Se aika vuodesta.
Aika huvittavaa suorastaan miten ihminen toistaa itseään vuodesta toiseen. Melko monen vuoden taakse pitää mennä, että tässä talossa olisi ollut viherkasviton maaliskuu. Ja kyllähän te tiiätte miten niille ruukaa käydä.
Viime vuonna ne maaliskuussa hankitut toverit sitkuttelivat hengissä melko pitkään, kiitos kastelu-keskiviikon. Sitten unohtui yksi keskiviikko, vähän ajan päästä jo toinen. Ennemmin tai myöhemmin kaikki vihreät raukkaparat yhtä sitkeää sissiä lukuunottamatta luovuttivat ja päätyivät takapihalle autuaimmille maatumismaille. Toisaalta aika onnellista, että nehän tavallaan pääsivät paljon parempaan paikkaan nurmikon ja muun vihreän äärelle, jos toinen vaihtoehto olisi majailla huonosti hoidettuna, kitumassa purkissa vuodesta toiseen. Aika jaloa siis meikämarjatalta suorastaan tämä viherpeukalon puute.
Eilen saapui jälleen siis vihertäjiä taloon, joten taas on maaliskuu. Saa nähdä kuinka kauan ne tänä vuonna pysyttelee hengissä.
6 kommenttia:
Preciosas fotografías.
Ton keskimmäisen kasvin kanssa tulee aika hyvin toimeen. Näin viherpeukaloinen olen itsekin etten edes sen nimeä muista mutta samanlainen on myös meidän ikkunalaudalla ja ihan vihreä ja hyvinvoiva vaikka kastelen sitä valehtelematta harvemmin kuin kerran kuussa. Tajusin jossain vaiheessa alkaa ostella vain itseensä vettä varastoivia mehikasveja (tuo ei taida olla sellainen) kuten anopinkieliä, anopinhampaita ja rahapuita jotka kestävät kuivuutta aivan uskomattoman hienosti. Kastelen siis kun muistan - noin kuukauden välein. :)
Kauniita kukkia kivoissa ruukuissa :) Kuulostaa niin tutulta, mulla oli pitkään kastelu perjantai ja sitten sekin unohtui ;)
ihanaa. kevät!
Oot valinnut hyvät kasvit, noita ei tarvi eikä saa liian tiuhaan kastella! Ton alimman näkönen mulla oli vasta, mutta kastelin kai liian tiuhaan (ehkä kerran kuussa) ku se otti ja mätäni pystyyn. Palmuvehka eli toi iso mulla on ollu ehkä jo vuoden, oon joskus syksyllä kastellu sen viimeks ja edellään näyttää hyvinvoivalta joskin kovin pölyiseltä :D
Harmony: :)
Hanna: Ajattelin kans, että tuommonen kovalehtinen vois olla helppo kaveri. Saa nähdä miten meiän käy. ;)
Susanna: Kyllä nyt pitää taas kerran tsempata tämän kasteluasian suhteen. :)
Saima: Kevät on! :)
Riina: Muistan sen sun ikikukan joka ei kuole millään. :D Semmosetkin on toisaalta raastavia joita ei saa kastella, kun kuitenki tekis mieli ja sitten ne kuolee siihen. Pitäs siis hankkia kasvi, jota ensin saa kastella joka päivä ja sitten parin kuukauden päästä kun into laantuu, niin tarvis kastella enää puolen vuoden välein. ;)
Lähetä kommentti