Lelut järjestykseen.

Kuten jo aiemminkin on tullut vauhkottua, niin nyt meinaan tässä talossa keksitään paikka kaikelle ja pistetään kaaos järjestykseen! 

Vaikeimmat kaaoshuoneet ainakin  tässä taloudessa ovat ehdottomasti olleet eteinen ja lastenhuoneet. Pikkuhiljaa on kuitenkin huomattu, että vähemmän on enemmän, myös leluosastolla. Lelut on karsittu niihin, joilla oikeasti leikitään. Vähällä käytöllä olleet heitettiin suoraan jätesäkkiin tai kaappiin kirpputorille pääsyä odottamaan. Jäljelle jääneet majaavat nyt omissa pussukoissa, laatikoissa tai koreissa. Siivouspäivänä lapsikin muistaa helposti mihin mikäkin tavara kuuluu. Näin se vaan marjattakin vielä vanhana oppii uusia asioita siivommasta elämästä.

Lego- ja pehmolelupussukat on ommeltu Metsolan uutuuksista*, jotka ovatkin kertakaikkiaan herkullisia! Koska lastenhuoneessa riittää väriä lelujen muodossa, niin mustavalkoinen sopii tilaan enemmän kuin hyvin. Päällikankaan ja vuorin väliin ei edes yritetty laittaa mitään kovikkeen tapaista, vaan säilytin saa pysyä pystyssä lelujen voimalla ja tyhjänä ollessaan roikkua maata pitkin kuten haluaa.

Ompelukone heittäytyi hankalaksi ja osa suunnitelmista odottaa vielä ompelua. Onneksi  meikämartan Facebook-ryhmä on täynnä viisaahkoja ja avuliaita henkilöitä, joten eiköhän niillä opeilla tänään konekin vielä korjata ja päästä taas polkemisen makuun. Noiden herttaisten kangaskavereitten tiimoilta siis jatkoa seuraa, ainakin tyynyjen ja mekkojen muodossa.

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Oli talvi. Oli pakkanen. Oli hyvät kengät.

Viime jouluna pukki toi marjatan miehelle paketin, josta riittää lämpöä ja iloa moneksi talveksi eteenpäin. Paketista paljastui mitä kaunein pari kenkiä, joilla kelpaa lämmittää navetan saunaa, kolata pihaa, kiivetä pulkkamäkeä, hakea postia tai vaikka tuijotella tähtiä.

Vihdoin on pakkaset! Nenäontelot huurussa ja posket punaisina on luisteltu ja vedetty takamuksilleen niin, että raikuu. Mutta yksi asia joka on varma! Töysän Kenkätehdas on valmistanut mitä mainioimmat kengät, sanoo tuon harmaan kenkäparin omistaja. Ne ovat jalalle tukevat ja lämpimät, eivätkä päästä kosteutta sukkaan asti. Eikä voi marjatta muuta kuin ohimennen postia hakiessa liian isoja kenkiä lainata ja todeta, että jos kateellisuuteen taipuvainen ihminen olisin, niin kyseisiä tuntemuksia saattaisi olla kohtuullisen runsaastikin ilmassa tässä vaiheessa talvea.

Myös Ivana Helsinki loves Töysän kenkätehdas ja kenkiä voi ostaa Ivana Helsingin liikkeestä vielä parin päivän ajan, 1.2 saakka. Myös  Kemikaalicocktailin Noora kävi vierailulla kenkätehtaalla, josta oikein kiintoisa juttu löytyy täältä. Ja kyllä vaan, allekirjoitan täysin Nooran mielipiteen Jatsareista!

Nuo harmaat kaunokaiset ovat siis Töysän Kenkätehtaan ARCTIPS-huopalapikkaat* ja on ilo saada kertoa, että joku teistä tovereista tulee myös saamaan samanmoiset koipiansa lämmittämään! Nyt järjestetään siis 

ARVONTA!

Painaseppa itsesi Arctips-kaupan sivuille. Ihaile kauniita ja värikkäitä kenkiä ja mieti, että minkä värin toivoisit olemassa olevien kenkien lisäksi valikoimiin. Saattaa nimittäin aivan hyvin olla, että juuri tuo toivomasi väri ilmaantuu kaupan valikoimiin! Jätä toiveesi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa itsellesi toivomasi kengät Arctipsin nykyisestä valikoimasta! Jätä kommenttiin mielellään myös sähköpostiosoitteesi, niin saadaan arvonnan päätyttyä voittaja helpommin kiinni. Arvontaan voi osallistua 7.2 iltaan saakka, voittaja julkaistaan seuraavana päivänä.

