Takkihaasteasiaa. 

Viime viikot ovat menneet melkoisessa hulinassa, joten takkihaaste on päässyt ihan retuperälle. Takkeja on putkahdellut postilootaani tasaisesti ja melkoisen mukava määrä mutta mukaan mahtuisi vielä vallan hyvin vaikka toinenkin mokoma, sillä kaikenmoinen tsemppaaminen ja jankutus on meikämartan osalta jäänyt varsin vähäiseksi. Ja se on vääryys!

Kuulkaatte siis täten tämä:

Takkihaaste jatkuu vielä reilulla viikolla, eli aina ensi viikon sunnuntain 22.4 iltamyöhäiseen saakka. Vielä on siis varsin muhevasti aikaa kaivella ompelukoje kaapin kätköistä, viritellä vanhoja ompelumuistoja ja tehtailla ihan uusia. Toistanpa vielä itseäni sen verran, että ei ole väliä onko takki ensimmäisesi vai ompeletko kenties ammatiksesi. Pääasia on se, että takissa on vuori ja huppu ja se on teikätertun ihan ite tekemä!

Että pistetäänpä koneet laulamaan! 

Tämä martta pyydettiin mukaan tuohon mukavaan tapahtumaan, joten tahdonkin kajauttaa myös teille tovereille, että tervetuloa mukaan! Mukana on myös Sisustuskärpänen ja te blogiemme lukijoina olette illan kutsuvieraita. Keksitään vaikka yhdessä ne parhaat ideat kodin koristukseksi! 

Ilmoittautuminen 17.4 mennessä osoitteeseen jyvaskyla@marimekko.fi

Tervetuloa toivotan ma!

Kliseistä arkea.

Tänään on perjantai 13.päivä. 

Tämän viikon alku meni siivotessa. Sitten tuli kylään viisi tätiä, jotka kantoivat sisään melkoisen määrän tavaraa ja muuta asiaan kuuluvaa tarpeistoa. Viettivät meillä kaksi päivää, sanoivat hejdå ja bye bye ja näkemiin ja lähtivät takaisin omille mailleen. Melkomoista ja varsin hauskaa.

Seitsemän vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä ja lähes yhtä kauan aikaa sitten tämän talon emäntä ja isäntä menivät naimisiin. Silloin saimme lahjaksi rahnaa, joilla investoimme kahvinkeittimen ja olihan se luksusta! Keitin on palvellut armeliaasti kaikki nämä vuodet mutta alkoi mokoma keittämään niin lämpimähköä kahvia, että meikämartta meni ja hankki kuumemman keittäjän ja pisti vanhan toverin kaappiin. Anteeksi.

Tässä talossa asuu eräs naakka, joka itseään matamiksikin nimittää. Naakasta on tämän viikon aikana sukeutunut melkoinen kultakurkku, kun räkä valtasi pään ja ääni vaihtui varikseksi. Kaulahuivi tiukasti kaulassa ja nenäliina kourassa raakuin parhaani mukaan ajatuksia arjesta ja kodista. 

Siitä, että elämä on arkea ja koti paras paikka. Että koti on siellä missä perhe on ja että onni asuu arjessa. Että lomat ja juhlat ovat arjen luksusta mutta niitä varten ei pidä elää. Kliseistä on mutta niin totta, kuin myös se, että huonoja päiviä pitää olla eikä aina voi eikä pidä olla hyvällä tuulella tai muutenkaan lepponen. Välillä pitää heitellä pehmeitä esineitä seinään ja päästää höyryjä pihalle, turvallisuuden rajoissa toki.

Tänään tämä raakkuva emännys lähtee ihan yksin illanviettoon tuulettamaan tukkoista yläpalloaan. Välillä vaan kertakaikkiaan pitää, että taas jaksaa olla kutakuinkin hyvä maamo ja puoliso, ja että jaksaa ajatella, että arki on parasta.

Keittiön valkoiset tuolit ja penkki, olohuoneen korituoli ja lastenhuoneen jakkara blogin kautta saatu.

Siisteysintoilua.

Viime päivät on siivottu. On edistetty remonttia, maalattu seiniä, laitettu listaa, siistitty kaappeja, viikattu pyykkiä ja pesty lattioita. Sanottaisko vaikka näin, että kevätsiivous on nyt tehty. Ja koska laiska töitään luettelee, niin pesin muuten ikkunatkin. Ulkona on näemmä kirkasta vaikkakin lumista edelleen.

