakse pari viikkoa sitten. Muutama muukin kerä ja langanpätkä on saatu vastaanottaa tovereilta. Kyllä täytyy sanoa, että onpa mukava virkata ja vielä peittoa tihrustaessa muistaa, että siihen on myös virkattu pala ystävällisyyttä ja ystävää; Jonnaa, Jannaa, Julia ja Lillaa.

Peitto alkaa uhkaavasti lähennellä parisängyn päiväpeiton kokoa. Seuraava suunnitelma on tietenkin jo mielenpäällä, joskin jonnekin taka-alalle työnnettynä. Marjatta yrittää opetella uusia taitoja elämässä; yksi asia kerrallaan.

* Kangas saatu blogiyhteistyön kautta