Kalenteriarvonta on suoritettu!

Kiitos runsaasta osallistumisesta! Kyllä nuin nätin kalenterin perään kannattaa huudella ja niinkuin pelin henki on, niin myös yksi huutelu palkitaan.

Netin arpajaiskone valitsi osallistuneiden 1-160 väliltä onnekkaaksi numeroksi arvan 113, joka on

 Matt

"Puumerkkini"

Onnea voittajalle! Laitatko yhteystietosi kotipalapeli ( a t ) gmail.com, niin laitan kalenterin tulemaan.

Kirpakkaa torstaita kuomat!


Arvonta järjestetty yhteistyössä Petra Wolffin kanssa

Hämärähommia pukuhuoneessa.

Tuossa loppukesästä valmistui tämän talon vihoviimeinen remonttikohde, pukuhuone. Siinä vaiheessa oli sen verran paukut loppu ja muutenkin remonttirasitus huipussaan, että kovinkaan suuresti tuota kopperoa ei ole tullut kuvattua. Tänään sitten päätin, että nyt on tuo trauma selätetty! Ei tee marraskuun hämärä tuolle muutenkin pimeälle tilalle oikeutta näissä kuvissa, mutta menköön nyt paremman puutteessa.

Tämä on siis pukuhuone. Sinne astutaan eteisestä ja sen läpi kuljetaan luonnollisesti pesuhuoneeseen ja saunaan. En tiedä minkä verran kuvista saa käsitystä tilan koosta, mutta pienihän se on. Pieni, mutta ihan riittävän kokoinen. Tilan toisessa päässä on vessakalustus ja toisessa päässä penkki ja sarvinaulakko. Eipä siihen paljon sen enempää tarvitsekaan mahtua. 

Koska pukuhuone sijaitsee kellarissa, niin siitä sai tulla tarkoituksella karski, mutta lämmin. Lattiassa on K-raudan perusharmaa 10x10 laatta, valkoiset seinät on käsitelty laastilla ja ennen kuivumista ne on vedetty läpi katuharjalla, joka teki pinnasta kauniin eläväisen. Kuivuttuaan seinät maalattiin valkoiseksi. Kaksi seinää on raakalaudasta, joka maalattiin mustaksi, samoin kuin paneelista tehty katto. Perheen miespuolista tosin jännitti tuo katon mustaksi maalaaminen, koska kyseessä on pieni tila. Hieman tästä aiheesta jouduttiin jopa kättä vääntämään. Lopulta ei ollut kenelläkään mitään sanomista, kun marjatta otti pensselin käteen ja alkoi sutimaan! Hyvä siitä tuli. Pienessä tilassa olkoon pienen tilan tuntu ihan kunnolla ja nyt katto jatkaa luontevasti tilan yhdeksi pesuhuoneen ja saunan kanssa, joissa molemmissa on mustat katot. 

Toisessa mustassa seinässä on sähkökaappi, jonka ovi maalattiin niin ikään mustaksi, jotta se katoaisi seinään. Tarkoitus oli laittaa kaappiin vetimeksi jokin mahdollisimman huomaamaton pieni musta nappula, mutta yhtäkkiä huomasinkin ruuvaavani siihen jättimäistä keltaista palleroa!

Peili on Ikealta, lavuaari ja pönttö kierrätettynä saadut, matto eteisen puolelta tilaan väliaikaisesti livahtanut, penkki itse tehty ja mustaksi maalattu. Tämä pieni ja tummanpuhuva tila on kodikas ja lämmin. Tykkään siitä.

Väriä kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.

Sain Lotalta postia, jonka myötä marraskuinen tiistai piristyi kummasti. Kauniin kalenterin lisäksi paketista löytyi saatesanoilla viimeistelty pipopäinen heppu, johon rakastuin välittömästi ja palavasti! Kattokaa nyt miten sympaattinen se on, tupsupipossaan. Jotenkin niin perusirmeli kauppareissulla marraskuussa, hieman katsetta vetää maata kohti, mutta silti on puna poskilla ja olo perusonnekas. Kortin värit on niin tämän hetken lempparit. Tupsupään vieressä Kanelimaan Hanna-Riikan uutukaisjoulukortti. Villisti veikkaisin nimekseen Havut. Niin on kauniin yksinkertaiset havut siinä.

Lotan kalenterista parempia kuvia löytyy täältä ja kalenteritilauksen voi tehdä täällä. Kalenteri pääsee meikämartan työpöydän pastellipainotteista yleisvaikutelmaa tiukentamaan heti, kun keskisuuri raivaus on suoritettu. Sattui nimittäin niin, että marjatta sai jälleen tänään huomata työpöytänsä lähes kadonneen erinäisen itsestään liikehtivän tavaran alle. Ketä tästä syytämme, pöydän omistajastako syypään löydämme? Suattaapa olla tai sitten ei. Jääköön tämä suuri arvoitus paljastamatta.