Tasapuolisesti lämpimiä varpaita ja onnea arvontaan ihan jokaiselle!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

  Arvonta järjestetty yhteistyössä Töysän kenkätehtaan kanssa

Odotellaan.

Täällä odotellaan, että tuleeko muna vai kana vai molempia. Pari iltaa sitten iski kevyehkö inspiraatio ja samantien olikin sännättävä kaivamaan erinäisiä muotteja kaapeista ja betonijauhetta autotallista. Talon isäntä paistoi kananmunia ja paahtoi leipää iltapalaksi , kun pöydän toisella puolella ukkelin vaimo vatkasi vettä betonijauhon sekaan vimmaisen tarmon vallassa. Ja tottahan se on niin, että jos kerran saa innostuksen aloittaa, niin samalla vaivalla vääntää yhden sijasta kaksi tai kolmekin tuotosta. Tai yhdeksän.

Tuossa lauteilla nuo parin illan takaiset tekeleet saunan lämmössä nyt kuivuvat. Uskokaa tai älkää, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin siinä on maljakko, kattolamppu, pöytälamppu, munakupit, tuikkukuppi, lamppukoriste ja useampikin kynttiläteline, vaikka tällä hetkellä näyttääkin, että saunan lauteille on kasattu lähinnä epämääräinen kasa romua ja betonia.

Elämme siis jännittäviä aikoja, ystävät hyvät! Kuivumisen odottaminen ei ole hätäisen hommaa, sillä parhaimmillaan malttamaton tuhoaa koko tekeleensä ennen aikojaan. Tämän hetken onnistumisprosentti on kohta voiton puolella, sillä 3/9 on kuivunut ja osoittautunut käyttökelpoisiksi. Loppuja vielä jännitetään.

Kiitos kirpputori.

Entinen kirpparihaukka unohti nuo mainiot aarteenbongauspaikat kuukausiksi, kunnes viime viikolla eräänä päivänä päätti ryhdistäytyä ja suuntasi jälkikasvun kanssa kiertämään puolet kaupungin kirpputoritarjonnasta. Ja kyllä kannatti!

Kumpikin lapsonen sai uudet ja sopivammat luistimet, maamo itse liilat tennarit ja lenkkarit, joissa lukee Karhu. Hintaa kertyi yhteensä sen verran, että sillä summalla ei olisi saanut kaupasta uutena kuin puolet yhdestä luistinparista. Kassajonossa iski kuitenkin vielä silmään kuparinen kantokahvajuttu, joka huusi puoleensa todella voimakkaasti. Hintalapussa luki 6e ja sehän tuntuu kirpputorilla monesti kovinkin kovalta hinnalta, mutta pienen harkinnan jälkeen se lähti kuitenkin mukaan.

Kuparikorin oli tarkoitus päätyä keittiöön öljypulloja, suolasirottimia ja muita pitelemään, mutta sehän osoittautuikin käteväksi kaveriksi ja alkoi ihan itsekseen keräämään sisäänsä eteisen lipaston päältä kaikennäköistä siinä ajelehtivaa roinaa. Näin löysi silmälasit, avaimet, jääkiekot, pompulat ja muu välttämätön pieni tavara uuden säilytyspaikan itselleen. 

Kiitos taas kirpputori, lupaan kannattaa toimintaasi tästä lähtien viime aikoja ahkerammin. Jos joku, niin sinä sen ansaitset!

Elämää uudessa huoneessa.

Lastenhuoneet pääsivät remontin alle heti vuoden aluksi. Eskarilaisen huone muuntautui perin musta-valko-harmaaksi ja nyt parin viikon majailun jälkeen huone alkaakin vasta  muotoutua asujansa näköiseksi. 

Kartonkia on napsuteltu palleroiksi isot läjät. Kuusivuotias valitsi itse värit omaan palloketjuunsa ja oli kovin tarkka siitä, että pallot ommellaan ketjuun juuri oikeassa järjestyksessä. Siitä tulikin pirtsakka! Navetan vintiltä taannoin löytynyt kannellinen kori, joka on joskus muinoin toimittanut matkalaukun virkaa, oli sen verran huonossa kunnossa, että sai päälleen lian piilottavan värikerroksen.

Tässä talossa on ollut perinteenä hankkia joka vuosi lastenhuoneisiin suuret valokuvat huoneen asukkaista. Kuvat on tilattu aina Ifolorilta, jossa palvelu on halpaa, nopeaa ja vielä hyvän laatuistakin. Tällä kertaa kuviin piirreltiin kuvanmuokkausohjelmalla palleroita ja kolmioita, jotka tosin näkyvät vain vähän lähempää tiirailtuna. Kuva-asian kerroin ihan omaksi ilokseni ja siksi, että kyseinen tuote on varsin hyväksi vuosien saatossa todettu ja sitä on siksi mukava suositella. 

