Apetta laukkuun.
Tässä talossa asuu sellainen keskivertokokki. Ehkä jopa keskitasoa heikompi, mitä tulee ruoantekoinnokkuuteen ja varsinkin uuden oppimiseen. Kun se vaan on niin älyttömän kätevää näprätä päivästä toiseen niitä samoja makaroonilaatikoita, kaalipatoja, uunikalaa ja perunamuusia. Eipähän noissa mainituissa mitään vikaa sinällään ole mutta vaihtelu virkistää, sehän on karu fakta.
Lehdistä on mukavaa kuolata erinäisiä reseptejä. Niissä on kaikkia kummallisia ruoka-aineksia, joita ei ole tiennyt olevan olemassakaan. Niissä käytetään joskus kummallista kieltä, joka pitää tarkistaa googlesta. En testaa niitä, ikinä. Vaan onnekseni omistan sisaren, joka on erittäin hanakka testaamaan uusia makuelämyksiä ja sitä myöten myös tämä kaavoihin kangistunut matami saa kokea uusia tuntemuksia makunystyröissään.
Alla oleva resepti on peräisin Pirkka-lehdestä ja se on tämän hetken ehdoton ruokasuosikki tässä talossa. Se on nopeahkotekoinen ja varsin raikas. En kirjoita, että lapsetkin tykkää, koska lapsista ei koskaan tiedä. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Kirjaan reseptin tännekin talteen tulevaisuuden varalle. Että muistaa sen sitten, kun makaroonilaatikko alkaa jälleen kerran punkea korvista pihalle.
Vuohenjuusto-munakoisopasta
4 annosta
2. Ruskista munakoisot öljyssä useassa erässä ja siirrä ne lautaselle. Kuullota sipuli. Lisää sipuleiden joukkoon ruskistetut munakoisot, tomaatit, kaprikset ja mausteet. Hauduta kannen alla 5 - 10 minuuttia.
4. Annostele pastaa, munakoisoseosta, vuohenjuustoa ja rucolaa kerroksittain lämmitettyyn tarjoilukulhoon tai kokoa annokset lautasille. Tarjoa heti.
Ps. Löysin erään navetan ylisiltä herttasen kulhon, jossa töröttää ylikasvanut banaaniterttu. Tuo ylinen tulee toivon mukaan teettämään tulevina vuosina runsaasti töitä mutta toivottavasti myös täyttämään erään monivuotisen unelman. Sillä ilman unelmia ihminen on köyhä.
15 kommenttia:
Joku puoti! Onhan! Rilla sää oisit niin mahtava puodinpitäjä, tulisin täältä asti. :)
ps. tuo pöydän väri on järjettömän herkku. Laaav it.
hei ihan mahtavaa, just seisoin viisi minuuttia sitten ja tunsin miten se "apua mitä mä teen sunnuntaina lounaaksi kun pitäisi vieraita ruokkia"-tunne alkoi hiipiä niskaan oikein todenteolla. sitten ajattelin lukaista vielä blogit ennen keittokirjaan tarttumista. mut ei tarttekaan tarttua kirjaan, tätähän mä teen, mah-ta-vaa! kiitos!
neitinomad
Oon samaa mieltä, että onneksi on asiaan vihkiytyneitä ja viitseliäitä ihmisiä olemassa! En itse kuulu tähän porukkaan eli laillasi arvostan, jos joku laittaa hyvää ja siitä tavanomaisesta poikkeavaa ruokaa. Sitä saattaa jopa itse innostua, vaikka mun tapauksessa taidan tulla koko ajan vaan laiskemmaksi ruoanlaiton suhteen. Meillä tämä on nimittäin miehen erikoisaluetta, enkä todellakaan siis valita!
Vaikuttaa herkulliselle, pitää melkein kyllä testatay. Olen täysin höyrähtänyt vuohenjuustoon, namnam.
Kiitos siis vinkistä :)!
P.S. Anteeksi pilkunviilaukseni, mutta se on makaroni, ei makarooni.
Kivat värit! Ihanan hempeää kirkkaiden lisäksi.
Vau mikä unelma löytyi ylisiltä! Aivan ihana terttukulho, oliko ihan arabiaa? Kävin pyörähtää ´sen´ ylisen liepeillä ;) Wau!
Oi, navetan yliset on oikeita aarreaittoja! Harmi kun meidän vanhempien ylinen on aika tarkkaan koluttu, eikä sieltä noin ihania kippoja kyllä löydy. Mutta kylläpä tuo sinisen ja keltaisen yhdistelmä (kulho+banaanit) näyttääkin kivalle. :)
Hienoa että siellä on samanmoinen gastronomian häpeäpilkku kuin täälläkin! Hinku kokeilla uusia erikoisuuksia on kova, mutta laiskuus monasti iskee ja nälkä varsinkin ja silloin on hyvä keittää makkarapotut. Meillä on jo jonkin aikaa harrastettu sunnuntaisia ruokaseikkailuja, eli vuorosunnuntaisin minä taikka mieheni kokkaamme jotain, mitä ei ikinä ennen ole kokattu meidän köökissä. Hauskaa ja makoisaa! Kehotan kaikkia tekemään samoin. Nopeammin maailmasta loppuu sunnuntait kuin kokeilemattomat reseptit.
heidi.: Emmää sano. Parempi pyy pivossa ku kymmenen oksalla. Eiku miten se oli. ;) Ei passaa huuvella. :)
neitiomad: Hyvä, että irtos innostusta! Tuo on niin makosaa. Suorastaan ootan, että saan lämmittää tänään ylijäänyttä huomenna lounaaksi. Slurps.
maiju: Oon totisesti ilonen, että on ihmisiä, joita innostaa uusien reseptien testailu. Ei sitä muuten tulis konsaan tehtyä mitään uutta! Tässä talossa tämä emo on se joka kokkaa, perhe parka. ;D
Silmäilijä: Ei muuta ku testaan! Vuohenjuusto on eri makosaa.
Ps. Ehkä just siks kirjotankin, että makarooni. ;)
Birgit: Pehmeät värit pehmentää koviakin kavereita. Sopii syksyynkin. :)
Lillero: Oli se tuota mainittua, pohjassa nimikin luki oikeen. Tekis mieli hankkia jostain tuota samaista sarjaa ihan kahvikuppiversiotkin. Jotenki sympaattinen kuosi! Ps. Mennäänkö sinne retkell joku päivä?
Hanna: Sininen ja keltanen kyllä passaa yhteen, sen tietää ruotsalaisetkin. ;) Innolla odotan mitä sieltä ylisiltä vielä löytyy, kun kunnolla ajan kans pääsee pengastaan. :)
Kiitos reseptistä, tää pitää muistaa.
Kiitos myös kotimamman päiväunibreikin huippuhetkestä; posti toi uusimman Ikea live -lehden ja olipas siinä kiva juttu! :)
Oi, Arabian Saara <3 Jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä sä olet suunnitellut. Ihan mahtavaa että jollakulla unelmat käy toteen! :-)
K: No kuulostaapa muuten erittäin makosalta idealta tuo sunnuntaikokkailu! Epäilen tosin, että tässä talossa ollaan ihan liian laiskoja mihinkään noin suunnitelmalliseen asiaan. ;)
Laurar: Kannattaa muistaa, maukasta on! Kiitos. :)
Lyde: Ei niistä unelmista vielä tiedä mutta pieni askel sitä kohti on otettu. Hiljaa hyvä tulee ja pikkuhiljaa vielä parempi. ;)
Hello, Sorry this is in english, I just wanted to say how much I love your blog, the images of your home and especially the grey walls of your kitchen - they are just wonderful.
Minusta tuo pöydän mintunvihreä väri on aivan ihana. Samoin uusi banaanikulho - väri-iloa syksyyn.
Polly: English is ok, of course! :) Thank you!
Sovhi: Kiitos! Mintusta tykkään minäkin, lopulta. :)
Lähetä kommentti