Kalenteri saatu blogiyhteistyön kautta

Vuosi 2014.

Tämä vuosi alkaa kuulkaa kaverit olla taas loppusuoralla! Kertakaikkiaan älytöntä vauhtia vuosi hurahtaa, on joulu ja sitten se on heti taas uudestaan. Kyllä se vaan on sillä tavalla, että jokainen päivä on arvokas, eikä tule koskaan takaisin. Joskus se on tietenkin ihan hyväkin asia, jos oikein on ollut nakkiotsainen päivä tai muuten vain elo potkinut ilmat pihalle. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, että jottei sellaisia päiviä olisi riesaksi asti, niin edes yrittäisi etsiä jokaisesta päivästä jotain hyvää ja tehdä sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli. 

Se siitä maailmanparannuksesta ja puunhalailusta sitten tältä erää.

Tai eipä sittenkään! Alkujorinat olivat tietenkin pohjustusta kalenteriarvontaa varten, joten menkäämme asiaan. Postipoika toi paketin Saksasta asti, kun Petra muisti marjattaa uuden kalenterin muodossa. Jotta saataisiin jollekin toisellekin hyvä mieli, niin paketissa oli kalentereita tietenkin kaksi. Viime vuonna arvottiin vuoden 2014 kalenteri, joten tästähän kuulkaa meinaa aivan tulla tapa! Ja hyvä niin, koska kyllä noin herttasella kalenterilla mielellään omaa tai kaverin päivää piristää, koko vuoden ajan.

Petra Wolff on Saksassa asuva suomalainen suunnittelija. Pari vuotta Saksassa asunut Petra on muuttamassa muualle maailmalle ja onkin halunnut tähän vuoden 2015 kalenteriin tallentaa muistiin paloja suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin kohtaamisesta. Kalenteria voi tilata myös Petran nettiputiikista, jos arpaonni ei tällä kertaa kolahda kohdalle.

Arvonta! Jätä puumerkki tämän postauksen kommenttilaatikkoon 20.11 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Yksi onnekas saa siis ensi vuotta piristämään tuon kuvissa näkyvän herttasen kalenterin. Arpaonnea, yhdessä ja erikseen!

Ps. Kuvissa myös viherkasvi (joka on jo monta kertaa elvytetty kuoleman porteilta takaisin elämään), tyttärelle neulottu värikäs kaulahuivi (johon upposi kätevästi kaikki kertyneet pikkuset jämälankarullat), uusi näpäkän kokoinen kamerani (jolla tämän postauksen muut kuvat on otettu), kirpputorilta löytynyt marmorinen pikkumaljakko (jossa seuraavan kerran kukkii sitten viimeistään äitienpäivän tienoilla) sekä ehkä söötein suklaalevyn kuori sekä sisällys (joka tosin maukkaudessa ei pärjännyt mitenkään Maraboun tummalle minttuvastaavalle).

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Petra Wolffin kanssa

Tossut, pökät, pipot ja muuta sööttiä löytyy täältä. 

Nämä herttaset kaulakorut löytyy täältä.

Tiistaita! Täällä päässä on niin paljon sumua päässä, että ei kuulkaat taivu minkäänmoisiin ylimääräisiin tämä marjatta tällä hetkellä. Ei lennä luovuus, ei kuki inspiraatio, ei synny syvällisiä ajatuksia tahi kirmaa älykkyys viisauden laitumilla. 

Vaan eipähän tuo haittaa, sillä aina ei tartte eikä voi. Ei tartte olla idearikas, ei voi olla luova. Tänä syksynä niistetään ja ihastellaan tovereitten tuotoksia, joista näytettä kuvissa yllä.

On meinaan melkosen luovaa lähipiiriä meikämartalla!  Ei voi kuin ihastella tuota näpertelyn iloa ja taitoa, joilla nämäkin käsityöt on meidän muiden iloksi tehty. Maker´s Marketista löytyy näin joulun alla sekä omaksi että toisten iloksi vaikka mitä herttasuuksia, sekä itse tehtyä että kierrätettyä. Suosittelen tutustumaan, jos et sitä ole jo tehnyt!

Nyt siis aivan julkeasti kuitenkin mainostan taitavia ystäviäni, Lillaa ja Katjaa. Kumpaisenkin tuotoksia olen päässyt hiveltämään ihan livenä ja kerrottakoot, että todellisuus on vähintäänkin yhtä viehättävä, kuin mitä kuvat antaa ymmärtää! Tossuja tehtaileva toveri tekee kyseisiä nahkatöppösiä myös tilauksesta, koon ja väritoiveen mukaan.

