Lits ja läts.

Sanoo lumi ja eihän siitä voi muuta kuin tykätä. Sairastaminen senkun jatkuu vaikka pari päivää käytiin jo terveemmän puolella. Ulkona päivä paistaa eikä sisällä istuminen tunnu mukavalta lain, mutta sellaistahan se elämä vaan välillä on. Ei kovin vakavaa kuitenkaan.

Sen verran apatiaa on ilmassa, että vanhojen kuvien kaivelu luonnistuu huomattavasti paremmin, kuin uusien otosten näppäily. Siksi kuvissa yllä aina vaan niin kovin samannäköisenä pysyttelevä keittiö. Aiempia kuvia selatessa onkin tullut huomattua, että huoneilla on tapana jämähtää kalusteiden ja tavaroiden osalta paikalleen, ainoastaan verhot ja pienesineistö saattaa vaihtaa paikkaa toisen samanmoisen kanssa. Huone on saanut luonteensa.

Viime keväänä tähän taloon muutti monta vihertäjää, joista kuin ihmeen kaupalla on hengissä sinnitellyt yksi toveri keittiön ylähyllyllä. Vettä se ei ole nähnyt ainakaan puoleen vuoteen, joten täytyy todeta, että tuosta vihreästä kaverista olisi hyvä kenen tahansa ottaa mallia. Siinä asuu ihan selkeästi aimo annos suomalaista sisua.