Vähän aikaa sitten sattui niin hauskasti, että aurinko porotti ja lumi suli. Etupiha oli jo suorastaan kuiva ja postilootalle uskalsi astella vakain ja tasaisin askelin. Silloin tämä martta posotti kauppaan ja osti pyöräänsä perävaunun, jossa saa kuljettaa lapsosiaan ympäri pitäjää turvallisesti. Kaksi lasta yhden pyörän selässä on jonkin verran vaarallista muuten, olettaisin. Vaunu ostettiin ja seuraavaksi päiväksi suunniteltiin koeajoa ja kovasti fiilisteltiin. Aamulla avattiin verhot toivorikkaina ja kappas vain, pihamaata peitti varsin runsas uusi lumikerros ja sitä vain satoi ja satoi. Nyt sitten taas odotellaan.

Haaveilen ulkomaanmatkasta.

Kevään merkkejä ja omaa tahtoa.

Tänään on ollut merkillinen ilma. Aamulla heräsin anivarhain auringonsäteisiin, jotka kilvan tunkivat sisään sälekaihdinten rei´istä. Ilma oli kuin morsio hyvällä päällä ollessaan. Sitten satoi lunta. Isoooja hiutaleita ja paljon. Sitten paistoi taas aurinko täydeltä terältä siihen asti, että taas alkoi satamaan ihan koko kouralla. Merkillistä on tämä kevät, emminä muuta sano.

Kevät tuntuu muutenkin. Tämä martta täällä tahtoo olla sitä ihmiskuntaa, joka kevään lopulta koittaessa saa hankittua itselleen jonkinsortin kevätväsymyksen. Vuodesta toiseen sama juttu. Ensin on energiaa vaikka muille jakaa ja mielessä pyörii tuhat asiaa yhtä aikaa ja koko ajan tekisi mieli tehdä kaikkea. Sitten joku kaunis kevätaamu se iskee eikä yhtäkkiä vaan huvita herätä koko päivänä eikä mikään vaan kertakaikkiaan kiinnosta vaikka kuinka olisi kevät ja aurinko poreksisi täydeltä terältään.

Tänä vuonna energiapiikki on saavutettu jo ajat sitten eikä loppua näy. Kun käpälät vaan tahtovat tehdä kaikenlaista ja pääkoppa pursuaa ideoita. Jos olisi järkevä, niin ei tekisi niin paljoa. Ottaisi rauhallisesti tai ainakin rauhallisemmin, sitten se väsymys ei ehkä iskisi. Ristiriitaista on se, että ei vaan malta! Kun tekee mieli tehdä, kun on energiaa, kun kädet vaan tekevät ja aivot ajattelevat. Ei niitä halua pysäyttää. Odottakaa vaan, niin joku kuulas kevätaamu täällä kirjailee väsähtänyt matami nakihtavin otsin. Mutta nyt ei ajatella sitä, vaan nautitaan valosta ja energiasta!

Yksivuotias on alkanut puhumaan. Toistaa perässä lähes mitä tahansa ja muutenkin kovasti juttu lentää ja laulattaa. Samainen toveri on myös saanut runsaasti omaa tahtoa viime aikoina. Kaikki on MINU! eikä hermot riitä ollenkaan odottamiseen. ANNA JO! kaikuu perin tiuhaan.

Kuoman ensimmäinen kaksisanainen lause oli Mennään kottii. Maamolla suorastaan tirahti tippa linssiin, kun autoillessa takapenkiltä kajahti tuo herttanen lause. Onhan se hellyttävää, että lapsukainen rakastaa kotiaan. Melko pian kuitenkin selvisi, että tuo lause ei välttämättä tarkoitakaan ihan sitä mitä luulisi, sillä se on perin tiheästi käytössä myös silloin, kun istutaan tanakasti oman kodin ruokapöydässä. Nelivuotias on oppinut ärsyttämään ja ärsyyntymään hyvin helposti, joten melkoiset kekkerit on monesti kasassa tuon yhden vaivaisen lauseen tähden.

"Mennään kottii."

"Me ollaan kotona."

"Mennään kottii!"

"Me ollaan kotona jo!"

"Mennään kottii!!"

"Etkö sää tajua! Me ollaan jo kotona!"

"Mennään kottii!!!"

"Me ollaan kotona! Tuo on oikeesti niin ärsyttävää!"

"MENNÄÄ KOTTII!"

"ME OLLAAN KOTONA! Voi että mulla menee hermot ku tuo vaan jankuttaa koko ajan!"

Lumisateen keskeltä kajahtaa: 

Värikästä pääsiäistä toverit!

Pääsiäinen.

Se on täälläkin, tämä keväinen pitempi viikonloppuloma. 

Viimeisin viikko on kulunut tässä talossa varsin palvelevalla meiningillä, sillä sattuneista syistä torpan vierassänkyjä on kansoittanut lapsiyövieraitten joukko eikä tämä matami ole juuri muuta ehtinyt, kuin passata ja puunata, tehdä ruokaa ja jolkottaa milloin kenenkin perässä. Emminä valita, sillä aivan mukavaa oli mutta hieman ehti jo ompelukonetta tulla ikävä.

Tuossa menneellä viikolla tilasin kankaita netistä ja niitäkö sitten kuola suupielessä odottelemaan. Siskon samalta firmalta tilaamat kankaat tulivat parissa päivässä, joten siitäpä sitten alkoi yksi tämän kotomaamon elämän suurista jännitysnäytelmistä. Kaikki alkoi hyvin, paketti lähti taipaleelle ja seurantakoodi saapui sähköpostiin. Lapsipainotteinen kotiviikko teki sen, että sain lähetyksen seuraamisesta pakkomielteen.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun paketti jumittui Forssaan. Kaksi päivää latasin ahkerasti koodia lähetyksenseurantapalveluun mutta edistystä ei tapahtunut. Oli pääteltävä, että jokin forssalainen julkea rosmo on varastanut viattoman pienen kangaslähetykseni. Kuskannut sen sitten ompelevaiselle puolisolleen tai äiteelleen ja siellä sitten ilakoivat meikämarjatan maksamissa kankaissa. Tai sitten herttanen kangaspukettini on ottanut ja rakastunut. Jos vaikka Forssassa on kauheen söpö postimies, jonka kanssa välttämättä tahtoi tehdä lähempää tuttavuutta. Kangasta iholle, kyllä te tiiätte.

Mutta eilen, oi onnenpäivää, armas pakettini saapui kotiin. Riivin sen auki, leväytin kankaat pitkin olohuoneen lattiaa, kirmasin kaavat, leikkasin kangasta, pistin lapset nukkumaan, musiikin soimaan - ja ompelin, pitkälle yöhön. Kiitos postisetälle Forssaan. Kiitos kun panttasit pakettiani, sillä pakkomielteinen paketin odotus nosti yöllisen ompeluhetken ihan omaan arvoonsa.

Nuuka ruukaa nuukailla.

Eilisen haamutuhtailun vastapainoksi tänään pihistellään. 

Harvalla meistä on oikeasti varantoa maksaa 250 euroa pienestä pöytälampusta. Ainakin tässä perheessä tuon kokoinen niin kutsuttu ylimääräinen rahasumma käytetään johonkin yhteiseen isompaan asiaan tai säästetään lomaa ajatellen, eikä suinkaan pistetä haisemaan pikkaraiseen lamppuun, niin soma kuin onkin. Toki silloin tällöin hankitaan jotain kauan haaveiltua, kuten vaikkapa keittiön Lokki-lamppu, mutta nämä tämäntapaiset kalliit hankinnat ovat kuitenkin varsin harvinaisia tässä taloudessa. Mieluiten kolutaan kirppareita ja tehdään mahdollisista löydöistä oman näköistä. Myös rautakaupat ovat oivia luovuuden lähteitä.

Nuukan viisi pihistelyvinkkiä huhtikuulle tulee tässä:

1. Lapsuuden kotoa omavaltaisesti peritty kakkuvuoka palveli kerran vuodessa ahkeraa leipojaa mutta muuten lojui nurkkakaapissa tilaa viemässä. Tilkka maalia pintaan ja siitä kuoritutui oiva munateline, kynttilänjalka, karkkikippo, keskustelun avaaja, ihan mitä vain.

2. Käännä jauhopussi nurinpäin, laita pohjalle jokin lautasen tai pienen kulhon tapainen ja tunge horsmake pussiin. Luontoystävällinen kukkaruukku on valmis.

3. Jos kaapeissasi sattuu lojumaan ylettömän monta korkkista pannunalustaa, niin hyötykäytä ne korutelineinä. Naulaa alunen seinään haluamaasi kohtaan ja pistele koukuiksi pitkiä nastoja. Ripusta korut kätevästi esille.

4. Höytykäytä vanhat vetimet vaatekoukkuina tai osta edullisia uutena. S-roikuttimia löytyy varmasti kaikista rautakaupoista monessakin sävyssä.

5. Ompele vanhasta lakanasta tyttärellesi kesämekko.

Elämän kevät.

Sellaasta se on elo, että se on välillä kauhian syvällistä ja raskasta mutta sitten taas toisena päivänä matka käy kuin leikiten. Vaikka tämä kevät on nyt tällä sivustolla ollut hyvinkin pinnalla ja varsin materialistisissa merkeissä, niin kuitenkin tämäkin elämän kevät on oikeasti varsin paljon muuta, kuin tavaraa. 

Viime aikoina olen saanut rutkasti tunnustuksia ja haasteita ja niin mielelläni kuin itsestäni puhunkin, niin haluan kiittää ja nöyrästi kumartaa mutta silti jättää tunnustukset tunnustamatta. Kiitosta teille kilteille ihmisille kuitenkin muistamisesta! Tänään tartuin kuitenkin yhteen pinnallisen oloiseen haasteeseen, jonka sain Verstaalta, sillä tänä päivänä kaksi omaa ja yksi hoitolapsi ovat vieneet tästä marjatasta mehut ihan silkasta elämisen ilosta. Tää tartti tän fiilistelyhetken juur tähän väliin!

Haaste kuului: leikkishoppaile 500 euron arvosta ja tee valinnoistasi kollaasi. Niinpä tein! Makuuhuoneeseen uudet petivaatteet, keittiöön purkki, työhuoneeseen hylly, eteiseen verho ja olohuoneeseen lamppu. Jokaiseen jotain. Parasta tällaisilla ostoskierroksilla on tietenkin se, että rahat säästyy. 

Haastan seuraavat henkilöt tarttumaan leikkituhlaushaasteeseen: Killi, Laura ja Enni. Olokee hyvät!

Callie-pussilakana 17,95e

Minna-pussilakana 17,95e

Mon Amie-purkki 33e

Flower Pot VP3 pöytävalaisin 269e

String-hylly 136e

Ryijy-kangas 34e

Tuotteet löytyvät klikkaamalla tekstiä.

Huhtikuuta.

Tiskipöytä-blogi kunnostautuu jälleen. Keltaiset kukelmat ovat hirveen hanakoita kasvamaan. Kun niille kerran erehtyy pikkusen vesilasia vilauttamaan, niin kasvavat silkasta säikähdyksestä parikymmentä senttiä ja ovat samantien liian pitkiä miten korkeaan purkkiin tahansa.

 

Tämän takatalvisen päivän piristyksiä ovat Nakun tekemät puutapit, Aajuskalta voitettu mustavalkoraitanen ikikauppakassi, taannoin kirpputorilta löydetty mummolamppu, joka piakkoin oikealle paikalleen asennetaan, mattopiiska, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä yksi maailman kauneimmista esineistä, sekä munateline.

 

Saattaisi äkkiseltään luulla, että oranssin hyllyn päällä pönöttävä kiiltävä vihreä juttu olisi jonkin sortin päärynähyytöle tai muu makosan olonen jälkiruoka. Vaan eipä ole. Oikeastihan tuo erikoinen möykky on mukasuora kopio kynttilänjalasta, jonka valmistajaa en nyt vain kertakaikkiaan saa mieleeni. (Edit: tässä.) Tämä kiiltävän oloinen yksilö kaivettiin nurkkakaapista ja maalattiin laatikon pohjalta löydetyllä vihreällä. Onhan se vähän outo, mutta palvelkoot nyt munatelineenä tämän pääsiäisen yli. Sitten kesällä sen voi siirtää pihapöytään, jossa saa kynttilän kanssa valaista lämpimiä kesäiltoja. 

Sama pää kesät talvet. Ja pääsiäiset.

Tänään on tapahtunut suuria asioita remontin osalta, sillä yläkerrassa on nyt lähes kaikki uudet väliovet paikoillaan. Vanhat ruskeat ja sympaattiset laakaovet olisivat muuten saaneet armon jäädä mutta olivat jonkin verran saaneet koloa ja osumaa vuosien saatossa, joten vaihtoon meni. Nyt on valkoset ja aj että kun on nätit!

Miehelleni kuuluu kunnia tämän päivän uurastuksesta, sillä toisen ahkeroidessa meikämarjatta makasi sukulaisten leponojatuolissa makuuasennossa ja luki Aku Ankan-taskukirjaa. Ohimennen toki määräilin ja passasin myös kahta omaa ja yhtä lainalasta mutta pääasiassa lusmusin ja kasvatin sanavarastoani. Tänään on myös vastaanotettu ensimmäiset takkihaasteen takit, tästä se lähtee!

Tämän päivän mainitun ahkeroijan lapsuustavaralaatikosta löytyi aika makonen peilikuva ralliautosta. Se pääsi heti aitiopaikalle olohuoneen hyllylle. Pääsiäiskukan työnsin nurinpäin käännettyyn jauhopussiin.

Jaa että miten se oli, sama homma joka vuosi. Huomennako sitä taas pitäis olla oven raossa munat ojossa?