Pääjuminen kansalainen toivottaa toisille samanmoisille mukavaa tiistaita! Jos luovuus alkaa kukkimaan, niin ilmotelkaa. Tulen ja noudan luovuuden mukulan tyhjyyttään kumisevaan pääkoppaani inspiraatiota versomaan.

Tuhnuinen tiistai.

Tänään taitaa olla se perinteisin marraskuinen keli, mitä kuvaamiseen tulee. Niin on harmajaa ja kolakkaa. Väriä tarvitaan tähän vuodenaikaan erityisen reilusti, joten makkarahuivin kaveriksi piti tietenkin neuloa sukat. Viime vuotiset mustavalkoiset saivat näin haastajat ja pääsevät myös välillä lepäämään, jotta eivät aivan kuluisi loppuun. Tänä talvena tosin soisin, että sukkaintoilu pysyisi pikkuisen paremmin hanskassa, kuin viime vuonna. Tai toisaalta, jos lähtee lapasesta tai sukasta, niin lähteköön! Tärkeintähän tässä elämässä on kuitenkin se, että on jostakin innoissaan. Olipa se sitten vaikka villasukkatehtailu.

Aamupalapöydän leipä antakoon anteeksi kuvan, joka ei anna lainkaan houkuttelevaa kuvaa tuosta mitä mainioimmasta aamunaloittajasta. Tämä marjatta täällä yrittää nimittäin olla hellä vatsalleen, joka ei nykyään ole lainkaan vehnän ystävä. Näin ollen olin suorastaan onnellinen, kun törmäsin siskon luona tähän mainioon kauraleipään. Ohjeen sisar oli bongannut instagramista ja se tähänkin nyt ylös kirjattakoon, jotta joku muukin pääsisi ihastumaan tähän helposti valmistuvaan ja maukkaaseen leipään.

Kauraleivät

5 dl kaurahiutaleita

1 dl kauralesettä 

(tai 6 dl kaurahiutaleita)

1 tl suolaa

1 tl soodaa

2 dl maitoa

1 prk maitorahkaa

1,5 dl raejuustoa

0,5 dl öljyä

Sekoita aineet keskenään ja levitä pellille haluamasi kokoisiksi leiviksi. Paista 250 - asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Pakasta ylimääräiset leivät. Kauraleipähingun iskiessä sulata leivänpaahtimen avulla kätevästi yksi tai kaksi leipää kerrallaan. Nauti lämpimänä. 

Köökistä löytyy.

Löytyy nimittäin varsin runsaasti erinäisiä lituskoita esineitä, jonka päällä leipää leikata, jolle kuuman esineen laskea tai jolla einestä kuljetella. Oikein kuulkaa vartavasten asettelin kaikki nämä kauniit toverit pieniksi rykelmiksi, jossa niitä sitten tovin ihastelin.

Iso talvinen tarjotin* on Housen, samoin kuin pyöreä, samaa sarjaa oleva pannunalunen*. Värikkäät pyöreät ja mustavalkoinen kuusio pannunalunen on RK designin ja saatu Riikalta bingo-voittoina ja tuliaisina. Vanerinen kuusio pannunalunen on itse tehty OK - omin käsin - kirjan opeilla. Punavalkoinen leikkuulauta sekä marmoria jäljittelevä samanmoinen on RK designin, värikäs leikkuulauta ruotsalaisen Annapernillan ja nämä toverit on myös saatu Riikalta second handina. Iso mustavalkoinen tarjotin* sekä kapeampi minttu-valkoinen tarjotin* Nämä-designin. Talon muotoinen leikkuualusta itse tehty.

Näin kätevästi on todettava, että tässä viimeisten vuosien mittaan on noita littanoita kavereita kertynyt enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Silti yhdestäkään ei raski luopua, sillä nämä kuomat jos jotkut piristää tiskivuoren keskellä kummasti!

Tiedättekö mitä? Flunssa on melkein nitistetty! Siinä määrin ainakin, että tästä viikonlopusta on tuleva mitä mainioin, ainakin hartaasti odotettu. Siitä kenties lisää sitten ensi viikon puolella.

Rentouttavaa viikonloppua kaverit!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Harmaavarpunen ja värikäs makkara.

Täällä flunssaillaan edelleen. Suuremmin ei ulkoilmaa ole haisteltu viikkoihin, kun on linnoittauduttu vällyjen väliin ja yritetty häätää köhää pois kaikin mahdollisin konstein. Se on kuulkaa sillä tavalla, että kun fyysisesti kiristää, niin henkinenkin kantti on kovilla, mutta erityisesti se on toisinpäin. Nimittäin jos päänsisäisesti on tiukat ajat meneillään, niin ei se ainakaan varsinaisesti helpota fyysistä hyvinvointia. On siis annettava päänupille rauhaa, lepoa, naurua ja varsinkin anteeksiantoa. Ihmisiähän tässä vain ollaan.