Lastenhuoneen remontointi on siksikin hyödyllistä, että huoneen asukas on siinä määrin onnellinen oman tilansa uudistetusta ilmeestä, että siivoamisesta ei tarvitse juurikaan jankuttaa. Toinen syy huoneen siisteyteen on toki ehdottomasti huolellisesti suunniteltu säilytys, sillä kummasti löytää lelu tai lehti paikoilleen, kun jokaisella tavaralla on oma paikkansa.

Jos saisin valita, niin kaikista tämän talon huoneista valitsisin mieluiten omaksi tuon eskarilaisen huoneen. Nukkuisin pilvilakanoissa ja miettisin, että mennäänköhän huomenna luistelemaan ja montakohan euroa niistä serkuilta saaduista palautuspulloista oikein tuleekaan.

Huom! Postaus sisältää keskiraskasta ylireagointia ja saattaa herättää rohkeammassa kansanosassa myötähäpeän tunteita

Eräänä maanantaina tapahtui kammottava asia, jota meikämartta on odottanut suurella pelolla lähes kolme vuotta. Se on oikeasti pieni asia ihmisen elämässä, mutta silti juuri tuolla hetkellä se tuntui elämää suuremmalta. 

Kansalaiset pelkäävät erinäisiä asioita elämässään. Toiset pelot ovat todellisempia kuin toiset, mutta pelkoa yhtä kaikki. On asioita, jotka pelottavat oikeasti. Sellaisia oikeasti pelottavia, kamalia asioita. Sitten on ällöttävää pelkoa, kammottavaa, kylmät väreet tuovaa, joka saattaa liittyä vaikka pimeään tai erinäisiin liikkuviin asioihin.

Tämän marjatan pelottava ällötys on aina ollut hiiret. 

Lähes kolme vuotta sitten muutimme tähän taloon. Muutto uudesta talosta vanhaan oli tämän marjatan mielikuvitukselle yhtäkuin, että hiiriä pyörii nurkissa ja jaloissa niin, että kolalla saa edestä työnnellä. Kansalainen saattaa ällöttävän pelon kourissa tehdä jopa jälkikäteen naurettavilta tuntuvia ratkaisuja, jotka sillä hetkellä tuntuvat oikeasti ihan hyviltä ideoilta. Esimerkkinä vaikkapa se, että meikämartta nukkui taloon muutettuaan ensimmäiset kuukaudet sukat jalassa, että kun yöllä laskee jalkansa sängystä lattialle, niin ei ainakaan paljaalla jalalla astu suoraan hiiren päälle.

Hiiriä ei kuitenkaan näkynyt ja yösukat uskallallettiin riisua jaloista. Kunnes koitti eräs kovin tavallinen, mutta legendaariseksi muuttuva maanantaiaamu. 

Aamun rauhassa kahdeksan aikaan istui marjatta kaikessa rauhassa sohvalla tuhoamassa kangasvarastojaan matonkuteiksi. Kello tikitti tiktak, kangaspöly kutitti sieraimia, sakset napsuivat. Oli mukavaa ja kovin rauhallista. Silloin se tapahtui! 

Kuului vaimeaa, hiljaa lähestyvää rapinaa. Keittiön pöydän alta ilmaantui tuo kaamean ällöttävä pelon kohde. Se rapisti aivan tyynenä parkettia pitkin menemään pitkillä kynsillään ja hipsutti olohuoneen kautta kohti kodinhoitohuonetta rinta rottingilla, aivan kuin rauhaisalla aamulenkillä konsanaan!

Silloin loksahti eräällä toiselle leuka auki, kirkaisu tukahtui johonkin kurkunmutkaan. Nukkuvien lasten huoneet ovet kiinni, vessan ovi kiinni, puhelin kouraan ja sohvalle seisomaan. Rohkeasti kuitenkin vähän ajan kuluttua uskalsi marjatta parin metrin päästä kurkata koloon, johon tuo inha siimahäntä oli luikahtanut. Ja arvatkaa mitä, kaikesta tömistelystä ja uhkailusta huolimatta se vain killitti takaisin nappisilmillään, ihan kuin uhmatakseen!  

Siimahäntä veti pitemmän korren, sillä se katosi kuin maan nielemänä. Edes paikalle hälytetty apujoukko ei nähnyt vikisijästä merkkiäkään.

