Remontin vihaaja.
Maalissa. Sitä on käsissä, jalkapohjissa, leuan alla, jalkapöydällä, kynsissä ja erityisen paljon hiuksissa. Tämä martta ei ole järin tarkka käsittelemään pensseliä tai telaa ja vetelää maalia. Ainesta läimitään antaumuksella ja olkapään takaa ukkeli toistuvasti muistuttaa, että "eläpä nyt joka paikkaa sotke sillä maalilla".
Viimeiset kuukaudet tässä talossa on asunut remontin vihaaja. On kauhean helppoa olla tarttumatta tapettiraappaan ja tiuskia mielessään kaikelle sille, mitä ei ole vielä tehty. On suorastaan mahdottomuus ajatella purkamisesta ja uudelleen tekemisestä mitään positiivista, jos sillä saralla ei ole tapahtunut edistystä pitkään toviin. Helpointa on olla ärsyyntynyt jo pelkästä remontin ajattelemisesta.
Tänään maalattiin katto, revittiin tapettia, maalattiin ikkunanpieliä ja tapetoitiin seinää. Puoli vartaloa on vielä hinkkauksen jälkeenkin valkoinen ja vaaleanpunainen. Kohta myös kevyesti persikkainen, kun seinään saadaan sävy.
Remonttia vihaava ihminen unohtaa kaiken sen, mitä on jo saanut aikaan. Unohtaa miltä tuntuu repiä tapettia yhdessä toisen kanssa, miltä tuntuu katosta pisaroiva maali naamataulussa. Unohtaa uuden pinnan tunnun maalisten käpälöittensä alla, unohtaa miltä tuntuu herättää tila uudestaan eloon. Unohtaa, miten hyvältä tuntuu, kun remontti edistyy.
(Ylinnä uusi vakkarikoruni, jonka sympaattisia sisaruksia voi hankkia omakseen täältä. Kiitos Sini!)
11 kommenttia:
Osu ja uppos! Luutusin just eteisestä maalitahrat ja kaaduin sohvalle huomatakseni etten ole ainoa tapettien repimiseen kyllästynyt immeinen. Tsempit sinne!
Ihania pastellisia värejä ja kauniita kuvia :)
Tota...jostain blogihistoriasi menneisyydestähän se ehkä selviäisi, mutta millainen se remonttiurakka on ollut? Millainen luukku, mitä hommaa ollut?
Meillä remontoitiin silloin tällöin neljän vuoden ajan, nyt ollut kohta kaksi vuotta taukoa. On vähän räjähtäneen näköistä ja ei kai koskaan valmista, vaikkei tämä edes mikään rintamamiestalo tai suojeltu kohde ole, ihan vaan 60-lukulainen rivitaloasunto.
Nanna S: Nyt on remonttifiilis taas pitkästä aikaa saavutettu, jee! Tsempit sinnekin! :)
Joanna: Kevättä pukkaa! :)
Ehtoisa emäntä: Kaksi vuotta on nyt asuttu, pikkuhiljaa remontoitu. Neliöitä 250, kaikki pinnat uusiksi, joten tekemistä riittää. Puolet olisi vielä tekemättä. :)
Nanna S: Nyt on remonttifiilis taas pitkästä aikaa saavutettu, jee! Tsempit sinnekin! :)
Joanna: Kevättä pukkaa! :)
Ehtoisa emäntä: Kaksi vuotta on nyt asuttu, pikkuhiljaa remontoitu. Neliöitä 250, kaikki pinnat uusiksi, joten tekemistä riittää. Puolet olisi vielä tekemättä. :)
Ihanat kuvat!!! <3
Ymmärrän tuskasi! Inhoan sitä, että joka paikka vähän repsottaa eikä millekään ole paikkaa, koska tavaroita pitää siirtää remontin tieltä.
Täällä on yks joka siirtää remppaa aina vaan tuonnemmaksi ;) pieniä hommia olisi tiedossa muutamia, mutta aloittaminen on vaikeaa, vaikka kyse onkin vain pintaremontista!! ehkä sitten keväällä ;)
Heippa! Lainasin sun bannerikuvaa mun blogiin, kun tein listausta omista lemppareistani :) pahoittelen etten kysynyt lupaa aiemmin, voin kyllä poistaa kuvan jos lainaaminen ei oo ok :)
Sais löytyä remontti-innostus täälläkin. Yli puoleenvuoteen hommat ei ole edistynyt yhtään. Vaikka keskeneräisyys ärsyttää niin siltikään innostusta ei löydy:(
Pieni Lintu: Kiitos. :)
Sanna: Sitä juuri! Tällä(kin) hetkellä remontoitavan huoneen huonekalut ja tavarat on ripoteltu kätevästi ympäri taloa, käytävät tukossa ja öiset vessareissut hengenvaarallisia. :D
Ruut: Remontin siirtäminen on fyysisesti erittäin helppoa mutta henkisesti jotain ihan muuta. :)
veerra: Ei haittaa. :)
Miikku: Meillä seisoi hommat kans vähintään sen puoli vuotta. Onneksi välillä iskee edes jonkinlainen innostus asiaan, muutenhan sitä asuu iäisesti hermo kireällä talossa, jossa joka paikka on kesken. :) Pikkusta hilijaa!
Lähetä kommentti