Toverini Tiina neuloi 194 senttiä ihanuutta. Siitäkö sitten vällyjen väliin iski tietenkin pakottava tarve saada väriä kovin harmaata ympäristöä ja olomuotoa piristämään. Lopulta kuitenkin heräsi älyäminen sitä asiaa kohtaan, että meikämartta ei kuunaan saisi itseänsä  lietsottua moiseen pitkäkestoiseen suoritukseen, vaan huivista oli tuleva puolet lyhyempi. Lisäksi oli alusta lähtien selvää, että huivista oli tultava ympyräinen, koska kaikenlaiset roikkuvat jutut ovat vain tiellä, kun tästä marjatasta on kyse.

Siitähän tuli tuommonen "haluan olla Marimekko" - henkinen. Siinä on muijaa pätkä, raitaa erinäisiin suuntiin, pallukkaa ja muuta. Väreinä sitä, mitä lankakorin pohjalta löytyi, eli lempivärit. Aika söpäkkähän siitä tuli. 

Kuvat: Kauniste

Silmäniloa lokakuulle.

Olipas mukava tuossa jokunen päivä sitten saada sähköpostia Kaunisteen Millalta. Tuossa kirjeessä kerrottiin, että ainakin yksi ompeluintoinen oli tarttunut marjatan pussukkaohjeeseen kiinni kaksin käsin ja taiteillut itselleen säilyttimen! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin ainakin hankkinut materiaalin kyseiseen pussukkaan. Ihan mainion yksinkertainen tekelehän se onkin, ja varsinkin monikäyttöinen. Nykyään tuon kuvassa näkyvän pussin kaimakin meinaan säilöö keittiön hyllyllä sisäänsä kaikki talven varalle hamstratut tuikut!

Samaisesta postista löytyi myös mehevä paketti silmänruokaa näin lokakuun ja talven ensimmäisiä pakkasia ajatellen. Mikä sen lepposampaa flunssan kourissa, kuin antaa aivojen levätä kaikkea kaunista katsellen ja kuunnellen. Ohessa otoksia Kaunisteen uusista tuotteista, jotka löytyy toki myös verkkokaupasta. 

"Konfetti-kuosi on Hanna Konolan suunnittelema ja Swans-huopa on ruotsalaisen Elisabeth Dunkerin kuvitus metsälammesta, jossa joutsenet uiskentelevat. Elisabeth Dunkerilla on myös Ruotsissa oma suosittu Fine Little Day-blogi ja tuotesarja, ja olimme jo vuosia puhuneet yhteisprojektista, joka nyt viimein toteutui", iloitsee Milla.

Muistakaapa pukeutua lämpimästi!

Yskä pitkästä ilosta.

Raivasin lastenhuonetta rajulla kädellä sen verran, että saatiin postipojan eilen kiikuttamat lakanat* sänkyyn. Kyseiset lakanathan on S-ryhmän House-merkin tämän talven/joulun uutuudet, joista jokin aika sitten kirjoitinkin. Tänään aurinko paistaa ja ollaan sen verran pakkasen puolella, että talviset lakanat oli ihan pakko rykästä käyttöön heti samantien.

Flunssa ja iäisyyden jatkuneet yskänpuuskat eivät ota laantuakseen. Jos ihminen makoisi sängyssään viikon putkeen hunajalla terästetty teemuki kourissaan, niin asiassa saattaisi tapahtua muutos. Mutta niinhän se vaan on, että kansalainen harvoin kykenee moiseen joutilaisuuteen, joten on vain yskittävä ja yritettävä kuitenkin ottaa jotenkuten rennommin. Kauhean julmaa meikämartan mielestä, kun yskä estää nauramasta. Varsinkin näin syksyllä, kun muutenkin kiristää päänuppia ja nauru on se kaikkein tehokkain lääke alakuloon. On meinaan pariinkin otteeseen käynyt hassusti, kun toveri on kertonut liian hauskan jutun ja yskä on takertunut hohotukseen kiinni kynsin ja hampain - kohtalokkain seurauksin.

Nyt marjatta ottaa neuvostaan vaarin, tarttuu lempimottiinsa ja Cecelia Ahernin kirjaan, jonka nimi on Tapaaminen elämän kanssa ja josta ei tiedä onko kyseessä hyvä vai huono opus, vaikka on jo menossa sivu numero 117. 

Aurinkoista keskiviikkoa teille, yskivät ystäväni!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta