Roskahamsterin onnenpäivä.

Katsokaas kuomat, kun on olemassa hirveesti erilaisia ihmisiä. Toiset on vaikkapa niitä, jotka pistänyt kertyneet mainokset ja lehdet samantien siroon läjään johonkin sorjaan paikkaan ja hilpasevat lehtiroskikselle pikkusine kantamuksineen kerran viikossa. Sitten on toisia, jotka kasvattavat huojuvaisia ja epämääräisiä kasoja erinäisiin nurkkiin ja koloihin kuukausien ajan ja näkevät pahoja unia kertyneen lehtiroippeen roudaamisesta. No tiiätte kyllä, että tämä martta kuuluu tuohon viimeksi kuvailtuun kastiin.

Nyt kävikin sitten mukavasti, näin niinkuin lehtihamstraajan näkökulmasta katseltuna. Eräs toveri oli meinaan saanut itselleen mehevän kasan häkellyttävän kokoisia paperipusseja ja tahtoi auliisti luopua muutamasta, ihan ite kuulkaa ehotti vielä, uskokaa pois! Arvatkaapa miten kauan tuollaiseen megaluokan pussiin kerää paperijätettä? No kerron: todella kauan. Ja joskus hamassa tulevaisuudessa kun on aika suunnata kohti lehtikeräyspistettä, niin sitten ollaan meinaan pulassa, sillä eihän sen pussimokoman pohja kestä kaameaa paperivuorta, eikä muuten tämän matamin habakaan. Mutta se on sen ajan murhe.

Olohuone etsiskelee itseään, asiat on ikäänkuin puolivälissä. Me otamma ihan rauhassa, sillä tärkeämpänä on nähtävä muutaman viikon kesken ollut pihamaa ja joka tottamaar on ollut näinä muuttuvina aikoina totaalinen seutukunnan häpeäpilkku.