On todettava, että ahtaaksi käynyt oleskelutila alkaa rassaamaan matamia ja jälkikasvuaan. Tottamaar majailemme ulkona mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon mutta silti olisi ihan nastaa viettää aikaa myös sisätiloissa, niin mukavaa kuin kevät ja paljas maa onkin.
Näin ollen olemme tämän kyseisen asian vuoksi nykyjään melkeinpä päivittäin hypyssä jossain lähimaastossa, jotta saadaan koti- ja remonttirauha pysymään päällimmäisenä tuntemuksena.
Olemma siis kuulkaa kuomat kiertäneet kirppareita! Rautakauppa on myös tullut entistäkin tutummaksi. "Äiti, minä en halua rautakauppaan!", on nykyään melko tuttu lause meilläpäin.
Meikämartta ei liene ainoa, jonka kesään näyttää kuuluvan värit mitä suurimmassa määrin. Kirppari antoikin lakanapariskunnan, jonka avulla luulisi näkevän vähintäänkin värikkäitä unia.
Talossamme on neliöitä varsin runsaasti mutta mattoja tasan kaksi. En pistänyt pahakseni, kun viherjäinen matto hypähti lupaa kysymättä ostoskärryyn.
"Tosi hyviä nämä viinilöpäreet!", kehuu kolmevuotias. Voisiko auringonkeltaisesta kupista muulta maistuakaan?
12 kommenttia:
makeet lakanat! Onnea löydöstä
Et oo tosissas että hankit nuo pussilakanat Isolta kirppikseltä kympin yhteishintaan ;D Se on nyt todistettu. Mitä minä en hyllystä mukaani ota, sinä otat. Ja hyvä niin ;)
Ihania kuvia. Ja ihanat pökäleet Beea-misukalla.
Ompa raikasta! Ja mageet lakanat kertakaikkiaan.
Viinilöpäreet! :D huippu sana! :) ja ihania värejä!
Laura: Lakanat kiittää. ;)
Lilla: Arvaa! Kun otin nuo kaunokkeet eka kertaa käpäliin, niin olin ihan varma, että joko sinä tai toveri-E oli niitä jo aiemmin hiplannut. ;D Onneksi oot niin pihi ja jätit ne hyllyyn. Kiitos siitä! :D
Juli: Eiksookki makosat!
IhaNaiset lakaNaiset.
Ja Rillis, sä oot niin ihana päivien piristäjä. Pakko oli lukea se roskatonkuri-juttu miehelleni ääneen. Tuli mieleen, kun 17-vuotiaana asustelin jo omaa kämppää. Köyhänä olin tonkimassa kotikuntani ainutta paperinkeräyslaaria vyötäröitä myöten piiloutuneena. Kun nousin ylös, edessäni seisoi kunnan rikkain mies, monimiljonääri. Katsoi vähän kummissaan, ehkä hiukan "ihastellen". Ja otti muuten seuraavana kesänä töihin!
Elle: Viinilöpäreet on just hyviä! :)
Satu: Siinä oli miljonäärillä asenne kohillaan. Ehkä sekin setä on alottanu uransa samasta laatikosta ?:-D
Muistan kyllä kans tonkineeni melko antaumuksella erityisesti lehtiroskiksia tässä vuosien varrella. Epämiellyttäviäkin löytöjä on tehty mutta myös tarpeellisia. :)
Väarin arvasit, meinaa minäkin olin jo kiikuttamassa kyseistä lakanaparia kotiin mutta piheys iski :)
Teijän kirpparit on näköjään pullollaan aarteita! Tuo matto on tosi herkullisen värinen ja viinilöpäreet on aika herkullinen sana. :)
Anniina: Melko huimaa, että ei näköjään onnistu bongaamaan mitään mitä joku toinen kuoma ei olis jo himoinnu. :D
Killi: Matto vähän jänskättää, että mihin se sitten lopulta istuu. Mutta pitkä se on ku mikä ja erityisen pirtsakka.
Viinilöpäreet on sanana varsin maukas. Eräs pikkuveljeni kutsui taannoin hamassa lapsuudessaan noita vihreitä palluroita nimellä viinikyrpäleet...
Heh, meillä esikoinen sanoi joskus viinirökäleiksi ;D
Tiina: Rakkaalla vihertäjällä on siis monta nimeä. ;D
Lähetä kommentti