Seuraavana yönä meikämartta heräsi epämääräiseen ääneen, laski sukkien verhoamat jalkansa varovasti lattialle ja lähti tutkimaan äänen alkuperää. Umpeenmuuratun kolon sisäpuolella taidettiin pullistella muskeleita, sillä aivan selkeästi siimahäntä otti vauhtia ja heittäytyi kotiovensa tukkivaa lautaa vasten koko sadan gramman painollaan, kerta toisensa perään. 

Eräs marjatta otti sukat jalasta ja meni takaisin nukkumaan. Hymyillen.

Lekmer.fi-arvonta on suoritettu, kiitos osallistuneille!

Onnetar suosi tällä kertaa osallistujaa nimeltä 

 Sanna P

"oOOooOH, IHANA arvonta! <3

Mitäpä mä EN ostais netistä :D Vaikka asun Hki, niin nettishoppailu voittaa usein kaupoissa paikan päällä kiertelyn. Vaatteita, lastenvaatteita, sisustusjuttuja, kirjoja, pelejä, kosmetiikkaa, luonnontuotteita, matka- ja konserttilippuja, retroa näin ensi alkuun :) "

Onnea! Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Arvonta järjestetty yhteistyössä Lekmer.fi:n kanssa

Teen tässä just viikkosiivousta.

Teen oikeasti, koska pesen juuri pyykkiä. Kiitos pyykkikone, että olet olemassa ja sallit pienen hengähdyshetken luutun varresta! Peitto- ja tyynyvuori vilvoittelee ulkona pakkasmittarin näyttäessä -26 -astetta. Mukavan vilipakkaa!

Yksi näppärä nainen oli blogissaan tehnyt puolikuita perunalla, joten olihan se tartuttava potaattiin ja paineltava matto uuteen uskoon. Tiimarin hurjista aleista jäi käteen melkoinen kasa kartonkia sekä pari mattoa. Mustan kangasmaalin loppu venyi lopulta maton lisäksi myös tyynynpäälliseen, joka nojailee makuuhuoneen harmaata seinää vasten. Hieman on hailakka, joten taitaa marjatta tarttua pensseliin ja uuden väripurkin voimin tummentaa kuvioita hieman. Toisaalta ne ovat tuolleen hailakkana aika sympaattisia kuitenkin! Matto tulee päätymään jomman tai kumman lapsen huoneeseen.

Joulukuisen Kööpenhaminan reissun matkamuistosaldo oli kohtuullinen ja rajoittui oikeastaan joulukoristeisiin. Älyttömän söpöt korkkiset magneetit oli kuitenkin pakko napata mukaan halpakaupasta. Ulkonäkönsä lisäksi niissä on yhtä parasta se, että niissä on super tömäkkä magneetti! Jotkut kollegansa kun ovat niin surkean pieniä, että hyvä kun pientä valokuvaa saavat pysymään paikallaan valumatta.

Pyykkikone sanoi piip, on mentävä.

Kuvat: Rilla/Kotipalapeli

Caavatalot.

Kuten joku ehkä muistaakin, niin rakentaminen on tuttua puuhaa tällekin marjatalle. Oma ensimmäinen torppa kohosi metsän laitaan vuonna 2007. Olihan se herttaisaa aikaa ja homma eteni vauhdikkaasti, kun marjattakin oli vielä nuori ja lepponen. 

On ollut mielenkiintoista päästä elon varrella seuraamaan useammankin talotehtaan syntyä ihan alkumetreiltä saakka. Erinäisiä aiheeseen liittyviä työnkuviakin on tullut harjoitettua vuosien varrella. Viime aikoina on erityisen lähietäisyydellä ollut Caavatalot, joka on suomalainen muuttovalmiiden omakotitalojen valmistamiseen erikoistunut yritys.

"Yhdellä sopimuksella uusi koti muuttovalmiina. Huolehdimme, että sovitut aikataulut ja hinnat pitävät aina - muuttopäivän tiedät jo kaupantekohetkellä!

Caavatalot tarjoaa uudesta kodista haaveileville stressittömän ja miellyttävän rakentamisvaihtoehdon. Muuttovalmiin Caavatalon sisältö on todella kattava viime silaukseen saakka.

Omat yksilölliset valintanne pohjaratkaisuissa ja sisustusmateriaaleissa tekevät talostanne kodin, jonka toteutuksesta vastaamme alusta loppuun."

Caavatalojen erikoisuutena on Caava Designer, jolla kansalainen voi suunnitella itselleen haaveidensa talon, joka rakennetaan yrityksen puolesta alusta muuttovalmiiksi asti. 

Yrityksen kotisivut ovat todella kattavat. Usein kysytyt kysymykset ja niihin vastaukset löydät täältä.

Caavatalot löydät myös tänään alkaneilta Rakenna ja Remontoi-messuilta Vantaan Myyrmäki-hallista, osastolta 14D. Paikanpäällä pääsee myös testaamaan Caava Designeria ja mieleen nousseet kysymykset voi esittää myyjälle samantien. Tutustumaan siis!


Postaus tuotettu yhteistyössä Caavatalojen kanssa

Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.

Sanoi kuka? Kuka tunnustaa muistavansa?

Tuo tekstin ensimmäinen lause vain kertakaikkiaan putkahti päähän salaman lailla, kun marjatta koneen avasi ja näppäimistön eteen tömähti. Ajat ovat kovat, ulkona eläville, mutta muuten elo sinänsä rullailee ihan peruskaavan mukaan. Arkea ja vähän juhlaa. Tänään eskarilaisen kotiuduttua leivotaan muffinsseja ja ohrarievää. Maukasta leipää nimestään huolimatta.

Makuuhuone sai väriä yhdelle seinälleen, mutta muuten mennään perin valkoisissa tunnelmissa. Katosta killuva kehikkokin sai uuden värin kannettavakseen, kun punainen vaihtui valkoiseen. Työpöytä siirtyi eskarilaisen huoneesta makuuhuoneeseen, joka onkin osoittautunut oikein järkeväksi ratkaisuksi. Lähes kymmenen vuotta sitten ostettu tietokone sitkuttelee melkoisen huudon kanssa päivästä toiseen. Elvytystaidot ja ensiapu ovat olleet monesti tarpeen, mutta rakkineesta ei luovuta ennen kuin lasahtaa lopullisesti.

Luumuinen Johtoi Jatkojohto* putkahti yllärinä postilootaan ja oivaan aikaan saapuikin. Piristää valkoista huonetta mukavasti. Johtoi jälleenmyyjät löydät täältä.

Kirpakkaa pakkaskeskiviikkoa, aurinko paistaa!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Kuvat: Rilla/Kotipalapeli

Kylässä Potius-Kivitalossa.

Tämän emännän työnkuvaan kuuluu, että silloin tällöin istahdetaan autoon ja huristetaan kohti pääkaupunkiseutua. Noilla reissuilla on erityisen mukavaa se, että silloin saa yleensä ihan rauhassa tavata tovereita, joita muuten harvemmin näkee. Nykyään on erään kuomani kotitalon ovi ollut kutsuvasti raollaan jo useamman kerran ja keskiyön toisella puolella on puhtoisiin lakanoihin kellahtanut saunan raikastama ja hyvän seuran ilahduttama emännys.

Tuo kuvissa yllä nähtävä mitä kaunein koti, on jo aiemmin mainittu Potius-Kivitalo. Toisin kuin voisi äkkiseltään kuvitella, niin kivitalon tunnelma on todellakin lämmin. Tietänette, että tämä marjatta on rakastanut betonipintoja jo vuositolkulla, niitä kun voisi katsella ja hivellä pitkänkin tovin. Kaikessa rouheudessaan ja karuudessaan niissä on jotain varsin herkkää, joka jaksaa miellyttää. Siksi tuo koti viehättää aivan erityisen paljon!

Potius on 11 vuotta alalla toiminut yritys, jossa arvostetaan erityisesti laatua, kestävyyttä ja asumisen tyyliä. Yrityksen erityistoimialaa on elementtirakentaminen.

"Meiltä saat laadukkaat ja luotettavat talotoimitukset ympäri vuoden. Hoidamme rakennesuunnittelun, perustukset, seinäelementit ja asennustyön asiakastarpeita kunnioittaen.  Osaavat suunnittelijat ja runkotoimituksen kokonaisvastuu luovat halumme tehdä työmme laadukkaasti ja kustannustehokkaasti.

Potius-Kivitalo™ on kivitalo, jossa taloasi ympäröi massiiviset betoniseinät.  Markkinoiden tiivein ja vahvin ratkaisu antaa sinullekin vahvan turvan pitkäksi aikaa. Voimme toteuttaa talosi myös passiivitalona. Talosi valmistetaan aina vastuullisesti aukottoman laatuketjun mukaisesti "

Tutustu Potiuksen kuvagalleriaan.

Potiuksen löydät myös Vantaan Rakenna ja Remontoi-messuilta tulevana viikonloppuna 24-26.1 osastolta E 27. Tervemenoa kaikki betonista ja kivirakentamisesta kiinnostuneet, suosittelen tutustumaan!

Postaus tuotettu yhteistyössä Potiuksen kanssa